JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Yhdessä rakennetut Suviseurat

6.6.2026 8.00

Juttua muokattu:

5.6. 10:18
2026060510181420260606080000

Nea Kla­si­la

Tör­mä­sin so­mes­sa jul­kai­suun, jos­sa ker­rot­tiin Su­vi­seu­ro­jen kent­tä­tal­koi­den al­ka­mi­ses­ta. Py­säh­dyin tuon jul­kai­sun ää­rel­le ja pa­la­sin mie­les­sä­ni noin kym­me­nen vuot­ta taak­se­päin, ai­kaan juu­ri pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nee­na. Tuol­loin moni us­ko­vai­sen elä­mään liit­ty­vä tun­tui vie­lä uu­del­ta ja vie­raal­ta, niin myös Su­vi­seu­rat. Olin kyl­lä jo ai­em­min tie­toi­nen ta­pah­tu­mas­ta, mut­ta en ol­lut kos­kaan vie­rail­lut seu­rois­sa it­se. Sil­loin en­sim­mäis­ten Su­vi­seu­ro­jen lä­hes­ty­es­sä pyö­rit­te­lin vie­lä osin ul­ko­puo­li­sen sil­min mie­les­sä­ni mo­nen­lai­sia ky­sy­myk­siä: Mi­ten ih­mees­sä niin val­ta­va ta­pah­tu­ma jär­jes­te­tään eri pai­kois­sa vuo­des­ta toi­seen? Mi­ten käy­tän­nön asi­at, ku­ten ruo­kai­lut, ma­joi­tuk­set, lii­ken­ne ja sii­vous toi­mi­vat ta­pah­tu­mas­sa, jos­sa on lä­hes sa­ta­tu­hat­ta hen­keä?

Vuo­sien ai­ka­na mi­nul­le on vä­hi­tel­len val­jen­nut voi­ma tuon kai­ken ta­ka­na. Toki jär­jes­tä­mi­seen vaa­di­taan pal­jon suun­nit­te­lua, ai­ka­tau­lu­tus­ta ja or­ga­ni­soin­tia, mut­ta Su­vi­seu­rat ei­vät syn­ny yk­si­nään suu­res­ta or­ga­ni­saa­ti­os­ta, vaan pää­o­sin va­paa­eh­tois­työl­lä. Ai­van ta­val­lis­ten ih­mis­ten kä­sil­lä, ajal­la ja osaa­mi­sel­la – Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta ja mah­dol­lis­ta­ma­na.

Ju­ma­la on luo­mis­työs­sään an­ta­nut jo­kai­sel­le eri­lai­sia lah­jo­ja ja tai­to­ja. Yk­si osaa ra­ken­taa, toi­nen val­mis­taa suu­rel­le jou­kol­le ruo­kaa ja kol­mas osaa luon­te­vas­ti joh­taa. Yk­si työ­vuo­ro keit­ti­ös­sä, lii­ken­tee­noh­jauk­ses­sa tai sii­vouk­ses­sa on osa pal­jon suu­rem­paa ko­ko­nai­suut­ta. Kun jo­kai­nen tuo omat lah­jan­sa yh­tei­seen käyt­töön, syn­tyy jo­ta­kin sel­lais­ta, mitä ku­kaan ei yk­sin voi­si ra­ken­taa.

Olen it­se saa­nut huo­ma­ta, kuin­ka työ­vuo­rot Su­vi­seu­rois­sa tai rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä ei­vät ole vain suo­rit­ta­mis­ta. Ne ovat en­nen kaik­kea ta­po­ja pal­vel­la toi­nen tois­tam­me. It­se ajat­te­len, et­tä pal­ve­le­mi­ses­sa on jo­tain hy­vin kau­nis­ta: omaa ai­kaa, voi­mia ja lah­jo­ja an­ne­taan yh­tei­seen hy­vään. Ku­ten Raa­ma­tus­sa­kin ke­ho­te­taan "Pal­vel­kaa toi­si­an­ne, ku­kin sil­lä ar­mo­lah­jal­la, min­kä on saa­nut, Ju­ma­lan mo­ni­nai­sen ar­mon hy­vi­nä huo­neen­hal­ti­joi­na” (1. Piet. 4:10). Tois­tem­me pal­ve­le­mi­sen li­säk­si tal­koot ja työ­vuo­rot yh­dis­tä­vät ih­mi­siä. Työ­tä teh­des­sä syn­tyy kes­kus­te­lu­ja, ys­tä­vyyt­tä ja yh­teyt­tä ih­mis­ten vä­lil­le.

Muis­tan edel­leen hy­vin en­sim­mäi­sen työ­vuo­ro­ni Su­vi­seu­rois­sa. Kä­ve­lin pe­reh­dy­tyk­seen jän­nit­ty­nee­nä ja pyö­rit­te­lin pääs­sä­ni eri­lai­sia kau­hu­ku­via. En­tä jos kaik­ki muut tie­tä­vät, mi­ten toi­mia ja minä olen­kin vain tiel­lä? Tai mitä jos en opi­kaan ky­seis­tä teh­tä­vää ei­kä ole ke­tään, jol­ta pyy­tää apua? Kau­hu­ku­vat on­nek­si ro­mut­tui­vat no­pe­as­ti as­tu­es­sa­ni si­sään pe­reh­dy­tyk­seen. Iloi­set kas­vot ter­veh­ti­vät pöy­dän ta­kaa ja toi­vot­ti­vat ter­ve­tul­leek­si. Pe­reh­dy­tyk­sen jäl­keen työ­vuo­ron sai aloit­taa rau­hal­li­sin mie­lin. Lem­peä nai­sää­ni ki­teyt­ti pe­reh­dy­tyk­sen yh­teen­ve­tä­en: apua saa ai­na, ei­kä työ­vuo­ros­sa ole kyse täy­del­li­ses­tä osaa­mi­ses­ta, vaan ha­lus­ta osal­lis­tua ja aut­taa.

Eh­kä juu­ri tuos­sa pii­lee voi­ma Su­vi­seu­ro­jen ta­ka­na. Ei täy­del­li­syy­des­sä, te­hok­kuu­des­sa tai yk­sin suu­ris­sa re­surs­seis­sa, vaan sii­nä, et­tä suu­ri jouk­ko ha­lu­aa teh­dä yh­des­sä ja pal­vel­la toi­si­aan. Jo­kai­nen teh­tä­vä on osa suu­rem­paa ko­ko­nai­suut­ta, jon­ka Ju­ma­la an­taa ra­ken­tua. Juu­ri täs­tä syys­tä kent­tä­tal­koi­den al­ka­mi­nen kos­ket­taa ja tun­tuu vuo­des­ta toi­seen niin ih­meel­li­sel­tä. Se muis­tut­taa sii­tä, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta elää niis­tä lah­jois­ta, joi­ta meil­le jo­kai­sel­le on suo­tu. Ja sii­tä rak­kau­des­ta, jol­la lah­jo­ja ha­lu­taan käyt­tää yh­tei­sek­si hy­väk­si.

NeaKlasila
Parannuksen armon saanut, 25-vuotias Jyväskylästä kodin löytänyt vaimo. Ilon pilkahduksia arkeeni tuovat puhuttelevat kirjat, nauruntäyteiset hetket läheisten kanssa, sekä luonto vaihtuvine vuodenaikoineen. Teen itselleni aidosti merkityksellistä työtä ihmisten parissa. Tässä Jumalan luomassa maailmassa on paljon nähtävää ja koettavaa, ja kuljen sitä kohti rauhallisin mielin, uteliaana ja keskeneräisenä. Palautetta ja ajatuksia saa lähettää osoitteeseen neaklasila@gmail.com.
6.6.2026

Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen. Room. 11:36

Viikon kysymys