Ih­mis­kun­ta on so­tai­saa. Se on ol­lut sitä en­nen, on sitä nyt ja tu­lee ai­na ole­maan. Kai­ken muun ke­hit­ty­mi­sen ohes­sa so­ti­mi­nen­kin on muut­ta­nut muo­to­aan. Ny­kyi­sin yh­te­nä vi­hol­li­suu­den osoit­ta­mi­sen kei­no­na pu­hu­taan yhä enem­män in­for­maa­ti­o­vai­kut­ta­mi­ses­ta. Se on iki­van­ha il­miö, mut­ta tie­to­tek­ni­nen ke­hi­tys on kas­vat­ta­nut sen roo­lia ja voi­maa.

In­for­maa­ti­o­vai­kut­ta­mi­ses­sa ih­mi­set pyr­ki­vät puo­lus­ta­maan omia oi­keik­si kat­so­mi­aan mie­li­pi­tei­tä ja ar­vo­ja, kun taas nii­tä vas­tus­ta­vat ih­mi­set pyr­ki­vät ky­see­na­lais­ta­maan ja kään­tä­mään mie­li­pi­tei­tä omien tar­pei­den­sa mu­kai­sik­si ja oman val­ta­mää­rän kas­vat­ta­mi­sek­si.

Eri vies­tin­tä­ka­na­vat ja eri­tyi­ses­ti so­si­aa­li­nen me­dia on täl­lai­sen in­for­maa­ti­o­vai­kut­ta­mi­sen so­ta­tan­ner. Hyök­kää­vä osa­puo­li voi ol­la esi­mer­kik­si val­heel­li­nen sa­la­liit­to, vi­ha­mie­li­nen val­ti­on hal­lin­to tai jo­kin po­liit­ti­nen tai ide­o­lo­gi­nen ää­ri­ryh­mä. Taus­tal­la on kui­ten­kin ai­na ih­mi­siä, jot­ka aja­vat omaa tai omien joh­ta­jien­sa etua vas­ta­puo­len kus­tan­nuk­sel­la. Kei­not voi­vat ol­la hy­vin­kin hie­no­va­rai­sia. Se on esi­mer­kik­si osal­lis­tu­mis­ta ano­nyy­mi­nä kes­kus­te­lui­hin ky­see­na­lais­ta­mal­la tut­tu­ja ja tur­val­li­sek­si ko­et­tu­ja pe­rin­tei­siä auk­to­ri­teet­te­ja ja hor­jut­ta­mal­la to­tuus­kä­si­tys­tä.

Pu­hu­taan trol­laa­mi­ses­ta, jota voi suo­rit­taa jär­jes­tel­mäl­li­set ja am­mat­ti­mai­set ”trol­li­teh­taat”. Eri yh­teyk­sis­sä on myös iso mää­rä ih­mi­siä, jot­ka toi­mi­vat tie­tä­mät­tään suun­ni­tel­mal­li­sen trol­laus­toi­min­nan vä­li­kap­pa­lei­na. Trol­laa­mi­sen kal­tai­sis­ta in­for­maa­ti­o­vai­kut­ta­mi­sis­ta on to­dis­te­tus­ti jo lu­kui­sia esi­merk­ke­jä al­ka­en val­ti­ol­li­siin vaa­li­tu­lok­siin vai­kut­ta­mi­ses­ta. Pie­nim­mil­lään ka­teel­li­nen ih­mi­nen al­kaa mus­ta­maa­la­ta kir­joit­ta­mal­la pe­rus­teet­to­mas­ti pa­haa toi­ses­ta yk­sit­täi­ses­tä ih­mi­ses­tä.

Mut­ta mikä oli se kaik­kein en­sim­mäi­nen trol­laus? Se ta­pah­tui Ede­nin puu­tar­has­sa. Ee­va ja Aa­dam ha­lu­si­vat ol­la kuu­li­ai­sia Ju­ma­lal­le ja nou­dat­taa hä­nen tah­to­aan. Sie­lu­jen vi­hol­li­sen in­for­maa­ti­o­vai­kut­ta­ja­na toi­mi käär­me, joka ky­see­na­lais­ti Ju­ma­lan käs­kyä ja ke­hot­ti Ee­vaa syö­mään hy­vän ja pa­han tie­don puun ome­naa: ”Sa­noi­ko Ju­ma­la to­del­la niin?” Ee­va lan­ke­si tuon trol­lauk­sen uh­rik­si ja söi.

Ju­ma­la tie­si jo ih­mis­tä omak­si ku­vak­seen luo­des­saan, et­tei ih­mi­nen ky­ke­ne to­teut­ta­maan Ju­ma­lan ab­so­luut­tis­ta oi­keu­den­mu­kai­suut­ta ja rak­kaut­ta. Ju­ma­la tie­si, et­tä ih­mi­nen lan­ke­aa syn­tiin ja on si­ten yk­sin avut­to­man kel­vo­ton hä­nen edes­sään. Sik­si hän it­se kai­ken Luo­ja­na las­keu­tui Po­jas­saan ih­mi­se­nä ja Ju­ma­la­na maan pääl­le to­tuu­den opet­ta­mi­sen li­säk­si kan­ta­maan, kär­si­mään ja kuo­le­maan ih­mis­kun­nan syn­tien täh­den.

Näin syn­tiin lan­gen­neel­le Ee­val­le­kin, en­sim­mäi­sen trol­lauk­sen uh­ril­le, Ju­ma­la osoit­ti rak­kau­ten­sa ja an­toi mah­dol­li­suu­den us­koa so­vi­tuk­sen lu­pauk­sen. Tie tai­vaa­seen on avat­tu­na niil­le, jot­ka tuon so­vi­tuk­sen us­ko­vat ja niil­le, jot­ka us­koi­vat jo so­vi­tuk­sen lu­pauk­seen. Ne jot­ka ei­vät us­ko, jou­tu­vat ka­do­tuk­seen, sin­ne sie­lun­vi­hol­li­sen trol­li­teh­taan ikui­seen vai­vaan.

Tais­te­lu syn­tiä ja saas­tai­suut­ta vas­taan on jat­ku­vaa koko ih­mi­se­lä­män ajan. Se on Ju­ma­lan sa­nan ope­tuk­siin no­jaa­mis­ta, evan­ke­liu­min us­ko­mis­ta. Il­man nii­tä sie­lun­vi­hol­li­sen jat­ku­va trol­laus voi al­kaa vai­kut­taa hor­jut­ta­en us­koa. Se voi joh­taa lo­pul­ta pe­rä­ti epä­us­koon, joka on syn­neis­tä suu­rin: ”Sa­noi­ko Ju­ma­la to­del­la niin?” Mut­ta Ju­ma­lan pyhä tah­to on suu­rim­mas­sa rak­kau­des­saan tar­jo­ta ar­moa ja an­teek­si­an­ta­mus­ta jo­kai­sel­le luo­mal­leen ih­mi­sel­le. Ilo­sa­no­ma syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta on tar­jol­la maan pääl­lä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Us­ko tu­lee kuu­los­ta ja kuu­lo Ju­ma­lan sa­nan kaut­ta.