An­ni Pa­lo­kan­gas

Taan­noi­ses­sa Päi­vä­mie­hen haas­tat­te­lus­sa (nro 30) muis­ti­ai­hei­siin pe­reh­ty­nyt tut­ki­ja ja yrit­tä­jä Ul­la Ha­lo­nen roh­kai­si myös us­ko­vai­sia ha­keu­tu­maan yh­teis­kun­nan tar­jo­a­man avun pii­riin. Tuo­hon apuun tur­vau­tu­mis­ta ei tar­vit­se ar­kail­la tai tar­peet­to­mas­ti vii­vyt­tää, sil­lä huo­len­pi­don vas­tuun ja­ka­mi­nen li­sää elä­män­laa­tua niin hoi­det­ta­val­le kuin hoi­ta­val­le lä­hei­sel­le­kin.

Muis­ti­sai­rauk­sien ohel­la on lu­kui­sia mui­ta toi­min­ta­ky­vyn ra­joit­tu­mi­sen ja hoi­van tar­peen syi­tä. Omais­hoi­ta­ja-sta­tuk­sen tai sa­mas­sa ta­lou­des­sa asu­van aut­ta­jan puut­tu­mi­nen ei ole es­te tar­vit­ta­van tuen ja avun saa­mi­sel­le. Jo­kai­sel­la on lupa pi­tää kiin­ni lain suo­mas­ta oi­keu­des­ta asi­an­mu­kai­siin pal­ve­lui­hin.

Huo­len­pi­toa tar­vit­se­van lä­hei­sen tu­ke­na elet­tä­es­sä on toi­si­naan vai­kea tun­nis­taa het­keä, jol­loin avun mah­dol­li­suuk­siin oli­si vii­meis­tään tar­tut­ta­va. Hoi­to­suh­tei­ta ja avun vas­taa­not­ta­mi­sen ka­na­via oli­si­kin hyvä luo­da jo sil­loin, kun kaik­ki on vie­lä koh­tuul­li­sen hy­vin. Ti­lan­teen hei­ken­ty­es­sä on tuol­loin hel­pom­paa ja luon­te­vam­paa siir­tää huo­len­pi­don vas­tuu­ta tar­vit­ta­vil­le ta­hoil­le. Näin voi­daan vält­tyä ajau­tu­mas­ta uu­pu­muk­seen tai ti­lan­tei­siin, jot­ka vaa­ti­vat ul­ko­puo­lis­ta puut­tu­mis­ta tai pi­dem­pi­ai­kais­ta toi­pu­mis­ta. Avun tar­ve voi tul­la myös äkil­li­ses­ti ja yl­lät­tä­en, jol­loin voi­daan jou­tua luo­maan avun­saan­nin ka­na­via val­mis­tau­tu­mat­ta.

Avun vas­taa­not­ta­mi­sen kyn­nys hi­ou­tuu ma­ta­lam­mak­si vii­meis­tään sil­loin, kun muut vaih­to­eh­dot vai­kut­ta­vat riit­tä­mät­tö­mil­tä tai lii­an vaa­ti­vil­ta. Ras­kais­sa tai vaa­ti­vis­sa hoi­va­ti­lan­teis­sa on luon­te­vaa tur­vau­tua am­mat­ti­lais­ten apuun. Myös ke­vyi­den, si­to­vuu­des­saan kuor­mit­ta­vien toi­mien hoi­ta­mi­seen on tär­ke­ää saa­da apua ja tu­kea. Tar­vit­ta­van avun pyy­tä­mi­nen ja sii­hen suos­tu­mi­nen on vält­tä­mä­tön­tä vas­tuul­li­suut­ta ja mitä lem­pein­tä rak­kaut­ta lä­him­mäis­tä koh­taan.

Omas­sa per­hees­sä­ni yh­teis­kun­nan avun pii­riin ha­keu­tu­mi­nen konk­re­ti­soi­tui vuo­sia sit­ten, kun it­se jou­duin toi­sen ih­mi­sen avun va­raan. Ky­ke­ne­mät­tö­mä­nä hoi­ta­maan vaa­ti­mat­to­mi­a­kaan ar­ki­as­ka­rei­ta oli mie­tit­tä­vä, mi­ten elä­mäm­me jär­jes­tyy.

Tuol­loin poh­din sitä, olen­ko oi­keu­tet­tu yh­teis­kun­nan apuun, kun mi­nul­la on per­he tu­ke­na­ni. Las­kes­ke­lin, sai­sin­ko riit­tä­väs­ti apua per­heel­tä, su­ku­lai­sil­ta ja ys­tä­vil­tä. Mi­nul­le kui­ten­kin täh­den­net­tiin, et­tä yh­teis­kun­nan avun ha­ke­mi­sen oi­keu­tus­ta ei tar­vit­se epäil­lä. Oli hel­pot­ta­vaa ym­mär­tää, et­tä per­he­si­teis­tä huo­li­mat­ta lä­hei­sil­lä ei ole vel­voi­tet­ta kan­taa yk­sin vas­tuu­ta per­heen­jä­se­nes­tään. Oli tär­ke­ää oi­val­taa, et­tä myös lä­hei­sil­lä­ni on oi­keus le­poon, omiin va­lin­toi­hin ja ar­kie­lä­män su­ju­mi­seen. Eli­ni­käi­seen avi­o­suh­tee­seen si­tou­tu­mi­nen­kaan ei mis­sään ta­pauk­ses­sa sul­je pois yh­teis­kun­nan apuun tur­vau­tu­mis­ta.

Per­heen ja oman elä­män avaa­mi­nen vie­rail­le ih­mi­sil­le ei tai­da kos­kaan ol­la help­poa. Ym­mär­sin kui­ten­kin pian, et­tä pa­ras­ta, mitä voin sel­viy­ty­mi­sem­me eteen teh­dä, on se, et­tä otan riit­tä­väs­ti vas­taan yh­teis­kun­nan tar­jo­a­maa apua. Mo­net neu­vot­te­lut pal­ve­luis­ta vas­taa­vien ta­ho­jen kans­sa toi­vat lo­pul­ta rat­kai­sun, joka mah­dol­lis­ti ko­to­na asu­mi­sen jat­ku­mi­sen ja toi­vot­tui­hin kun­tou­tus­toi­miin ryh­ty­mi­sen.

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan osal­lis­tu­mi­nen on ol­lut vält­tä­mät­tö­myys ja ilo. Se on mah­dol­lis­ta­nut omien va­lin­to­je­ni to­teut­ta­mi­sen ja muun per­heen päi­vit­täi­sen huo­len­pi­don vas­tuun koh­tuul­lis­tu­mi­sen. Ar­ki on saa­tu su­ju­maan, ja le­von ja osal­lis­tu­mi­sen ta­sa­pai­non et­si­mi­nen on tul­lut tu­lok­sel­li­sem­mak­si.

Erit­täin mer­kit­tä­väk­si pal­ve­lu­jen osak­si muo­dos­tui per­he­hoi­to. On­nek­se­ni vas­tuul­li­set ta­hot nä­ki­vät sen mah­dol­li­suu­det van­hus­pal­ve­lu­ja laa­jem­pi­na, sil­lä työ­i­käi­se­nä en vie­lä kuu­lu van­hus­pal­ve­lu­jen pii­riin.

Jous­ta­va per­he­hoi­to on tar­jon­nut mah­dol­li­suu­den ja­kaa hoi­to­vas­tuu­ta ja suo­nut ko­ti­vä­el­le vält­tä­mä­tön­tä le­poa huo­len­pi­don kuor­mas­ta. Kun olen ol­lut yh­tä­jak­soi­ses­ti use­am­man vuo­ro­kau­den mui­den hoi­vis­sa, muu per­he on voi­nut elää nor­maa­li­ar­kea il­man avus­ta­jan läs­nä­o­lon huo­mi­oi­mis­ta tai ym­pä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen huo­len­pi­don vas­tuu­ta mi­nus­ta.

Per­he­hoi­ta­jien ko­dis­sa olen voi­nut hen­gäh­tää omas­ta ko­ti­ar­jes­ta­ni, aset­tua ko­ti­roo­lie­ni ul­ko­puo­lel­le ja löy­tää uu­sia kun­tou­tu­mi­sen ele­ment­te­jä. Ko­toi­sa, hen­gel­li­sil­tä ar­voil­taan tut­tu ja tur­val­li­nen per­he­hoi­to on ol­lut suu­ri Tai­vaan Isän lah­ja. Avun­tar­peen ja pal­ve­lu­ver­kon muu­tok­sis­sa pit­kä­ai­kai­nen per­he­hoi­to­suh­de on li­sän­nyt tur­val­li­suut­ta ja ver­so­nut läm­min­tä vä­lit­tä­mis­tä voi­ma­va­rak­si tiel­lä koh­ti pa­rem­paa.

Yh­teis­kun­nan pal­ve­lu­jen jär­jes­ty­mi­nen on vaa­ti­nut mel­koi­ses­ti omaa ak­tii­vi­suut­ta. Oli­si­kin toi­vot­ta­vaa, et­tä yh­tey­de­not­to­ja ja ole­mas­sa ole­vien vaih­to­eh­to­jen ää­rel­le oh­jaus­ta tu­li­si myös vi­ran­hal­ti­joi­den ja asi­an­tun­ti­joi­den toi­mes­ta. On lo­pul­ta ol­lut va­paut­ta­vaa, kun on roh­kais­tu­nut ker­to­maan avun­tar­pees­taan ja ylit­tä­nyt pal­ve­lun vas­taa­not­ta­mi­sen kyn­nyk­sen. On­kin niin, et­tä vain ha­et­tua pal­ve­lua voi saa­da ja vain vas­taa­no­tet­tu pal­ve­lu aut­taa!