Iloista antajaa Jumala rakastaa

Eläm­me maa­il­mas­sa, jos­sa kaik­kea mi­ta­taan hel­pos­ti te­hok­kuu­del­la, saa­vu­tuk­sil­la ja omis­ta­mi­sel­la. Mai­nok­set ja so­si­aa­li­nen me­dia muis­tut­ta­vat jat­ku­vas­ti sii­tä, mitä meil­tä vie­lä puut­tuu. Sil­loin voi syn­tyä aja­tus: mi­nun on pi­det­tä­vä kiin­ni omas­ta­ni. Huo­li huo­mi­ses­ta ja toi­meen­tu­los­ta voi val­la­ta mie­len. Unoh­dam­me hel­pos­ti Jaa­ko­bin sa­nat: ”Jo­kai­nen hyvä an­ti ja jo­kai­nen täy­del­li­nen lah­ja tu­lee yl­hääl­tä, val­keuk­sien Isäl­tä” (Jaak. 1:17). Kaik­ki hyvä, mitä meil­lä on, on vii­me kä­des­sä Ju­ma­lan lah­jaa.

”Sinä olet oikeassa, minä väärässä”

Kun olin ky­se­le­mäs­sä tu­le­val­ta ap­piu­kol­ta­ni lu­paa avi­oi­tua vai­mo­ni kans­sa, hän an­toi puo­lit­tain hu­mo­ris­ti­ses­sa sä­vys­sä neu­von: “Kun tu­lee neu­vot­te­lu­ti­lan­tei­ta, on hyvä vas­ta­ta ’kyl­lä rak­kaa­ni’. Kun riit­tä­vän iso­ja asi­oi­ta tu­lee vas­taan, tu­lee puo­li­so kyl­lä ky­sy­mään.”

”Syvä kuin meri on harkittu puhe”

Meis­sä ih­mi­sis­sä on eri­lai­sia sa­nan­käyt­tä­jiä. Toi­set ovat hy­vin pu­he­li­ai­ta, toi­set vä­hä­sa­nai­sem­pia. Hil­jai­sen oloi­set lä­him­mäi­set­kin saat­ta­vat tu­tus­sa seu­ras­sa in­tou­tua pu­he­li­aik­si. Eri­lai­suus on rik­kaus täs­sä­kin asi­as­sa.

”Suo minun iloiten sinua seurata”

Roo­man val­ta­kun­nan ajal­ta on tut­tu sa­tii­rik­ko Ju­ve­na­lik­sen luon­neh­ti­ma aja­tus tar­jo­ta ih­mi­sil­le ”lei­pää ja sir­kus­hu­ve­ja”. Täl­lä vii­ta­taan ih­mis­luon­teen vah­vaan tai­pu­muk­seen pyr­kiä vält­tä­mään epä­mu­ka­vuu­sa­lu­eel­le jou­tu­mis­ta sekä hen­ki­ses­sä et­tä ruu­miil­li­ses­sa mer­ki­tyk­ses­sä. Aja­tel­tiin, et­tä yh­teis­kun­ta­rau­han säi­lyt­tä­mi­sek­si oli­si tär­ke­ää huo­leh­tia ih­mi­sen pyy­tei­den hel­pos­ta saa­vu­tet­ta­vuu­des­ta.

”Kysykää mikä on hyvä tie”

”Pa­ras­ta oli mah­dol­li­suus hil­jen­tyä”, kir­joit­ti nuo­ri rip­pi­kou­lu­lei­rin pa­laut­tees­sa. Oli ol­lut hyvä aloit­taa ja päät­tää lei­ri­päi­vät Ju­ma­lan sa­nal­la ja hil­jen­tyä ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen opis­ke­lun ja yh­des­sä­o­lon lo­mas­sa.

Matkalla kohti lepopaikkaa

”Tark­ka­na tuos­sa bus­si­py­sä­kin koh­dal­la! Mal­ta py­säh­tyä kun­nol­la. Jat­ka tien yli mo­lem­piin suun­tiin kat­sot­tu­a­si ja var­mis­tut­tu­a­si, et­tei au­to­ja ole tuo­ta mut­kaa ei­kä kaup­paa lä­hem­pä­nä tu­los­sa. Pyö­räi­le sit­ten tien reu­naa pe­ril­le as­ti.”

Hyvä sanoma saa levitä kaikkialle

Suo­ma­lai­ses­sa sa­nan­las­kus­sa to­de­taan: ”Hyvä kel­lo kau­as kuu­luu, paha vie­lä kau­em­mas.” Tämä tar­koit­taa, et­tä hyvä mai­ne le­vi­ää laa­jal­le, mut­ta huo­no mai­ne tai ne­ga­tii­vi­set uu­ti­set le­vi­ä­vät vie­lä no­pe­am­min ja kau­em­mas.

Turva säilyy kärsimyksessäkin

Ih­mi­sen ajal­li­seen elä­mään si­säl­tyy kär­si­mys. Kär­si­mys­tä voi­vat ai­heut­taa esi­mer­kik­si ki­vut, sai­rau­det, mie­len haas­teet, ih­mis­suh­de­vai­keu­det tai ta­lou­del­li­nen ah­din­ko. Us­kon ja oman­tun­non ky­sy­myk­siin voi liit­tyä hen­gel­lis­tä vai­vaa.

Kaikkivaltiasta ei voi tavoittaa

Erääs­sä leh­des­sä vuo­si­kym­me­niä sit­ten ol­lut piir­ros­ku­va on jää­nyt mie­lee­ni. Kari Suo­ma­lai­sen piir­rok­ses­sa ar­vo­val­tai­nen pöy­tä­seu­rue poh­tii Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­loa. Tai­ta­vin vii­voin piir­tä­jä oli ku­van­nut tuon elä­män isoin­ta ky­sy­mys­tä poh­ti­van kes­kus­te­lu­pöy­dän – se oli si­joi­tet­tu Ju­ma­lan käm­me­nel­le.

Ihminen ei pelastu lakia noudattamalla

Kun rip­pi­kou­lus­sa kä­si­tel­lään kym­men­tä käs­kyä, tu­lee mo­nes­ti pu­het­ta kah­des­ta lain­tau­lus­ta. En­sim­mäi­sel­lä tau­lul­la ku­va­taan nii­tä käs­ky­jä, jot­ka kos­ke­vat ih­mi­sen ja Ju­ma­lan vä­lis­tä suh­det­ta. Toi­ses­sa tau­lus­sa taas ovat ih­mis­ten vä­li­siin suh­tei­siin liit­ty­vät käs­kyt.