Vii­me tam­mi­kuus­sa minä ja moni muu kok­ko­la­lai­nen nai­nen sai vies­tin: "Kiin­nos­tai­si­ko läh­teä Al­peil­le va­el­ta­maan?” Tämä oli suu­ri haa­ve yh­del­le meis­tä, ja sii­tä tuli unel­ma meil­le muil­le­kin reis­suun läh­te­neel­le 11 nai­sel­le.

Po­ruk­ka oli äk­kiä koos­sa ja kiin­nos­tus reis­sua koh­taan jopa yl­lät­tä­vän suur­ta. Al­koi suun­nit­te­lu ja haa­vei­lu – olim­me alus­ta as­ti in­nois­sam­me mat­kas­ta. Moni sa­noi, et­tä ei osaa ku­vi­tel­la­kaan, mitä kaik­kea reis­sus­sa voi näh­dä ja ko­kea.

Reis­sun suun­nit­te­lu ai­na mat­ka­li­puis­ta va­el­lus­reit­tei­hin oli pää­a­si­as­sa yh­den hen­ki­lön har­teil­la. Me muut pee­sa­sim­me kii­tol­li­si­na ja su­ju­vas­ti – kaik­ki esi­te­tyt suun­ni­tel­mat so­pi­vat meil­le hy­vin.

Elo­kuus­sa mat­ka vih­doin al­koi. En­sin me­nim­me ju­nal­la Kok­ko­las­ta Hel­sin­kiin. Val­ta­va pu­heen­so­ri­na, jän­ni­tyk­sen­tun­tu ja nau­run­re­mah­duk­set täyt­ti­vät ju­nan­vau­nun. Olim­me odot­ta­val­la ja on­nel­li­sel­la mie­lel­lä sekä hel­pot­tu­nei­ta, et­tä kah­dek­san kuu­kau­den suun­nit­te­lu oli päät­ty­nyt ja mat­ka al­ka­nut.

Hel­sin­gis­tä len­sim­me Frank­fur­tin kaut­ta Salz­bur­giin ja siel­tä me­nim­me ju­nal­la Bad Gas­tei­niin. Ma­ja­paik­ka­nam­me ai­van ky­län tun­tu­mas­sa oli kak­si­ker­rok­si­nen kat­to­huo­neis­to, joka tar­jo­si hy­vät puit­teet yh­des­sä­o­loon ja le­pää­mi­seen.

Kol­me­na päi­vä­nä teim­me päi­vä­ret­ket Al­peil­le. Gon­do­li­his­sit vei­vät mei­dät kor­ke­al­le, upe­at mai­se­mat vaih­tui­vat leh­män­kel­lo­jen kil­kat­ta­es­sa ja met­sä­kau­rii­den ke­vei­tä hy­päh­dyk­siä ihas­tel­les­sa. Ih­met­te­lim­me mai­se­mia ja Ju­ma­lan suu­ruut­ta. Mi­ten tämä kaik­ki kau­neus on mah­dol­lis­ta?

En­sim­mäi­se­nä va­el­lus­päi­vä­nä oli vuo­ros­sa Stub­ner­ko­gel-vuo­ri. Va­el­sim­me suh­teel­li­sen hel­pos­sa maas­tos­sa, kä­ve­lim­me riip­pu­sil­lal­la, ihai­lim­me vuor­ten huip­pu­ja, jot­ka tu­li­vat us­van jäl­keen nä­ky­viin. Nuor­ten pol­ku­juok­si­joi­den ke­pe­ät as­ke­leet ja elä­ke­läis­pa­ris­kun­nan sy­vät hy­myt ihas­tut­ti­vat ja vauh­dit­ti­vat me­no­am­me. Leh­män­kel­lo kil­kat­ti, ku­ten jos­kus lap­suu­des­sa mum­mo­lan pel­loil­la.

Läh­dim­me vie­lä il­ta­kä­ve­lyl­le tu­tus­tu­maan Bad Gas­tei­nin upei­siin nuk­ke­ko­ti­mai­siin ra­ken­nuk­siin, ihas­te­lim­me pai­kal­lis­ta ra­ken­nu­sark­ki­teh­tuu­ria ja ai­van kes­kus­tan tun­tu­mas­sa ole­vaa ve­si­pu­tous­ta. Yk­si meis­tä pää­si sul­keu­tu­vaan kirk­koon si­säl­le, kun osa­si sak­sak­si ker­toa, et­tä ha­lu­si ot­taa yh­den ku­van kir­kos­ta.

Toi­se­na päi­vä­nä kä­ve­lim­me pit­kän ja lem­pe­äm­män rei­tin An­ger­ta­lin hiih­to­a­lu­eel­la ja näim­me mitä mah­ta­vim­pia mai­se­mia ja ser­pen­tii­ni­tei­tä. Joku meis­tä to­te­si, et­tä tär­kein­tä ei ole pää­mää­rä vaan mat­ka koh­ti pää­mää­rää. Muis­tu­tim­me toi­sil­lem­me sii­tä, et­tä juu­ri tämä het­ki on tär­keä.

Sun­nun­tai­aa­mu­na läh­dim­me toi­veik­kai­na uu­teen va­el­lus­päi­vään, joka teh­tiin Dorf­gas­tei­nin Gros­sar­li­nin hiih­to­a­lu­eel­le Schlos­sal­miin. Tu­tus­tuim­me alu­eel­la myös pie­neen vuo­ris­to­kirk­koon, jos­sa pi­dim­me le­väh­dys­het­ken. Jat­koim­me ki­vik­koi­sen maas­ton läpi Schuhf­lic­ke­riin. Olim­me voit­ta­jia. Kä­per­ryim­me il­lan­suus­sa mök­kiim­me ja kuun­te­lim­me net­ti­ra­di­on kaut­ta seu­rat. Olim­me kau­ka­na, mut­ta lä­hel­lä.

Vii­mei­sen päi­vän vie­tim­me Salz­bur­gin kes­kus­tas­sa. Tu­tus­tuim­me iha­naan kuk­kais­puis­toon Mi­ra­bel­l­gar­te­niin sekä Mi­ra­bell-pa­lat­siin. Ihas­te­lim­me pai­kal­lis­ta elä­män­me­noa, kä­ve­lim­me van­has­sa­kau­pun­gis­sa ja nau­tim­me päi­vä­kah­vit ai­van ihas­tut­ta­vas­sa Mo­zar­tin kah­vi­las­sa.

Va­el­ta­mi­nen Alp­pien hui­keis­sa mai­se­mis­sa tun­tui mo­nel­la ta­paa sa­man­lai­sel­ta kuin us­ko­vai­se­na elä­mi­nen täs­sä ajas­sa. Ker­ran ka­pu­sim­me vää­ril­le po­luil­le ja saim­me muis­tu­tuk­sen, et­tä elä­mä on va­lin­to­jen te­ke­mis­tä. On haas­ta­vam­pia koh­tia, on es­tei­tä, mut­kia, ki­vik­ko­ja ja sil­to­ja, jot­ka jo­kai­nen jou­tuu ja saa it­se as­kel­taa, mut­ta tur­val­li­sil­ta ja luo­tet­ta­vil­ta rin­nal­la­kul­ki­joil­ta saa voi­maa tuo­hon mat­kan­te­koon.

Reis­sun päät­ty­es­sä jouk­ko tyy­ty­väi­siä nai­sia ja­kaan­tui omil­le teil­leen Kok­ko­lan rau­ta­tie­a­se­mal­la. Kii­tol­li­suus täyt­ti mie­len: koim­me, et­tä Ju­ma­la siu­na­si reis­sun ja saim­me pa­la­ta voi­maan­tu­nei­na ar­jen as­ka­rei­siin.

Mer­ja Ki­ve­lä