Ant­ti Koi­vis­to

Lap­set ha­lu­si­vat kek­siä oman jou­lu­näy­tel­män tut­tu­jen per­hei­den yh­tei­ses­sä pik­ku­jou­lus­sa. He pää­tyi­vät ke­hit­te­le­mään ny­ky­ai­kai­sen ver­si­on jou­lu­e­van­ke­liu­mis­ta. Lop­pu­tu­los oli aja­tuk­sia he­rät­tä­vä.

Las­ten jou­lu­ku­va­el­mas­sa Ma­ria ja Joo­sef ajoi­vat hie­nol­la uu­del­la au­tol­la Bet­le­he­miin. Kos­ka luk­sus­ho­tel­lit ja muut ma­joi­tus­ti­lat oli­vat täyn­nä, jou­tui­vat Ma­ria ja Joo­sef nuk­ku­maan au­to­tal­lis­sa. En tie­dä, mik­si lap­set oli­vat kek­si­neet kul­ku­pe­lik­si hie­non au­ton ja mah­dol­li­sik­si ma­ja­pai­koik­si huip­pu­ho­tel­lit. Eh­kä kaik­ki oli ha­lut­tu kään­tää vää­rin päin. Mi­nul­le Ma­ria ja Joo­sef ku­vaa­vat ul­koi­ses­ti köy­hiä ja puut­teel­li­sia ih­mi­siä. Ny­ky­ai­ka­na he kul­ki­si­vat van­hal­la, hal­val­la au­tol­la, hal­pa­yh­ti­ön bus­sil­la tai ju­nal­la. Ma­ri­al­la ja Joo­se­fil­la on kui­ten­kin rik­kaut­ta, joka ei näy pääl­le­päin. Se on si­säis­tä luot­ta­mus­ta Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja var­je­luk­seen sekä si­säis­tä rau­haa. Ul­ko­nai­ses­ti ta­val­li­set mat­kus­ta­vai­set ovat to­del­li­suu­des­sa to­teut­ta­mas­sa Ju­ma­lan suur­ta suun­ni­tel­maa.

Ih­mi­nen nä­kee ul­ko­kuo­ren, mut­ta Ju­ma­la nä­kee sy­dä­meen. Ul­koi­ses­ti hy­vin­voi­va ja ri­kas saat­taa tun­tea si­säis­tä tyh­jyyt­tä ja pää­mää­rät­tö­myyt­tä. Elä­mä on ont­toa, jos sen pe­rus­ta on ma­te­ri­as­sa ja ra­has­sa. Si­lo­tel­tu ja ma­te­ri­an kyl­läs­tä­mä kuva hal­lit­see myös kau­pal­lis­ta jou­lu­pe­rin­net­tä. Pa­him­mil­laan Coca-Cola-puk­kien tuo­mien lelu- ja ta­va­ra­röyk­ki­öit­ten al­ta löy­tyy on­net­to­mia lap­sia ja ai­kui­sia.

Kyl­lä­hän jou­lu­ku­va­el­mas­sa pi­tää pai­me­nia ol­la. Las­ten ke­hit­te­le­män jou­lu­ku­va­el­man pai­me­net ei­vät pii­tan­neet lam­pais­ta, vaan is­tui­vat ke­dol­la pe­laa­mas­sa kän­ny­köil­lään. Ei­vät pai­me­net kyl­lä pii­tan­neet en­ke­lin tuo­mas­ta sa­no­mas­ta­kaan, kos­ka oli­vat juu­ri löy­tä­mäs­sä kän­nyk­kä­pe­lis­sä hah­mol­leen uu­den aseen. Ilo­sa­no­ma­kin oli muut­tu­nut. Kau­nis en­ke­li ei ker­to­nut Jee­sus-lap­ses­ta, vaan sii­tä kuin­ka mon­ta ker­taa hä­nen omas­ta ku­vas­taan oli ty­kät­ty in­ter­net-so­vel­lus Ins­tag­ra­mis­sa.

Las­ten kek­si­mät pai­men­ten ja en­ke­lin roo­lit ku­vaa­vat rii­pai­se­van osu­vas­ti ny­ky­to­del­li­suut­ta. Äly­pu­he­li­mes­ta on tul­lut vä­li­ne, jon­ka si­säl­tö täyt­tää kai­ken ajan. Sen viih­de­vir­ta upot­taa hel­pos­ti al­leen myös jou­lun kes­kei­sen sa­no­man. Tu­tun jou­lu­lau­lun sa­no­ja mu­kail­len: ”Laps net­tiin huk­kuu, un­hoit­tuu.” Viih­teen ku­lut­ta­mi­sen li­säk­si so­si­aa­li­sen me­di­an so­vel­luk­set tu­ke­vat pin­nal­lis­ta ja it­se­kes­keis­tä mi­nä­ku­vaa. Vain sil­lä on mer­ki­tys­tä, mil­tä näyt­tää ja kuin­ka mon­ta tyk­käys­tä tai seu­raa­jaa saa.

Jos­pa tänä jou­lu­na pie­nem­mät ja isom­mat malt­tai­si­vat lait­taa äly­pu­he­li­men­sa syr­jään ja koh­da­ta nii­tä ih­mi­siä, jot­ka ovat sii­nä lä­hel­lä. Ra­kas­taa, ol­la läs­nä, kes­kus­tel­la ja iloi­ta yh­des­sä. Jos­pa al­ku­pe­räi­nen sa­no­ma Bet­le­he­min jou­lun­lap­ses­ta sai­si edel­leen kos­ket­taa sy­dä­mi­äm­me. Se sa­no­ma kes­tää iki­ai­kai­ses­ti. Sen si­säl­tö on aja­ton ja ikui­nen kuo­le­man var­jon maas­sa elä­väl­le ra­jal­li­sel­le ih­mi­sel­le. Se mur­tau­tuu läpi lois­ton ja viih­teen muu­rien, se tuo pää­mää­rän har­hai­le­val­le ja si­säl­lön tyh­jäl­le. Bet­le­he­mis­sä syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja so­vit­ti syn­tim­me ”ris­til­lä rin­nal­la ryö­vä­rin” ja val­mis­ti hä­neen tur­vaa­val­le iki­jou­lun.