Nimimerkki Nuori
Hämärä tihentyi valkoisessa teltassa. Sadat nuoret kuuntelivat illan puheenvuoroa. Keskittyneesti, jotkut silmät kiinni.
Puhuja halusi puhua kipeästä yksinäisyydestä ja kiusaamisesta uskovaistenkin keskellä. Nuoren kertomus Kauhavan seuroista kuvasi, miten satuttavaa on jäädä yksin tuhansien nuorten keskellä. Ei yhtään ystävää, ei ketään, kenen kanssa mennä seuratelttaan iltakylään.
Varmasti monet ovat joutuneet kokemaan samaa. Varmasti monet myös ymmärtävät, miten kipeää se käy ja kuinka suuri hätä yksin jäävällä on.
Puhuja puhui Jumalan armosta. Armo ja Jumalan tuoma turva kuuluvat sekä uhrille että syylliselle.
Suljettujen silmieni takana kihersi kosteus. Minäkin kuuluin niihin, joita aihe kosketti kovasti. Vaivihkaa pyyhin poskipäältäni kyyneleen. Tunsin kuitenkin levollisuutta, ei ollut enää samanlaista ahdistusta ja hätää. Surua vain. Mutta samalla olin varma, että tässä joukossa, uskovaisten joukossa, haluan kulkea ja että minut halutaan pitää sen mukana.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys