Nimimerkki Nuori
Virren 329 viides säkeistö on soinut menneinä viikkoina mielessäni. "Kiitos nyt Herran, kun nimeensä luottaa me saamme, eläissä, kuollessa turvata Vapahtajaamme."
Laulun sanat kuvastavat viime aikojen mielialojani hyvin. Vaikeuksien jälkeen nousee kiitos Taivaan Isälle, miten hän johti kaiken parhain päin. Ei niin kuin itse olisin halunnut, vaan vielä paremmin. Hän kirkasti, mikä elämässä on tärkeintä: uskon asiat nousivat kirkkaimmiksi, ja ihmissuhteiden merkitys ei olekaan niin suuri, että ne menisivät uskon asioiden kanssa samalle viivalle – niin tärkeitä kuin ne ovatkin.
Parhaimmillaan ihmissuhteet tukevat ja rohkaisevat uskomaan. Ystävyyden suurimpia lahjoja on voida kuulla sanat ”Kaikki, ihan kaikki synnit on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.” Olla enkelinä vierellä, vaikkei siipiä näykään. Kirkastaa uskoa. Tukea, kun jalka meinaa horjahtaa.
Entä sitten, jos ei ole yhtään ystävää? Ehkä se lohduttaa, kun muistaa, että Jeesus on kaikkien ystävä. Hän ei hylkää missään tilanteessa, ja jos koet olevasi syntinen, hän rakastaa sinua vieläkin enemmän: "Ja käskyn hän antaa myös enkeleilleen, kun tie vie myös vaaraan ja kiusaukseen: 'Te käsillä kantakaa lapsosta maan, niin ettei hän loukkaisi jalkaansakaan'” (SL 156:3).
Kunpa kaikilla olisi edes yksi Jumalan lähettämä enkeli vierellään silloin, kun tie vie vaarallisille ja huolta herättäville vesille. Enkeli, joka soittaisi ja kyselisi kuulumisia, ettei jalka loukkaantuisi ja virta veisi koko ihmistä mukanaan.
Saisimme kaikki herätä huomioimaan lähipiirimme: onhan kaikilla edes joku, joka kyselee mukaan seuroihin? Yksi viesti voi olla jollekin se ratkaiseva asia, että lähteekin sunnuntaina rauhanyhdistykselle eikä esimerkiksi uskosta osattomien ystävien kanssa viettämään iltaa.
Jumalalta saa rukoilla ystäviä; myös silloin, kun yksinäisyyden aallot lyövät rintaan asti. Saa ristiä kätensä ja muistaa, että Jumala kuulee huokauksenkin. Hänellä on varaa antaa enkeleitä meidän jokaisen rinnalle.
Jumala on luvannut varjella lapsensa taivaan tiellä, jos vain haluaa uskoa. Hän antaa matkalle saattajat ja enkelit. Myös yksinäisyyttä kokeva saa muistaa olevansa toisten Jumalan lasten joukossa keskellä enkelsaattoa, joka on kulkemassa kohti taivaan kirkkautta. Jumala on luvannut myös, että hänen enkelinsä auttavat uskovaista matkalla kohti tuota kirkkautta: "Katso, minä lähetän enkelin sinun edelles varjelemaan sinua tiellä, ja johdattamaan sinun siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut" (2. Moos. 23:20).
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys