Valo tuli pimeyteen

Eläm­me ka­len­te­ri­vuo­den lop­pua, luon­non pi­mein­tä ai­kaa. Tä­män vii­kon sun­nun­tai on kirk­ko­vuo­den en­sim­mäi­nen sun­nun­tai ja en­sim­mäi­nen ad­vent­ti. Ad­vent­ti on odo­tuk­sen ja val­mis­tau­tu­mi­sen ai­kaa, jol­loin val­mis­tau­dum­me jou­luun, Va­pah­ta­jam­me syn­ty­mä­juh­laan.

Usko tuo turvallisen olon

Ah­dis­tu­nei­suu­del­la tar­koi­te­taan pe­lon­se­kais­ta ja huo­les­tu­nut­ta tun­ne­ti­laa. Kaik­ki ih­mi­set ko­ke­vat ah­dis­tus­ta jos­kus elä­mäs­sään. Ny­kyi­sin mo­net ko­ke­vat ah­dis­tus­ta maa­il­man ti­lan­tees­ta ja uu­ti­sis­ta, ym­pä­ris­töön liit­ty­vis­tä huo­lis­ta, so­dis­ta tai ko­ro­na­pan­de­mi­an myö­tä tau­deis­ta ja nii­den pe­los­ta. Ju­ma­lan sana tun­tee ah­dis­tuk­sen – Ju­ma­la sal­lii ih­mi­sen tun­tea syn­nin täh­den ah­dis­tus­ta, pel­koa ja hä­tää et­sies­sään hän­tä yh­tey­teen­sä.

Jeesus antoi esimerkin valvomisesta

Kii­rei­siä vuo­sia elä­es­sä­ni teh­tä­viä on usein enem­män kuin ker­ke­äi­sin te­ke­mään. Usein tu­lee tun­ne, et­tä oli­si­pa vuo­ro­kau­des­sa enem­män tun­te­ja, kun­pa oli­si enem­män ai­kaa teh­dä asi­oi­ta. Muu­ta­mia viik­ko­ja sit­ten kään­net­tiin kel­lo­ja taak­se­päin ja tuo yli­mää­räi­nen tun­ti tuli tar­pee­seen.

Jokaisella asialla on oma aikansa

Elä­mä on ih­me, Ju­ma­lan lah­ja. Näin olet ko­ke­nut, kun olet kat­sel­lut vas­ta­syn­ty­nyt­tä las­ta. Sa­nat ei­vät rii­tä ker­to­maan Ju­ma­lan luo­mis­työn ih­met­tä.

Yötä ei enää ole

Lä­hes­tym­me par­hail­laan vuo­den pi­mein­tä ai­kaa. Eri­tyi­ses­ti il­lat ja yöt ovat pi­mei­tä. Moni jo eh­kä odot­taa ke­vät­tä ja va­lon li­sään­ty­mis­tä. Tun­nem­me hy­vin luon­nol­li­sen va­lon ja pi­mey­den eron. Pi­me­äs­sä kul­ke­mi­nen on mo­nes­ti haas­ta­vaa ja eh­kä pe­lot­ta­vaa­kin, kun pi­meys täyt­tää kul­ke­mi­sen mo­nen­lai­sil­la vaa­roil­la.

Samasta armosta osallisia

Muis­tan vuo­sien ta­kaa erään ko­kouk­sen. Siel­lä pu­heen­vuo­ron käyt­tä­jä, joka oli so­ta­ve­te­raa­ni, muis­te­li mi­ten hän oli Er­kin kans­sa – joka oli vä­hän ai­em­min pi­tä­nyt pu­heen­vuo­ron – ol­lut ase­ve­li yh­tei­siä so­ta­ko­ke­muk­sia kan­ta­va­na, sekä saa ol­la myös us­kon­ve­li. Koh­ta tä­män muis­te­lun jäl­keen Erk­ki käyt­ti uu­den pu­heen­vuo­ron, mis­sä hän va­kuut­ti, et­tä näin on, mut­ta ai­van eri­tyi­ses­ti täs­sä jär­jes­tyk­ses­sä: en­sin us­kon­ve­li ja sit­ten ase­ve­li. Mie­tin tätä sil­loin ja yhä vie­lä­kin, et­tä eh­kä vuo­sien­kin ase­vel­jey­den ja Suo­men it­se­näi­syy­den puo­les­ta tais­tel­tu­jen yh­teis­ten ko­ke­mus­ten ylä­puo­lel­le Erk­ki ha­lu­si nos­taa sen, et­tä olem­me sa­mas­ta Ju­ma­lan ar­mos­ta osal­li­sia – olem­me vel­jiä Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa.

Jokaisen tulisi pelätä ja karttaa syntiä

So­dat, sai­rau­det, on­net­to­muu­det ja vä­ki­val­ta ai­heut­ta­vat suun­na­ton­ta kär­si­mys­tä tä­nä­kin ai­ka­na. Ih­mi­sym­mär­ryk­sel­le on ai­na ol­lut kä­sit­tä­mä­tön­tä, mik­si Ju­ma­la sal­lii kär­si­myk­sen ja pa­huu­den mo­net il­me­ne­mis­muo­dot.

Ystävyys kestää myös ikäviä asioita

On­ko ys­tä­vä­si täy­del­li­nen ih­mi­nen tai lop­puu­ko ys­tä­vyy­te­si heti, kun huo­maat ys­tä­väs­sä­si ikä­viä piir­tei­tä? Luu­len, et­tä vas­tauk­se­si mo­lem­piin ky­sy­myk­siin on kiel­tä­vä: ys­tä­vyy­te­si kes­tää mo­nia heik­kouk­sia.

Uskon ja epäuskon taistelussa

Ih­mi­nen tar­vit­see luot­ta­mus­ta ja us­koa, jot­ta voi­si op­pia elä­mään mie­lek­kääs­ti. Kas­va­mi­nen ai­kui­sek­si on myös nöyr­ty­mis­tä men­nei­den su­ku­pol­vien ko­e­tel­tuun elä­män­tai­toon.

Meillä kävi enkeli

Pie­ta­ri oli van­ki­las­sa odot­ta­mas­sa oi­keu­den ko­koon­tu­mis­ta. Is­tun­toa edel­tä­vä­nä yö­nä hän koh­ta­si en­ke­lin, joka aut­toi Pie­ta­rin var­ti­oi­den ohi ja sul­je­tun por­tin kaut­ta va­pau­teen. En­ke­lin ka­dot­tua Pie­ta­ri ym­mär­si, et­tä Her­ra lä­het­ti en­ke­lin­sä pe­las­ta­maan hä­net van­ki­las­ta ja tuo­mi­ol­ta.