JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Thoughts during coronavirus quarantine in the United States – Koronaviruskaranteenin aikaisia ajatuksia Yhdysvalloista

15.5.2020 6.25

Juttua muokattu:

14.5. 13:37
2020051413372120200515062500

Thoughts du­ring co­ro­na­vi­rus qu­a­ran­ti­ne in the Uni­ted Sta­tes

This week it hap­pe­ned al­most eve­ry day: a per­so­nal mes­sa­ge by voi­ce or text re­por­ted a new Co­vid-19 case. It’s my school prin­ci­pal re­por­ting that her hus­band’s two co-wor­kers died, or my hus­band’s boss’ brot­her died in Det­roit, or a nie­ce’s col­le­ge friend who caught Co­vid-19 was air­lif­ted to Uni­ver­si­ty of Mic­hi­gan hos­pi­tal to re­mo­ve fluid from her he­art, be­cau­se co­ro­na­vi­rus had im­pac­ted her he­art func­ti­on.

With each case, we find out more—that the vi­rus can at­tack the he­art, that it af­fects the brain, or cau­ses ras­hes. And each time I lis­ten to de­tails, I feel my own chest tigh­ten, a stif­fe­ning of my back and neck.

Sin­ce March 13th I have been at home in a su­burb of Det­roit, ex­cept for dai­ly dog walks and a few dri­ves to drop so­met­hing off at my sis­ter’s. That’s it. Oh, and I went to a store on­ce and three fast-food drive thru’s.

For many of us who no lon­ger go to the workp­la­ce each day, this stay-at-home li­fes­ty­le is stres­s­ful; and for some pe­op­le it is al­most un­be­a­rab­le. But I’m choo­sing to to see this as a time of per­so­nal ref­lec­ti­on.

In the Det­roit met­ro­po­li­tan area, de­aths due to Co­ro­na­vi­rus are moun­ting dai­ly. When the high school where I te­ach clo­sed on March 12, there were 243 Co­vid-19 ca­ses in all of Mic­hi­gan. As of May 7, Mic­hi­gan coun­ted 45,646 ca­ses. And, while Mic­hi­gan ci­ti­zens watch the dai­ly de­ath count, we le­arn that pe­op­le of co­lor ac­count for 40% of re­por­ted Co­vid-19 de­aths, while they make up on­ly 15% of the Mic­hi­gan po­pu­la­ti­on. Alt­hough we are not surp­ri­sed that the pan­de­mic high­lights dis­pa­ri­ties in so­cie­ty, we find much to con­temp­la­te in this is­sue.

Alt­hough the Co­vid-19 case counts here re­main ste­a­dy, many pe­op­le are ti­red of so­ci­al dis­tan­cing. I know I am. Some days I just want to go to Tar­get and wan­der the ais­les. I don’t need anyt­hing; I just want to see merc­han­di­se of eve­ry co­lor, size, and brand li­ned up on shel­ves for my vi­su­al en­ti­ce­ment.

Ot­her pe­op­le are un­ders­tan­dab­ly con­cer­ned about ope­ning their bu­si­nes­ses be­fo­re they go un­der or get­ting back to the of­fi­ce in the usu­al way, so they can use their time more ef­fi­cient­ly. In Mic­hi­gan, the im­pa­tien­ce is so in­ten­se that pro­tes­tors floo­ded the Mic­hi­gan ca­pi­tol to exp­ress their disp­le­a­su­re with the go­ver­nor’s Sta­yAt­Ho­me or­der. Slo­gans from the Re­vo­lu­ti­o­na­ry War re­ap­pe­a­red on car­ried signs that read “Live free or die.” This is a time of iro­ny, too.

Our cong­re­ga­ti­on is of cour­se im­pac­ted by the so­ci­al dis­tan­cing pro­to­col. The LLC is­su­ed a sta­te­ment on March 20: “In these ti­mes, let us en­de­a­vor to lay asi­de our per­so­nal opi­ni­on about the se­ri­ous­ness of this pan­de­mic and trust and heed the ad­vi­ce of our lo­cal, state, pro­vin­ci­al and na­ti­o­nal aut­ho­ri­ties.” In res­pon­se, our small cong­re­ga­ti­on be­gan hol­ding Bib­le Class and Sun­day ser­vi­ce via Go­To­Mee­ting, a plat­form that al­lows us to see each ot­her in the grid disp­lay du­ring the ser­vi­ce.

I feel cer­tain that ot­hers, like me, find this time to be es­pe­ci­al­ly sa­tis­fying. The fa­ces of these be­lie­vers fill me with a deep sen­se of com­fort, es­pe­ci­al­ly in this troub­led time. Du­ring the Eas­ter ser­vi­ce, we ga­zed at each ot­her. Some pe­op­le loo­ked at­ten­ti­ve at their desks. Coup­les sat to­get­her on the sofa. Kids pet­ted dogs. Tod­d­lers were up and down, in laps and out of laps.

Af­ter the ser­mon and song, we sta­yed to con­ver­se. Alt­hough con­ver­sa­ti­ons wa­ve­red with time de­la­ys, we were ab­le to dis­cuss our area’s spe­ci­fic si­tu­a­ti­on, poin­ting out in­di­vi­du­al con­cerns. We have mem­bers who car­ry spe­ci­al risks of age or comp­ro­mi­sed he­alth. We al­so have he­alth care wor­kers in our cong­re­ga­ti­on who of­fe­red a first­hand de­pic­ti­on of Co­vid-19 care at their fa­ci­li­ties. May the He­a­ven­ly Fat­her pro­tect our cong­re­ga­ti­on mem­bers and he­alth­ca­re wor­kers who deal with Co­vid-19 and the cor­res­pon­ding risk fac­tors.

We wor­ry about the im­pact of this pan­de­mic on our eco­no­my. Cle­ar­ly the strug­g­le will be great for many, es­pe­ci­al­ly for those who are now wit­hout he­alth­ca­re in­su­ran­ce, be­ne­fits, or pa­yc­hecks. Ho­we­ver, this pan­de­mic, along with vi­sib­le strife, has al­so shown acts of com­pas­si­on. God can al­so ex­pand each he­art to show love for neigh­bors.

While the time is un­cer­tain, we know that he­alth­ca­re ex­perts and eco­no­mists are col­lec­ting data, and in the af­ter­math there will be know­led­ge gai­ned. For now, no one knows the ans­wers ex­cept God.

Ha­ving writ­ten this, I look at the dar­ke­ning win­dow. Eve­ning has come, and with it, a par­ti­cu­lar mar­vel of this Co­vid-19 era: the ex­pan­si­on of God’s Word via the in­ter­net. Most week­nights at nine or ele­ven, we can lis­ten to a live de­vo­ti­on bro­ad­cast from the LLC web­si­te. The de­vo­ti­on re­minds us that we are not alo­ne, and that we can be­lie­ve sins for­gi­ven. The ten­si­on and wor­ries of the day seem smal­ler, the hope big­ger. God’s love and pro­tec­ti­on is here on earth.

Sand­ra Pyl­vai­nen


Teks­tin suo­men­kie­li­nen kään­nös:

Ko­ro­na­vi­rus­ka­ran­tee­nin ai­kai­sia aja­tuk­sia Yh­dys­val­lois­ta

Täl­lä vii­kol­la kävi näin mel­kein joka päi­vä: sain ää­ni- tai teks­ti­vies­tin taas uu­des­ta Co­vid-19-tar­tun­nas­ta. Kou­lum­me reh­to­ri ker­toi, et­tä hä­nen mie­hen­sä kak­si työ­to­ve­ria oli kuol­lut, mie­he­ni esi­mie­hen veli kuo­li Det­roi­tis­sa, ja si­sa­ren­tyt­tä­re­ni Co­vid-19-tar­tun­nan saa­nut opis­ke­lu­to­ve­ri len­nä­tet­tiin Mic­hi­ga­nin yli­o­pis­to­sai­raa­laan, kos­ka ko­ro­na­vi­rus oli vai­kut­ta­nut hä­nen sy­dä­men­sä toi­min­taan ja sy­dä­mes­tä täy­tyi pois­taa nes­tet­tä.

Jo­kai­ses­ta uu­des­ta ta­pauk­ses­ta opim­me li­sää – vi­rus voi vai­kut­taa sy­dä­meen, se voi vai­kut­taa ai­voi­hin ja ai­heut­taa ihot­tu­maa. Ai­na kun kuu­len nois­ta ta­pauk­sis­ta, tun­nen kuin­ka omaa rin­taa­ni pu­ris­taa ja sel­kä­ni ja nis­ka­ni jäy­kis­ty­vät.

Maa­lis­kuun 13. päi­väs­tä läh­tien olen ol­lut ko­to­na Det­roi­tin esi­kau­pun­gis­sa niin tii­viis­ti, et­tä olen vain ul­koi­lut­ta­nut koi­ran päi­vit­täin ja aja­nut muu­ta­man ker­ran vie­mään jo­ta­kin si­sa­rel­le­ni. Sii­nä kaik­ki. Pait­si et­tä kä­vin­hän minä ker­ran kau­pas­sa ja olen kol­mes­ti ha­ke­nut pi­ka­ruo­kaa au­to­kais­tal­ta.

Mo­net ame­rik­ka­lai­set, jot­ka ei­vät enää käy työ­pai­kal­laan joka päi­vä, ko­ke­vat ko­to­na py­sy­mi­sen tur­haut­ta­vak­si, jot­kut jopa sie­tä­mät­tö­mäk­si. It­se ha­lu­an kui­ten­kin aja­tel­la, et­tä mi­nul­la on nyt ai­kaa poh­tia asi­oi­ta rau­has­sa.

Suur-Det­roi­tin alu­eel­la kuol­lei­den mää­rä li­sään­tyy päi­vit­täin. Kun se lu­kio, jos­sa työs­ken­te­len, sul­jet­tiin maa­lis­kuun 12. päi­vä­nä, koko Mic­hi­ga­nis­sa oli 243 Co­vid-19-vi­ruk­seen sai­ras­tu­nut­ta. Tou­ko­kuun 7. päi­vä­nä vas­taa­va luku oli 45 646. Ja sa­maan ai­kaan kun mic­hi­ga­ni­lai­set seu­raa­vat päi­vit­täin kuol­lei­den lu­ku­mää­rää, saam­me kuul­la, et­tä 40% ko­ro­naan kuol­leis­ta on vä­ril­li­siä, vaik­ka hei­dän osuu­ten­sa Mic­hi­ga­nin vä­es­tös­tä on vain 15%. Ei ole mi­kään ih­me, et­tä pan­de­mia ko­ros­taa yh­teis­kun­nal­li­sia ero­ja, mut­ta täs­sä on kui­ten­kin poh­ti­mi­sen ai­het­ta.

Vaik­ka Co­vid-19-tar­tun­to­jen mää­rä ei tääl­lä enää kas­va, mo­net ovat vä­sy­neet so­si­aa­li­sen etäi­syy­den yl­lä­pi­tä­mi­seen. Niin mi­nä­kin. Joi­na­kin päi­vi­nä ha­lu­ai­sin vain men­nä kaup­paan ja kul­jek­sia hyl­ly­jen vä­lis­sä. En tar­vit­se mi­tään; ha­lu­ai­sin vain kat­sel­la kai­ken­vä­ri­siä, kai­ken­ko­koi­sia ja kai­ken­merk­ki­siä ta­va­roi­ta, jot­ka on ase­tel­tu hou­kut­te­le­vas­ti hyl­lyil­le.

Jot­kut ih­mi­set ha­lu­ai­si­vat ym­mär­ret­tä­väs­ti ava­ta yri­tyk­sen­sä en­nen kuin kon­kurs­si uh­kaa tai pääs­tä ta­kai­sin toi­mis­toon­sa työs­ken­te­le­mään nor­maa­lis­ti ja käyt­tä­mään ai­kan­sa te­hok­kaam­min. Mic­hi­ga­nis­sa kär­si­mät­tö­myys saa­vut­ti sel­lai­set mit­ta­suh­teet, et­tä pro­tes­ti­jou­kot vir­ta­si­vat osa­val­ti­on pää­kau­pun­kiin il­mai­se­maan vas­ta­lau­seen­sa ku­ver­nöö­rin ko­to­na­py­sy­mis­mää­räyk­sel­le. Ju­lis­teis­sa oli va­paus­so­dan ai­kai­sia is­ku­lau­sei­ta, ku­ten “Elä va­paa­na tai kuo­le”. Sii­nä­pä tä­män ajan iro­ni­aa.

Tar­ve yl­lä­pi­tää so­si­aa­lis­ta etäi­syyt­tä vai­kut­taa tie­tys­ti myös seu­ra­kun­tam­me toi­min­taan. LLC jul­kis­ti maa­lis­kuun 20. päi­vä­nä tie­dot­teen: “Pyr­ki­kääm­me tänä ai­ka­na unoh­ta­maan oma nä­ke­myk­sem­me tä­män pan­de­mi­an va­ka­vuu­des­ta ja luot­ta­vai­sin mie­lin nou­dat­ta­maan pai­kal­lis­hal­lin­non sekä osa­val­ti­on, pro­vins­sin ja liit­to­val­ti­on vi­ra­no­mais­ten oh­jei­ta.” Tä­män lin­jauk­sen mu­kai­ses­ti pie­ni seu­ra­kun­tam­me al­koi pi­tää raa­mat­tu­luok­kaa ja py­hä­kou­lua sekä sun­nun­tai­seu­ro­ja Go­To­Mee­ting-oh­jel­man vä­li­tyk­sel­lä, joka sal­lii mei­dän näh­dä toi­sem­me tie­to­ko­neen näy­töl­lä.

Olen var­ma, et­tä mi­nun li­säk­se­ni muut­kin naut­ti­vat suu­res­ti täs­tä mah­dol­li­suu­des­ta. Tut­tu­jen us­ko­vais­ten kas­vo­jen nä­ke­mi­nen on suu­ren­moi­sen loh­dul­lis­ta, eri­tyi­ses­ti näi­nä vai­kei­na ai­koi­na. Pää­si­äis­seu­ro­jen ai­ka­na kat­se­lim­me toi­si­am­me. Jot­kut oli­vat tark­kaa­vai­si­na työ­pöy­tän­sä ää­res­sä. Pa­ris­kun­nat is­tui­vat vie­rek­käin soh­val­la. Lap­set si­lit­te­li­vät koi­ria. Pik­ku­lap­set kii­pei­li­vät sy­liin ja pois sy­lis­tä.

Saar­nan ja lau­lun jäl­keen jäim­me vie­lä jut­te­le­maan. Vaik­ka ää­nen­tois­tos­sa oli vii­vy­tyk­siä, pys­tyim­me kes­kus­te­le­maan alu­eem­me ti­lan­tees­ta ja ja­ka­maan hen­ki­lö­koh­tai­sia huo­lia. Seu­ra­kun­nas­sam­me on hen­ki­löi­tä, joil­la on eri­tyi­nen ris­ki ikän­sä tai ter­vey­son­gel­mien­sa ta­kia. Jou­kos­sam­me on myös ter­vey­den­hoi­don am­mat­ti­lai­sia, joil­ta saim­me en­si kä­den tie­toa sii­tä, mi­ten Co­vid-19-tau­tia hoi­de­taan hei­dän työ­pai­koil­laan. Tai­vaan Isä var­jel­koon seu­ra­kun­tam­me jä­se­niä ja hoi­to­hen­ki­löi­tä, jot­ka te­ke­vät työ­tään Co­vid-19-vi­ruk­sen ja mui­den ris­ki­te­ki­jöi­den pa­ris­sa.

Mei­tä huo­les­tut­taa pan­de­mi­an vai­ku­tus maam­me ta­lou­teen. Mo­net ih­mi­set kamp­pai­le­vat suu­ris­sa vai­keuk­sis­sa, eri­tyi­ses­ti jos heil­lä ei ole sai­raus­va­kuu­tus­ta tai he ei­vät saa val­ti­on tu­kia tai palk­kaa. Mut­ta vaik­ka pan­de­mia on toi­saal­ta joh­ta­nut ris­ti­rii­toi­hin, se on myös pal­jas­ta­nut ih­mis­ten myö­tä­tun­non. Ju­ma­la voi lah­joit­taa jo­kai­sen sy­dä­meen lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta.

Vaik­ka tämä ai­ka on täyn­nä epä­var­muut­ta, tie­däm­me et­tä ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­lai­set ja eko­no­mis­tit ke­rää­vät tie­toa, jon­ka avul­la pan­de­mi­aa voi­daan jäl­ki­kä­teen ym­mär­tää pa­rem­min. Täl­lä het­kel­lä ky­sy­myk­siin ei tie­dä vas­tauk­sia ku­kaan muu kuin Ju­ma­la.

Tä­män kir­joi­tet­tu­a­ni kat­son pi­me­ne­vää ik­ku­naa. Il­ta on tul­lut ja tuo­nut mu­ka­naan erään tä­män poik­keu­sa­jan eri­tyi­sih­meen: in­ter­ne­tin kaut­ta vä­lit­ty­vän Ju­ma­lan sa­nan. Useim­pi­na ar­ki-il­toi­na yh­dek­sän tai yh­den­tois­ta ai­kaan voim­me kuun­nel­la suo­ra­na lä­he­tyk­se­nä har­tau­den LLC:n verk­ko­si­vuil­ta. Har­taus muis­tut­taa, et­tä em­me ole yk­sin ja et­tä saam­me us­koa syn­tim­me an­teek­si. Päi­vän huo­let ja jän­nit­teet väis­ty­vät ja toi­vo saa ti­laa. Ju­ma­lan rak­kaus ja var­je­lus vai­kut­ta­vat tääl­lä maan pääl­lä.

Teks­ti: Sand­ra Pyl­vai­nen

Kään­nös: Sirk­ka-Lii­sa Lei­no­nen

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
Päivämiehen Vierasblogi

Uskallanko kohdata itseni ja tunteeni?

26.9.2024 9.00
Päivämiehen Vierasblogi

Hopeisilla aatoksilla se kultautuu

2.8.2024 9.00
Päivämiehen Vierasblogi

Kolme ihmettä pyörämatkalla Suviksiin

5.7.2024 12.00
Päivämiehen Vierasblogi

Veljeni, väsymätön talkoomies

29.6.2024 8.00
Päivämiehen Vierasblogi

Tuokiokuvia suviseuroista

27.6.2024 8.30
Päivämiehen Vierasblogi

Kuormittuneenakin seuroihin?

2.5.2024 12.00
Päivämiehen Vierasblogi

Pääsiäisen mietteitä

6.4.2024 9.00
Päivämiehen Vierasblogi

Arkirytmistä rakentuu kodin tunne myös ulkomailla

2.4.2024 8.00
Päivämiehen Vierasblogi

Yksinäisyyttä ja ystävyyttä

14.2.2024 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Miltä joulun pitäisi tuntua?

23.12.2023 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

Kerjäläinen koskettaa

12.12.2023 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

"Sen liekkiin anna kirkkaus ja tulta elävää"

7.12.2023 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Lahja

3.12.2023 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Ovatko seurat sinulle tärkeät?

22.11.2023 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Sankariainesta

12.11.2023 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Tässä joukossa haluan kulkea

22.10.2023 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Sateenkaareen sisältyy lupaus, mutta ei lupaa syntiin

17.10.2023 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Vain vastaanotettu apu auttaa

4.10.2023 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Nuoren viesti ystävälleen: "Toivon, että pääsisit eroon syntielämästä ja pysyisit uskomassa"

27.9.2023 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Kahvilla

20.7.2023 6.50
Päivämiehen Vierasblogi

Kasvissyöjänä Suviseuroissa

15.7.2023 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

Keskikesän kohokohta etänä

5.7.2023 10.05
Päivämiehen Vierasblogi

Yksinäisenä ja toisten ympäröimänä uskovaisten enkelsaatossa – kaikki samalla matkalla

5.5.2023 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Olemme matkalla valoa kohti

1.4.2023 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Taivaan Isän huolikorjaamo

17.2.2023 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Matka Keniaan

9.1.2023 12.00
Päivämiehen Vierasblogi

Joulumuistoja lapsuudesta

26.12.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Koulun joulu

22.12.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Joulurauhan julistus, enkelten laulun jälkikaikua

12.12.2022 8.15
Päivämiehen Vierasblogi

Mummolan haju

11.11.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Kaikki rakkaamme ovat lahjaasi

5.11.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

”Huomenta kanat!”

22.10.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

”Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut”

31.8.2022 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

"Tuli haluni kirjoittaa"

11.8.2022 9.40
Päivämiehen Vierasblogi

Ensimmäiset Suviseurat yksin

6.8.2022 7.30
Päivämiehen Vierasblogi

"Rakas Taivaan Isä, varjele meidät kaikki uskomassa" – Rippikoulun leiriohjaajan ajatuksia

14.7.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Vievätkö valintani lähemmäksi Jumalaa vai kauemmas Jumalasta?

7.7.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Yksin uskovaisten nuorten keskellä

8.6.2022 9.00
Päivämiehen Vierasblogi

Matkalta löytyy kaikki tarvittava

27.3.2022 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

Jaksanko luottaa?

9.3.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Tarvitsemme tässä ajassa lähimmäisenrakkautta

2.2.2022 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

"Soit, Herra, lapsen meidän perheeseemme"

7.1.2022 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Paimenet pelaavat puhelimilla ja enkeli seilaa somessa

22.12.2021 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Valoja pimeässä

2.10.2021 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Erilainen mutta täydellinen

30.6.2021 9.15
Päivämiehen Vierasblogi

Sisäinen lapsi ja minä

28.5.2021 7.05
Päivämiehen Vierasblogi

Hoitava taide

28.3.2021 7.05
Päivämiehen Vierasblogi

Haavojen hoitoa

26.3.2021 7.05
Päivämiehen Vierasblogi

Arvokas omana itsenäni

17.3.2021 7.05
Päivämiehen Vierasblogi

Pilvinen päivä

2.3.2021 7.05
Päivämiehen Vierasblogi

Näkymättömästä näkyväksi

4.2.2021 13.00
Päivämiehen Vierasblogi

Kämppäkaverina metsäeläkeläinen

9.12.2020 6.05
Päivämiehen Vierasblogi

Ongella ei ole ongelmia

1.9.2020 6.15
Päivämiehen Vierasblogi

Lohdutus

3.8.2020 6.25
Päivämiehen Vierasblogi

Erään pornoriippuvaisen tarina

22.7.2020 6.50
Päivämiehen Vierasblogi

Pysähdytään myös hymyjen kohdalle

8.7.2020 6.45
Päivämiehen Vierasblogi

Rasismia uskovaisten keskellä?

12.6.2020 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä – Sananlaskuja ja karanteenia

12.5.2020 6.55
Päivämiehen Vierasblogi

Et kulje yksin

9.4.2020 6.15
Päivämiehen Vierasblogi

Huolenpito auttaa epävarmuuden keskellä

21.3.2020 6.50
Päivämiehen Vierasblogi

Joulu, tulethan

23.12.2019 6.16
Päivämiehen Vierasblogi

Tunnetaitoja vuorovaikutukseen

12.12.2019 6.28
Päivämiehen Vierasblogi

Joulutähdet

8.12.2019 6.24
Päivämiehen Vierasblogi

Isän kanssa

2.12.2019 9.09
Päivämiehen Vierasblogi

Johdatuksessa

24.11.2019 6.44
Päivämiehen Vierasblogi

Yksinäisyys suuren joukon keskellä

16.11.2019 6.08
Päivämiehen Vierasblogi

Näkymätön vaiva

26.10.2019 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Oletko raskaana, taas?

23.10.2019 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Terveyshaasteet matkakumppanina

12.10.2019 6.49
Päivämiehen Vierasblogi

Vaellusreissulla Itävallan Alpeilla

30.9.2019 13.07
Päivämiehen Vierasblogi

Vuosi sitten se alkoi

25.8.2019 6.00
Päivämiehen Vierasblogi

Sosiaalisuuden liika-annostusta

6.8.2019 6.28
Päivämiehen Vierasblogi

Turvapaikkana Jumalan valtakunta

2.8.2019 6.05
Päivämiehen Vierasblogi

Terveisiä Monticellon suviseuroista!

12.7.2019 6.23
Päivämiehen Vierasblogi

Havaintoja Suviseuroista

9.7.2019 6.48
Päivämiehen Vierasblogi

Sinkkuna Suviseuroissa

5.7.2019 6.41
Päivämiehen Vierasblogi

Liikkuva lomakoti

27.6.2019 6.31
Päivämiehen Vierasblogi

Ikävä toista ihmistä

17.6.2019 8.38
Päivämiehen Vierasblogi

Kuka sinä tunnet olevasi?

10.5.2019 6.02
Päivämiehen Vierasblogi

Alvar löysi turvan kirjassa Minne Taivaan Isä meni?

21.4.2019 6.25
Päivämiehen Vierasblogi

Suviseuroja ja saattajia

28.3.2019 6.13
Päivämiehen Vierasblogi

Voimavarahetkiä

25.11.2018 6.46
Päivämiehen Vierasblogi

Luopumisen varjo, Jumalan lohdutus

3.11.2018 6.49
Päivämiehen Vierasblogi

Erilainen opiskelija – tavallinen isä

28.10.2018 6.52
Päivämiehen Vierasblogi

Suurissa pienissä seuroissa

22.10.2018 6.09
Päivämiehen Vierasblogi

Kymmenen vuotta armosta uskomassa

16.10.2018 6.44
Päivämiehen Vierasblogi

Arvostamalla vai arvostelemalla

8.10.2018 9.05
Päivämiehen Vierasblogi

Avaimet

2.10.2018 6.49
Päivämiehen Vierasblogi

Lasteni kokemukset tekivät surulliseksi

26.9.2018 6.02
Päivämiehen Vierasblogi

Perheilyä kesän suurissa seuroissa

30.7.2018 6.26
Päivämiehen Vierasblogi

Jumalan terve ja tervetuloa!

20.7.2018 9.17
Päivämiehen Vierasblogi

Niin kuin lintu sineen taivaan

6.6.2018 6.22
Päivämiehen Vierasblogi

Suviseuramuistoja

29.5.2018 6.21
Päivämiehen Vierasblogi

Syntymäpäivälahja vaimolleni

12.12.2017 6.28
Päivämiehen Vierasblogi

Elämän uutta merkitystä etsimässä

8.12.2017 6.30
Päivämiehen Vierasblogi

Tarvitsen muita ihmisiä

24.11.2017 6.56
Päivämiehen Vierasblogi

Ystäväksi kaukaa tulleelle lapselle?

27.10.2017 6.47
Päivämiehen Vierasblogi

Taivaan Isän lahja

21.10.2017 6.11
Päivämiehen Vierasblogi

Savea muovaamassa

15.10.2017 6.55
Päivämiehen Vierasblogi

Sanoja sinulle ja itselleni

11.10.2017 6.10
Päivämiehen Vierasblogi

Kulttuurien eroja ja elämyksiä pohjolan hiljaisuudessa

3.10.2017 6.30
Päivämiehen Vierasblogi

Imetysdementiaako?

3.9.2017 8.29
Päivämiehen Vierasblogi

Tuokio

30.8.2017 6.43
Päivämiehen Vierasblogi

Jahtikamppeet esille

12.8.2017 11.25
Päivämiehen Vierasblogi

Iloinen maalari

3.8.2017 14.00
Päivämiehen Vierasblogi

Kyttäämistä vai välittämistä?

23.6.2017 6.42
Päivämiehen Vierasblogi

Koti

23.5.2017 6.27
Päivämiehen Vierasblogi

Sairastuimme hometalossa

15.5.2017 6.56
Päivämiehen Vierasblogi

Luonto lähellä sydäntä

4.4.2017 9.27
Päivämiehen Vierasblogi

Kaikki on ilon puolella

16.3.2017 6.09
Päivämiehen Vierasblogi

Jumala tietää kipuni

11.2.2017 6.15
Päivämiehen Vierasblogi

Puhutaanko uskonasioista?

3.2.2017 6.24
Päivämiehen Vierasblogi

Kodikas joululeiri Tampereella

19.12.2016 6.55
Päivämiehen Vierasblogi

Sairaalareissuja, uupumusta ja armollisuutta

26.11.2016 6.26
Päivämiehen Vierasblogi

Luterilaisuus kulttuurissamme

18.11.2016 6.03
Päivämiehen Vierasblogi

Tuhlaajapojan kotiinpaluu

8.10.2016 6.29
Päivämiehen Vierasblogi

Keskenmenosta jäi haikeus

27.9.2016 6.20
Päivämiehen Vierasblogi

Et ole yksin

21.9.2016 6.15
Päivämiehen Vierasblogi

Aikaa kuuntelemiselle

16.8.2016 6.17
Päivämiehen Vierasblogi

Arkiuskoa

28.7.2016 6.57
Päivämiehen Vierasblogi

Nyt kohti taivasta katselen

10.7.2016 7.13
Päivämiehen Vierasblogi

Kun Jumala pysäytti

6.7.2016 6.31
Päivämiehen Vierasblogi

Kun minulla on kylmä, sen sydän säteilee lämpöä

30.5.2016 6.43
Päivämiehen Vierasblogi

Turvana ystävät ja ikiaikojen Jumala

21.5.2016 7.04
Päivämiehen Vierasblogi

Sinä osoitit minulle askeleet

17.4.2016 7.15
Päivämiehen Vierasblogi

Luomista ja jalostamista

4.4.2016 6.51
Päivämiehen Vierasblogi

Kun vakka kantensa valitsi

6.3.2016 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

Elämäni ei ole pelkkää etsimistä

19.2.2016 6.30
Päivämiehen Vierasblogi

Tallin ovi on vielä auki

6.2.2016 6.30
Päivämiehen Vierasblogi

Huomispäivää tunne en

27.1.2016 7.00
Päivämiehen Vierasblogi

Ei kaikesta tarvitse huolehtia

10.1.2016 6.57
Päivämiehen Vierasblogi

Joulu Afrikassa

25.12.2015 6.35
Päivämiehen Vierasblogi

Kotini taivaassa ihana on

31.10.2015 6.33
Päivämiehen Vierasblogi

Kohti aurinkoa

27.10.2015 6.55
Päivämiehen Vierasblogi

Miksi minä jaksan?

21.10.2015 8.53
Päivämiehen Vierasblogi

Tiedättekö sen kodin?

16.9.2015 7.14
Päivämiehen Vierasblogi

Kaksitoista suuta ja kaksikymmentäneljä korvaa

14.9.2015 7.08
Päivämiehen Vierasblogi

Pieni poika ja hänen isänsä

15.8.2015 7.13
Päivämiehen Vierasblogi

Ei kenenkään äiti

28.7.2015 6.39
Päivämiehen Vierasblogi

Radiokesäseurat

24.7.2015 6.36
Päivämiehen Vierasblogi

Pienen pojan suviseurapainajainen

24.6.2015 6.30