JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ystävyyden vähimmäismäärä

15.6.2026 13.00

Juttua muokattu:

11.6. 15:13
2026061115133620260615130000

Pau­li Tah­ko­la

Jos­sain vai­hees­sa nuo­ruut­ta olin vie­lä ou­dom­pi kuin ny­ky­ään. Kiin­nos­tuk­sen koh­tei­ta­ni oli­vat mm. mui­nais­ra­ken­nuk­set, niit­ty­ku­kat, ul­ko­maan­kau­pan vaje ja eri­lai­set pir­te­löt. Useim­pia ikäi­si­ä­ni poi­kia kiin­nos­ti­vat muut asi­at.

Li­säk­si olin ai­ka lail­la ma­sen­tu­nut ja sik­si usein ai­ka ala­ku­lois­ta seu­raa.

Olen usein ih­me­tel­lyt ja ihas­tel­lut, et­tä kai­kes­ta täs­tä huo­li­mat­ta muu­ta­mat fik­sut po­jat hy­väk­syi­vät mi­nut il­la­nis­tu­jai­siin­sa, vaik­ka he oli­vat it­se ter­vei­tä, yh­teis­kun­ta­kel­poi­sia nuo­ria mie­hiä, joil­la oli haus­kat ju­tut.

Ym­mär­rän kyl­lä hy­vin isom­mat nuor­te­nil­lat ja po­ru­kat – nii­hin­hän mah­tuu mo­nen­lai­ses­sa roo­lis­sa. Mut­ta et­tä ot­taa ou­to­lin­tu mu­kaan pik­ku­po­ru­kan il­ta­kah­vin juon­tiin?

Ajan mit­taan tämä joh­ti eli­ni­käi­seen ys­tä­vyy­teen, mut­ta kun oi­kein mie­tin, niin al­ku­vai­hees­sa em­me ol­leet ko­vin­kaan lä­hei­siä. Oi­ke­as­taan oli vain kiva, et­tä sai ol­la tois­ten seu­ras­sa ja kuun­nel­la jut­tu­ja.

Jo sil­loin ja yhä vie­lä olen sitä miel­tä, et­tä se oli suo­ras­taan pe­las­ta­va hen­ki­rei­kä, joka an­toi jon­kin­lais­ta elä­män­ha­lua muu­ten kal­se­an­har­maan­tun­toi­seen elä­män­vai­hee­seen.

Ker­ran yri­tin ku­va­ta erääl­le älyk­kääl­le, opis­toi­käi­sel­le ame­rik­ka­lais­ty­töl­le suo­ma­lais­ta pu­he­kult­tuu­ria. Sa­noin, et­tä pi­kai­nen ys­tä­vän ta­paa­mi­nen me­nee usein näin: Kun sa­tum­me nä­ke­mään toi­sem­me esi­mer­kik­si kau­pas­sa, seu­ra­sa­lin etei­ses­sä tai muu­al­la, kat­som­me ym­mär­tä­väi­ses­ti toi­si­am­me hy­myn­häi­veen kera, sa­nom­me esi­mer­kik­si ”Niin­pä!” ja jat­kam­me mo­lem­mat mat­kaa. Mo­lem­mil­le jäi hyvä mie­li ta­paa­mi­ses­ta ja tun­ne sii­tä, et­tä toi­nen kyl­lä ym­mär­tää!

No tuo oli jo sy­vem­pää ys­tä­vyyt­tä. Mut­ta pelk­kä hymy tai nyök­käys (il­man ”niin­pä”-sa­naa) jon­kun vä­hän­kään tu­tun kans­sa – en­ti­nen naa­pu­ri, van­han op­pi­laan isä, taan­noi­nen vuok­rai­sän­tä, rau­ta­kau­pan myy­jä – on päi­vän pi­ris­tys!

Kuin­ka pal­jon enem­män pi­ris­tää se, et­tä yk­si­näi­ses­sä tai ah­dis­ta­vas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa joku ter­veh­tii ja tu­lee vaih­ta­maan muu­ta­man sa­nan.

Tämä pä­tee var­sin­kin ”yk­sin suu­res­sa jou­kos­sa” -ti­lan­tei­siin. Ni­mit­täin yk­si­näi­syys tii­vis­tyy, kun ym­pä­ril­lä on pal­jon ih­mi­siä, joil­la kai­kil­la näyt­tää ole­van jut­tu­seu­raa, mut­ta it­se ei jos­ta­kin syys­tä ole me­nos­sa mu­ka­na.

Kun joku huo­maa mi­nut, on­ko se ys­tä­vyy­den ele? Vai on­ko ky­sees­sä sää­lis­tä pa­ke­toi­tu lu­me­lää­ke­pil­le­ri, joka näyt­tää ys­tä­vyys­tab­le­til­ta mut­tei ai­dos­ti ole sitä?

Mik­si ilah­dun, jos joku tu­lee ys­tä­väl­li­syyt­tään vaih­ta­maan pari sa­naa? Ei­kö ole ai­ka to­den­nä­köis­tä, et­tä tuo toi­nen on vain huo­man­nut, et­tä olen jän­nit­ty­nyt tai yk­sin tai muu­ten or­von oloi­nen ja tu­lee sää­lis­tä luok­se­ni?

Jos­kus joku voi tul­la sää­lis­tä. No, kil­tis­ti teh­ty. Niin ko­vin mo­net tut­ki­muk­set osoit­ta­vat, et­tä lu­me­lääk­keet­kin pa­ran­ta­vat oloa.

Mut­ta ajat­te­li­sin, et­tä mei­dän ih­mis­ten kans­sa­käy­mi­nen on enim­mäk­seen luon­te­vaa vuo­rot­te­lu­pe­liä. On kiva huo­ma­ta toi­nen, on kiva kun joku huo­maa mi­nut. Joku aut­toi mi­nua ei­len, yri­tän­pä aut­taa tois­ta tä­nään. Pää­o­sin kyse ei ole sää­lis­tä.

Toi­sek­si olet­ko sa­maa miel­tä sii­tä, et­tä ym­pä­ril­läm­me on niin pal­jon ih­mi­siä, joi­den kans­sa oli­si mu­ka­va ju­tel­la ja ky­läil­lä? Kyse ei ole sää­lis­tä. Kyse on ajas­ta ja ai­dos­ta kiin­nos­tuk­ses­ta. Kiin­nos­ta­vim­mat ju­tut tu­le­vat usein nii­den ih­mis­ten suus­ta, joil­la on eri elä­män­ti­lan­ne kuin mi­nul­la nyt. Mut­ta useim­mi­ten on käy­tän­nös­sä hel­poin­ta ta­va­ta nii­tä ih­mi­siä, joil­la on sama elä­män­ti­lan­ne kuin mi­nul­la nyt.

Kol­man­nek­si: tois­ten huo­maa­mi­nen ja var­sin­kin sie­tä­mi­nen ei ole sää­liä vaan vält­tä­mät­tö­myys.

”Joka vaa­lii ys­tä­vyyt­tä, unoh­taa louk­kauk­sen, joka men­nei­tä kai­ve­lee, me­net­tää ys­tä­vän­sä” (San. 17:9).

”Älä eh­ti­mi­seen käy ys­tä­vä­si luo­na, muu­ten hän kyl­läs­tyy ja al­kaa kart­taa si­nua” (San. 25:17).

PauliTahkola
Olen keski-ikäinen historianopettaja ja perheenisä Jämsästä. Enimmän aikaa puuhailen aika hyvällä tuulella työn, perheen perushuollon ja kirjojen parissa tai rakentelen pilvilinnoja pihalla. Osan ajasta käytän turhaan suremiseen.
14.6.2026

Jeesus sanoo: ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.” Luuk. 19:10

Viikon kysymys