Aaron Wuollet
Käännös: Sirkka-Liisa Leinonen
Aikojen alusta asti Jumalan lapset ovat olleet laulavaa kansaa. Raamatussa on paljon mainintoja laulavista uskovaisista, ja siellä on myös Vanhan testamentin uskovaisten ”virsikirja” eli Psalmit. Laululla, erityisesti virsillä ja Siionin lauluilla, me ilmaisemme ilojamme ja surujamme, opastamme toisiamme ja lapsiamme ja kiitämme Jumalaa hänen viisaudestaan, johdatuksestaan ja siunauksestaan. Me turvaudumme Siionin lauluihin ja virsiin ilon ja murheen kohdatessa, usein ennen kuin avaamme Raamatun. Juuri virsistä useimmat uskovaiset omaksuvat hengellistä sisältöä ja kristillistä oppia.
Useimmat virret on kirjoitettu tavalliselle rivikristitylle, jolla ei ole muodollista koulutusta musiikin eikä kirjallisuuden alalta. Virret sanoittavat niitä sisimpiä tuntoja, ajatuksia, huokauksia ja pyrkimyksiä, joita meidän on muutoin vaikea ilmaista. Arkikeskusteluissa uskovaistenkin voi olla hankala puhua Jeesuksesta tai taivaasta tai tunnustaa uskoaan. Virsien avulla löydämme sanat, joilla voimme muistella Jeesuksen kärsimistä, kuolemaa ja ylösnousemusta sekä vahvistaa taivastoivoamme.
Virret ovat hengellisiä kansanlauluja, joiden pohjana on usein ”yksinkertainen” runous. Englantilainen runoilija ja 1800-luvun kirjallinen jättiläinen Lordi Alfred Tennyson totesi, että suuret runoilijat ovat harvoin suuria virsirunoilijoita, ja suuret virsirunoilijat ovat harvoin suuria runoilijoita. Se johtuu sitä, että he tavoittelevat eri asioita. Runoilija pyrkii ilmaisemaan syvällisen ajatuksen tuoreella ja ainutkertaisella tavalla, joka johdattaa lukijaa pohdiskelemaan ja löytämään runosta eritasoisia merkityksiä. Virsirunoilija puolestaan pyrkii välittämään evankeliumin sanomaa ja Jumalan sanan ikiaikaista totuutta sillä tavalla, että teksti on tutunomaista ja helposti lähestyttävää keskivertoihmiselle, joka lukee sen läpi kerran pysähtymättä, kuten laulaessaan.
Myös virsien sävelmät ovat tavallisen ihmisen ulottuvilla. Niiden sävelkulku etenee suhteellisen kapealla äänialueella, joten mahdollisimman monien on helppo niitä laulaa. Niissä ei ole akrobaattisesti hypähteleviä sävelkulkuja, nopeita rytmin vaihdoksia eikä syvällisiä tunnelman muutoksia. Virsisävelmät pikemminkin pyrkivät vahvistamaan tekstin sanomaa ja lisäämään tekstiin väriä ja täyteläisyyttä. Virret ovat siis runoutta, jota ei-kirjalliset ihmiset voivat lausua, ja musiikkia, jota epämusikaaliset ihmiset voivat laulaa.
Virret ovat elävä ja hengittävä ilmiö. Ne kantavat mukanaan uskovaisten ajattomia opetuksia, mutta niihin on myös tallennettu kunkin aikakauden kulttuuri. Jatkuvasti kirjoitetaan uusia virsiä, jotka sisältävät oman aikansa ilmauksia ja kulttuuriviittauksia ja nostavat esiin ajankohtaisia aiheita. Monet virret ovat siis sidoksissa omaan aikaansa ja ovat harvoin käytössä pitempään kuin muutaman vuosikymmenen. Vain harvat virret kestävät vuosisatoja. Näin on myös uskovaisten virsien ja laulujen laita. Kulttuurimme muuttuu, aikamme haasteet vaihtelevat, ja virsirunoutemme sopeutuu palvelemaan kulloisenkin ajan tarpeita.
Kirjoitus on julkaistu Voice of Zion -lehdessä tammikuussa 2025.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys