Luon­to on ol­lut ai­na lä­hel­lä sy­dän­tä­ni. Olen har­ras­ta­nut va­lo­ku­vaus­ta rei­lut 10 vuot­ta. Se mer­kit­see mi­nul­le pal­jon. Luon­to­va­lo­ku­vaus on tär­ke­ää mi­nul­le sik­si, et­tä luon­nos­sa pää­sen rau­hoit­tu­maan ja nä­ke­mään eri­lai­sia il­mi­öi­tä ja eläi­miä.

Täs­sä pos­tauk­ses­sa pa­laan ku­vien kaut­ta ku­vaus­het­kien ää­rel­le. Ajat­te­len, et­tä jo­kai­nen kuva ker­too ta­ri­nan. Läh­de mu­kaan luon­to­ret­kel­le!

Vii­kon mit­tai­nen reis­su Nor­jaan oli erään ke­sä­lo­ma­ni ko­ho­koh­tia. Mai­se­mat oli­vat vuo­ris­toi­set lä­hes koko mat­kan, ja ki­lo­met­re­jä ker­tyi asun­to­au­tol­la lä­hes 2 000! Reis­sul­la saa­tiin siis ajo­ko­ke­mus­ta reip­paas­ti, ja vuo­ris­tot jäi­vät eri­tyi­ses­ti mie­liim­me. Kä­vim­me myös lin­tu­sa­fa­ril­la. Opas aje­lut­ti mei­tä saa­ren ym­pä­ri, ja näim­me siel­lä muun mu­as­sa lun­ne­ja.

Hiek­ka­ran­ta Nor­jas­sa. Tätä ku­vaa kat­sel­les­sa tu­lee mie­leen Iha­na rau­han ran­ta -Sii­o­nin lau­lu.

Tämä kuva on otet­tu Nor­jan vuo­ris­toil­ta 10 ki­lo­met­rin va­el­luk­sen päät­teek­si.

Re­von­tu­let Yli­tor­ni­os­sa. Ku­va­sin upei­ta re­von­tu­lia usei­ta tun­te­ja. Nii­tä ku­va­taan pit­käl­lä va­lo­tuk­sel­la, noin 5–20 se­kun­nin ajal­la, riip­pu­en re­von­tu­lien voi­mak­kuu­des­ta. Näin ku­vaan saa­daan mu­kaan re­von­tu­lien eri vä­ri­sä­vy­jä. Re­von­tu­let näyt­täy­ty­vät yleen­sä vih­re­än tai vi­o­le­tin sä­vyi­si­nä.

Yk­si­näi­nen jout­sen Li­min­gan­lah­del­la il­ta-au­rin­gos­sa.

Su­mu­yö Li­min­gan la­keuk­sil­la. Ajel­les­sa­ni ko­tia koh­ti jäin ku­vaa­maan mah­ta­vaa su­mua. Kuva on otet­tu yöl­lä noin kel­lo 4.

Au­rin­gon­las­kua Li­min­gan tu­pok­ses­sa.

Mök­ki­reis­sul­la pii­pah­det­tiin Ruot­sis­sa. Käy­tiin kal­li­oi­sel­la Lup­pi­o­ber­get-vuo­rel­la, jos­sa on muun mu­as­sa so­da­nai­kai­sia bunk­ke­rei­ta.

Tal­vi­nen Kuo­pio. Ku­vaus­ti­lan­tees­sa pak­ka­nen pauk­kui -15 as­tees­sa. Pui­jon va­lot va­lai­si­vat tal­vis­ta la­tua.

Pel­to­tie Li­min­gas­sa tal­vi­ses­sa asus­saan. Löy­dät­kö ok­sien muo­dos­ta­man sy­dä­men?

Teks­ti ja ku­vat: Ma­ti­as Haa­ra­nie­mi