Teksti: Paula Heikkilä
Suvivirsi tuli mieleeni, kun huomasin, että on kulunut 40 vuotta siitä, kun sain valkolakkini Tervolan lukion päättäjäisissä. Aikaisemmin suvivirren laulaminen oli kesän alkamisen varma merkki, se laulettiin kaikissa kouluissa. Nykyään käytännöt voivat olla erilaisia. Onneksi useissa kouluissa suvivirsi on saanut säilyttää paikkansa.
Kesän kynnyksellä moni nuori valmistuu toivomaansa ammattiin, useat saavat valkolakkinsa, vielä useampi pääsee opinnoissaan seuraavalle luokalle. Minun nuoruudessani kouluissa moni asia oli toisin. Opetusmetodit ovat muuttuneet, itsenäistä tiedonhankintaa ja yhteistoiminnallisuutta on lisätty. Yhteiskuntakin on erilainen, kilpailu opiskelu- ja työpaikoista on kovempaa. Viestintä on kehittynyt; ennen ei ollut tietokoneita, kännykkää, sähköpostia, Messengeriä, puhumattakaan Facebookista, WhatsAppista tai muista digitaalisista alustoista. Yhteiskunnan ja koulumaailman muuttuminen on ollut ja on edelleen haaste sekä oppilaille, mutta myös meille opetustyötä tehneille, nykyisille opettajille ja vanhemmille, kaikille.
Kun olin nuori, opettajan kunnioitus oli lähes itsestään selvää. Nykyään usein ihmettelen, miten eri tavalla asiat ovat. Opettajille ja muulle henkilökunnalle saatetaan puhua epäkunnioittavasti, luokassa ja jopa ruokaillessa voidaan istua lakki päässä, kirosanat ovat usein käytössä. Olisi hyvä palauttaa mieleen hyvät käytöstavat. Siinä me aikuiset olemme itse tärkeänä mallina lapsillemme ja nuorillemme.
Suvivirren aikaan monet muistot tulevat mieleen: ala-asteen pieni kyläkoulu ja kivat kaverit, yläasteen ajat, lukion luokat. Kun tyttäremme pääsivät aikoinaan ylioppilaiksi Oulun lyseon lukiosta, juhlat järjestettiin Oulun tuomiokirkossa. Jokaisella kerralla juhla alkoi suvivirren sävelillä ja alkuhartaudella, jonka piti Oulun lyseosta 50 vuotta aikaisemmin valmistunut ja papiksi opiskellut henkilö. Oli koskettavaa nähdä historian kulkua, kun kirkon etupenkeissä istui riemuylioppilaita sekä jopa 60 vuotta aikaisemmin lukiosta valmistuneita.
Suvivirsi koskettaa edelleen. Virsi on lisätty virsikirjaan vuonna 1701. Sen kaunis sävel on ruotsalainen kansansävelmä, joka ilmestyi painettuna ensimmäisen kerran 1697. Kun suvivirsi lauletaan kesällä seuroissa, rauhanyhdistyksen kevätjuhlassa ja Suviseurojen avajaisissa, mieleen nousee kiitollisuus siitä, että olemme jälleen saaneet eteemme uuden kesän.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys