Meillä ihmisillä on tapana tavoitella ja suunnitella asioita. Niissä onkin paljon hyvää. Ne parhaimmillaan motivoivat ja auttavat jaksamaan. Joskus huolehdimme liikaa tai turhaan.
Eräänä iltana kun olin käymässä nukkumaan, mieli oli murheellinen ja raskas. Mietin elämääni. Tuntui, että olin useamman vuoden pyörinyt aivan kuin paikallaan. Tuntui, että kaikki muut ikäiseni olivat päässeet elämässään eteenpäin saaden koulupaikan, työtä tai perheen, mutta minä olin pitkään arponut minne suuntaan lähtisin.
Olin huomaamattani alkanut epäillä, että onkohan Jumalalla minun varalleni mitään suunnitelmia. Taakkani tuntui raskaalta.
Päätin kuunnella iltalauluiksi muutamia virsiä ja siioninlauluja. Erityisesti virren 370 sanat puhuttelivat voimakkaasti.
"Ah, tiesi usko haltuun Herran
ja turvaa Isään rakkaaseen.
Hän auttaa nyt ja kruunaa kerran
myös sinut taivaan autuuteen.
Ken tiensä uskoo Herralle,
ei rakenna se hiekalle.
Hän aina meille lohdutuksen
tuo oikealla hetkellä.
Hän kuulee hartaan kaipauksen
ja pysyy meitä lähellä.
Hän ehtii kyllä auttamaan,
yllättää meidät armollaan." (VK 370: 1, 4.)
Laulu havahdutti ajattelemaan, että ei tarvitse murehtia. Koko minun elämäni ja sen tapahtumathan oli jo suunniteltu ennen kuin olin päivääkään elänyt. Niinhän psalmissakin sanotaan:
"Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut" (Ps. 139: 16).
Tuntui turvalliselta ymmärtää, että elämäni ja kaikki sen vaiheet on suunniteltu juuri minun parhaakseni. Ehkä ymmärrän viime vuosien merkityksen vasta paljon myöhemmin.
Uskon, että joku päivä, kun niin on hyvä, Jumala kyllä näyttää minunkin paikkani. Siihen minä saan luottaa.
"Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Jos yritän niitä laskea,
niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä.
Minä lopetan,
mutta tiedän: sinä olet kanssani." (Ps. 139: 17.)
Nimimerkki Ajatuksia luottamuksesta
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys