Tuula Kanniainen
"Valintojen maailmassa, Isä, ohjaa, vahvista. Ystäviä, saattajia, vierelleni johdata, etten yksin taakan alla lankeaisi, uupuisi. Ohjaa tiellä oikealla, etten harhaan joutuisi." (SL 203:1.)
Olen viime aikoina kuullut käytettävän termiä henkilökohtainen usko. Siinä ihminen itse määrittää suhteensa Jumalaan ja tekee valintoja sen mukaan. Koen sisimmässäni, että siinä on ero sanamuotoon omakohtainen usko. Usko on Jumalan lahja. Raamatussa ovat seuraavat sanat: "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle." (Ps. 139:23–24.)
Uskon lahjan säilyminen ei ole omaa ansiota. Jumalan lapsi on uskomassa armosta. Tekniikan kehittyessä voimme kuunnella Jumalan sanaa omalla kotisohvalla. Sama tekniikka palvelee myös Jumalan vastustajaa, sielunvihollista: houkutuksia on lähes jokaisen klikkauksen takana.
Elämme valintojen maailmassa. Päivittäin ja hetkittäin olemme tilanteissa, joissa valitsemme oikean tai väärän, hyvän tai pahan. Sielunvihollinen saattaa kuiskuttaa, että eihän se mitään haittaa, ei kukaan täällä netissä näe, millä sivulla olet tai mitä ohjelmaa katsot. Sen tavoitteena on saada ihminen valitsemaan pahan ja lankeamaan syntiin ja rikkoa Jumalan lasten välistä rakkautta. Vaarana on eksyä pois uskon tieltä niin yksittäisenä ihmisenä kuin isompana joukkona. Jumalan sanalla hoidettu omatunto ohjaa tekemään niitä valintoja, jotka vievät lähemmäksi Jumalaa.
Tunnen kiitollisuutta Taivaan Isälle siitä, että nyt on taas mahdollista kokoontua Jumalan sanan kuuloon. Pienempiä ja isompia kesäseuratapahtumia järjestetään, jotta ihmiset saisivat kuulla Jumalan sanaa ja olla hänen armohoidossaan. Kaikkiin näihin seuroihin on avoin kutsu.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys