Sun­nun­tai­aa­mu. Juu­ri ylä­kou­lun päät­tä­nyt esi­koi­nen ry­mis­te­lee ala­ker­taan. As­ke­lis­ta jo kuu­len tun­nel­mat, pää­ni pai­nuu. Yli­huo­leh­ti­vai­nen. Suo­je­le­va. Kyt­tää­vä. Huo­no äi­ti. Huo­noin.

Il­lal­la nuor­ten suun­ni­tel­mis­sa on meno ys­tä­vien kans­sa. Kau­nis, he­rää­vä kesä hou­kut­te­lee, saa mie­len­kin he­rää­mään. Il­ta ve­nyy, tu­lee yö. Lin­nut lau­la­vat, nau­ru kii­rii kau­as. Joku al­ku­ke­sän sääs­ki len­tää yöt­tö­män yön au­rin­gos­sa. Kou­lu on kau­ka­na, ja vas­tuu. Huo­mis­ta ei nyt ole, on vain tämä il­ta, yök­si vaih­tu­va.

Esi­koi­sen sa­no­ma on sel­vä. Mik­si ai­na vain meil­lä on ko­tiin­tu­lo­a­jat? Et­te­kö te luo­ta? Ol­laan us­ko­vai­sia nuo­ria, mitä te pel­käät­te? Po­ru­kan muil­la nuo­ril­la ko­tiin­tu­lo­ai­ko­ja ei ole, ku­kaan ei odo­ta val­veil­la aa­mu­yöl­lä ko­tiu­tu­vaa tyt­töä tai poi­kaa, joka oi­ke­as­taan on vie­lä lap­si.

Äi­ti­nä huo­kai­sen mo­nes­ti it­sek­se­ni. Huo­kaan ja pyy­dän vii­saut­ta kas­vat­ta­ja­na. En ha­lua ol­la yli­suo­je­le­va, mut­ta suo­jel­la ha­lu­an. Se on myös mi­nun teh­tä­vä­ni. Ra­jat ovat rak­kaut­ta, ja myös us­ko­vai­set nuo­ret tar­vit­se­vat nii­tä.

Ylä­kou­lun van­hem­pai­nil­las­sa eri­tyi­so­pet­ta­ja pu­hui ko­tiin­tu­lo­a­jois­ta. Hän ih­met­te­li suu­res­ti vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­den kult­tuu­ria, jos­sa alai­käis­ten an­ne­taan kul­kea yöt ul­ko­na tie­tä­mät­tä var­mas­ti, ke­nen kans­sa ja mis­sä nuo­ret liik­ku­vat.

Us­ko­vai­sen nuo­ren elä­mä on par­haim­mil­laan iha­naa ja va­paa­ta. On ys­tä­viä, on iloa ja nau­rua. Us­ko­vai­nen­kaan nuo­ri ei kui­ten­kaan ole suo­jas­sa syn­nin tai muil­ta­kaan vaa­roil­ta. Omat nuo­re­ni ovat ker­to­neet joi­den­kin us­ko­vais­ten nuor­ten al­ko­ho­li­ko­kei­luis­ta ja it­se­kin ih­me­tel­leet sitä, et­tä näi­den nuor­ten van­hem­mat ei­vät ole ti­lan­tees­ta tie­toi­sia.

Ko­tiin­tu­lo­a­jat ja se, et­tä van­hem­pi on he­reil­lä nuor­ta odot­ta­mas­sa, on täs­tä­kin nä­kö­kul­mas­ta ihan pe­rus­tel­tu tapa toi­mia. Äi­ti­nä ha­lu­ai­sin he­rä­tel­lä mui­ta­kin van­hem­pia ajat­te­le­maan, et­tä kyse ei ole kyt­tää­mi­ses­tä vaan vä­lit­tä­mi­ses­tä. Lap­sis­ta huo­leh­ti­mi­nen on myös am­mat­ti­lais­ten pu­hei­den ja kan­na­not­to­jen pe­rus­teel­la tär­ke­ää.

Ky­syin ko­tiin­tu­lo­ai­ka-asi­as­ta mie­li­pi­det­tä myös tu­tul­ta po­lii­sil­ta. Vies­ti oli hy­vin sel­keä: puo­len yön jäl­keen ko­din ul­ko­puo­lel­la ei ole alai­käi­sil­le mi­tään sel­lais­ta, min­kä vuok­si ky­lil­lä pi­täi­si sii­hen ai­kaan ol­la.

Mo­net kau­pun­git ovat aset­ta­neet nuo­ril­le ko­tiin­tu­lo­ai­ka­suo­si­tuk­sia, joil­le on var­mas­ti ol­lut hy­vät pe­rus­te­lut. Us­ko­vais­ten kes­kuu­des­sa vai­kut­taa ole­van ai­ka yleis­tä asen­ne, jon­ka mu­kaan us­ko­vais­ten nuor­ten koh­dal­la nämä ra­jat ovat sitä esi­koi­se­ni mai­nit­se­maa yli­suo­je­le­vai­suut­ta.

Kes­kus­te­lu­yh­teys esi­koi­se­ni kans­sa on on­nek­si säi­ly­nyt. Hy­väk­si äi­dik­si ja van­hem­mak­si en it­se­ä­ni tun­ne, mut­ta par­haa­ni yri­tän. Ha­lu­an tu­kea nuo­ri­a­ni py­sy­mään eros­sa päih­teis­tä ja muus­ta pa­has­ta, jota maa­il­ma tar­jo­aa.

Olen on­nel­li­nen sii­tä, et­tä per­heem­me nuo­ril­la on us­ko­vai­sia ys­tä­viä, mut­ta sa­mal­la va­kuut­tu­nut sii­tä, et­tä ys­tä­vien kans­sa voi viet­tää laa­du­kas­ta yh­teis­tä ai­kaa myös päi­väl­lä. Yö on luo­tu meil­le jo ai­ko­jen alus­sa le­poa var­ten, ja tämä pä­tee edel­leen­kin.

Ru­koi­len ym­mär­rys­tä ja hy­vien vä­lien säi­ly­mis­tä nuor­te­ni kans­sa. Ja sitä, et­tä he saa­vat säi­lyt­tää us­ko­vai­set ys­tä­vän­sä ja kas­vaa yh­des­sä tois­ten­sa rin­nal­la koh­ti ai­kui­suut­ta.

Ni­mi­merk­ki "äi­ti"

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hen Py­säk­ki-pals­tal­la 21.6.2017.