On­ko si­nul­la to­det­tu reu­maa tai ni­vel­sai­raut­ta?

– Ei.

On­ko si­nul­la to­det­tu al­ler­gi­aa?

– Ei.

Käy­tät­kö e-pil­le­rei­tä?

– En.

Olet­ko ras­kaa­na, taas?

– En.

Olen kou­lus­sa käy­tän­nön har­joi­tus­tun­neil­la. Esi­tie­to­lo­mak­keen vii­mei­sen ky­sy­myk­sen li­säys sa­tut­taa. Asi­aa ei hel­po­ta se, et­tä vas­ta-ar­gu­ment­tia kiu­soit­te­li­jal­le ei täl­lä­kään ker­taa löy­dy. Si­vuu­tan asi­an vain pie­nel­lä hy­mäh­dyk­sel­lä. Väis­tä­mät­tä mie­tin, mi­ten ky­sy­jä oli­si asi­aan re­a­goi­nut, jos oli­sin vas­tan­nut ole­va­ni ras­kaa­na, taas.

Ko­tiin läh­ties­sä au­ton ovi on ve­det­tä­vä kiin­ni lu­jaa. Kiu­kut­taa. Hä­vet­tää.

Mi­nua on muu­ta­man kou­lu­vuo­te­ni ai­ka­na siu­nat­tu kah­del­la lap­sel­la. Asia on odo­tet­ta­vas­ti ai­heut­ta­nut ih­met­te­lyä ja jopa suo­raa kri­tiik­kiä opis­ke­lu­to­ve­reis­sa­ni.

– Tä­mä­hän on niin ly­hyt kou­lu, et­tä eh­tii ne lap­set teh­dä opis­ke­lui­den jäl­keen­kin, mi­nul­le on sa­not­tu.

Ko­to­na pai­nan lap­set sy­lii­ni. Nuus­ku­tan nuo­rim­mais­ta, ko­vin pien­tä vie­lä.

Kaup­pa­reis­sul­la 2-vuo­ti­aam­me kul­kee pit­kin kaup­paa pik­ku­kär­ryil­lään nuo­rim­mais­ta osoit­ta­en ja huu­taa:

– Tul­kaa kat­so­maan, tää on mei­dän vau­va.

Ta­pah­tu­ma py­säyt­tää. Kun­pa osai­sin it­se­kin ol­la yh­tä avoi­mes­ti yl­peä lap­sis­ta­ni kuin tuo esi­koi­nen on pik­ku­sis­kos­taan.

Il­lal­la lai­tan kä­det ris­tiin. Pyy­dän seu­raa­val­le ker­ral­le oi­kei­ta sa­no­ja ja voi­mia näi­den pai­nei­den kes­kel­lä luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen.

Kom­men­toin­nin sa­tut­ta­ma