Nimimerkki 16-vuotias nuori, joka katsoo valoisasti tulevaisuuteen
Täällä suuren maailman keskellä, erilaisten myrskytuulten pauhatessa, me ihmiset koemme välillä myös negatiivisia tunteita. Joskus on niin pilvisiä päiviä ja hetkiä, että tuntuu, ettei valoa näy missään.
Joskus voi käydä niinkin, että väistyy valo pidemmäksi aikaa ja mielikin tummenee. Mielen sairauksia ja ajallista ahdistusta ei pidä sekoittaa uskomisen asioiden kanssa. Ne ovat kaksi eri asiaa. Niinkin voi helposti käydä, mutta evankeliumi ei poista kaikkea ahdistusta, vaikka se valtavan suuri järjelle käsittämätön lahja onkin ja tekeekin matkasta kappaleen matkaa helpomman taivaltaa.
Aikoina, jolloin ahdistus on suurta, saatetaan tarvita myös ammattilaisten apua. Me suomalaiset elämme hyvinvointivaltiossa, jossa apua ja laadukasta hoitoa on lähtökohtaisesti saatavilla ihan kaikille, elämäntilanteesta ja taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Suomen maata on siunattu rauhalla ja monilla muilla lahjoilla. Myös ammattiauttajat ovat suuri Taivaan Isän lahja.
Vaikeuksien ja koettelemusten keskellä voi olla vaikea tuntea uskomisen iloa, mutta niiden alla ja jälkeen usko voi tuntua entistä tärkeämmältä. Ehkä saa kokea, että itseä vahvemmat kädet ovat kantaneet läpi vaikeiden aikojen, läpi kaiken surun ja mustan.
Kristus on kuollut puolestamme Golgatalla ja kärsinyt kaikkein suurimman ahdistuksen. Sen muistaminen saattaa keventää omaa kuormaa, vaikkei poistakaan ajallisiin asioihin liittyvää pahaa oloa.
Jos sinua ahdistaa, muistathan myös silloin virret ja Siionin laulut. Niiden sanoja on kirjoitettu monenlaisissa tuntemuksissa, mutta niiden tärkein sanoma on sama: kaltaisenaan saa uskoa synnit anteeksi ja aina on toivoa paremmasta. Taivastoivo ei koskaan katoa, vaikka sitä ei aina tunne ajallisten asioiden kuormittaessa mieltä.
"Kun ahdistus on polttavin ja uuvun kuorman alla, suo, Jeesus, että muistaisin vaivasi Golgatalla. Suo voimakseni sanasi, tee heikko usko vahvaksi ja toivo eläväksi." (VK 363:3.)
Haluan myös muistuttaa rukoilemisen tärkeydestä ja lohduttaa sillä, että Taivaan Isällä on varaa siunata lapsiaan ja antaa myös levollista oloa ja parempia aikoja. Siunata niin paljon, että läpikäydyt vaikeudet ja koettelemukset voivat myöhemmin tuntua jopa siunaukselta ja uskosta tulee entistä kalliimpi – kuin kultakimpale, josta ei halua luopua.
Saamme rukoilla itsemme ja toistemme puolesta lohtua ja apua erilaisissa tilanteissa. Myös kiitollisuuteen on syytä: Taivaan Isä on armossaan suonut meille ihmisille paljon hyvää. Katsotaan pieniä lapsia ja taivaan lintuja ja opitaan heistä, sillä heissä on jotain samaa: tervettä huolettomuutta. Taivaan Isä tietää heidänkin asiansa.
"Jos huominen päiväkin huolensa tuo, niin miksi nyt kantaisin niitä! Kun Herrani myös avun silloinkin suo, saan murheetta Luojaani kiittää. Ei lapsenaan tarvitse surra." (SL 297:6.)
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys