Penseä tarvitsee Jumalan rakkautta

Ih­mi­sel­lä voi ol­la elä­mäs­sä het­kiä, jol­loin kaik­ki näyt­tää ole­van hy­vin. Ter­veys on hyvä, työ tai opis­ke­lu su­juu, ys­tä­viä on ym­pä­ril­lä ja tu­le­vai­suus tun­tuu tur­val­li­sel­ta. Elä­mä hy­myi­lee.

Elämässä saa turvata Luojan apuun

Kat­se­lin lap­se­na usein muu­ra­hai­sen kul­kua, sil­lä lap­suu­den­ko­tim­me lä­his­töl­lä oli mon­ta muu­ra­hais­pe­sää. Mo­net rei­tit oli­vat niin va­kiin­tu­nei­ta, et­tä maas­sa pys­tyi nä­ke­mään syn­ty­nei­tä pol­ku­ja. Kun joku reit­ti tuk­keu­tui kä­vyn tai ki­ven vuok­si, al­koi vaih­to­eh­to­rei­tin et­sin­tä. Pys­tyin ylem­pää nä­ke­mään, mis­tä pa­ras reit­ti oli­si kul­ke­nut. Muu­ra­hai­sel­la rei­tin va­lin­ta näyt­ti sat­tu­man­va­rai­sel­ta.

Jumala varjelee lapsiaan pahalta

En­sim­mäi­sen paas­to­na­jan sun­nun­tain psal­mi (Ps. 91:1–4, 11–12) pu­huu mie­len­kiin­toi­sin sa­nan­kään­tein sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la var­je­lee lap­si­aan pa­hal­ta. Uh­kaa­vaa pa­haa ku­va­taan psal­mis­sa lin­nus­ta­jan an­sak­si ja pa­han sa­nan val­lak­si.

Jumalan käsi on täynnä hyvyyttä

”Ar­vaa, kum­mas­sa kä­des­sä?” lap­se­ni ke­hot­ti pu­ris­ta­en pie­net kä­ten­sä tiu­kas­ti nyrk­kiin. Hän nau­roi vi­a­ton­ta ilo­aan ai­na, kun isä va­lit­si vää­rin ja ar­va­si tyh­jää. Mi­nus­ta­kin se oli hyvä yh­tei­nen het­ki.

Juoksen kohti maalia

Meis­sä ih­mi­sis­sä vai­kut­taa si­säi­nen kil­pai­lu­viet­ti. Jo pie­net lap­set ot­ta­vat mit­taa toi­sis­taan mitä mo­nen­lai­sim­mis­sa asi­ois­sa. Ih­mi­sis­sä on myös ero­ja. Toi­set ovat kil­pai­lu­hen­ki­sem­piä kuin toi­set.

Herra on oikeuden Jumala

Olet­ko mie­les­tä­si oi­keu­den­mu­kai­nen? Ai­na? Yleen­sä? Ta­val­laan? Olo­suh­teet huo­mi­oi­den kyl­lä? Ke­nel­le? Ke­nen mit­ta­puul­la?

Jeesuksen kuninkuus on ikuista

Tänä ai­ka­na on moni kiin­nos­tu­nut omas­ta su­vus­taan ja juu­ris­taan. Su­ku­tut­ki­mus­ten te­ke­mi­nen on li­sään­ty­nyt mei­dän ai­ka­nam­me.

Ylimääräinen kuorma kannattaa riisua

Kris­ti­tyn elä­mää on usein ver­rat­tu mat­kaan. Se ei ole läh­tö­koh­tai­ses­ti pi­ka­mat­ka, vaan usein pit­kä ja vä­lil­lä ras­kaan­kin tun­toi­nen. On täy­sin sel­vää, et­tä pit­käl­lä kil­voi­tuk­sen mat­kal­la kaik­ki yli­mää­räi­nen kuor­ma kan­nat­taa jät­tää pois mat­kas­ta, mi­kä­li se vain suin­kin on mah­dol­lis­ta.

Koettelematonta uskoa ei ole

Ih­mi­sen elä­mään kuu­luu ko­et­te­le­muk­set, ha­lu­sim­me nii­tä tai em­me. Sel­lai­sia voi­vat ol­la esi­mer­kik­si oma sai­raus tai lä­hei­sen ih­mi­sen kuo­le­ma. Elä­män­koh­ta­lo­jen kes­kel­lä jou­dum­me py­säh­ty­mään ja ky­sy­mään: Mi­täs nyt? Kuin­ka pää­sen täs­tä eteen­päin?

On vain kaksi joukkoa

Tänä päi­vä­nä moni on huo­lis­saan vas­tak­kai­na­set­te­lus­ta. Se tun­tuu hel­pos­ti pa­hal­ta, jos eri ta­val­la ajat­te­le­vat ei­vät ky­ke­ne ol­len­kaan tun­te­maan myö­tä­tun­toa toi­si­aan koh­taan. So­si­aa­li­sen me­di­an al­go­rit­mit an­ta­vat hel­pos­ti huo­mi­o­ta kaik­kein ra­di­kaa­leim­mil­le mie­li­pi­teil­le, mikä li­sää en­ti­ses­tään vas­tak­kai­na­set­te­lua. Jot­kut sa­noit­ta­vat mie­li­pi­tei­den ää­ri­päi­den vä­lis­sä asi­oi­ta, et­tei­vät ne ole niin mus­ta­val­koi­sia ja eh­dot­to­mia. Vas­tak­kai­na­set­te­luun hyvä lää­ke on kun­ni­oit­ta­va suh­tau­tu­mi­nen toi­seen ih­mi­seen.