Pau­li Ki­vi­o­ja

Raa­ma­tus­sa ja lu­te­ri­lai­sis­sa tun­nus­tus­kir­jois­sa ope­te­taan kirk­kaas­ti ja sel­ke­äs­ti Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta. Apos­to­li­ses­sa us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa to­de­taan, et­tä seu­ra­kun­ta on yk­si, pyhä ja yh­tei­nen.

Kris­til­li­syy­des­säm­me pu­hum­me Lut­he­rin Ison ka­te­kis­muk­sen mu­kai­ses­ti mie­luum­min seu­ra­kun­nas­ta kuin kir­kos­ta, kos­ka kirk­ko-sana vie mie­li­ku­van hel­pos­ti ra­ken­nuk­seen, hie­rar­ki­aan, or­ga­ni­saa­ti­oon tai jon­kin maan si­säi­seen kirk­koon, kun ky­sees­sä on kui­ten­kin us­ko­vien ih­mis­ten jouk­ko. Sel­lai­se­na seu­ra­kun­ta on yh­tei­nen koko maa­il­mas­sa.

Jee­sus to­te­aa Hy­vän Pai­me­nen ver­tauk­sen lo­pus­sa, et­tä on ole­va yk­si lau­ma ja yk­si pai­men. “Mi­nul­la on myös mui­ta lam­pai­ta, sel­lai­sia, jot­ka ei­vät ole täs­tä tar­has­ta, ja nii­tä­kin mi­nun tu­lee pai­men­taa. Ne kuu­le­vat mi­nun ää­ne­ni, ja niin on ole­va yk­si lau­ma ja yk­si pai­men.” (Joh. 10:16.) Muil­la lam­pail­la, joi­ta hän myös pai­men­taa, Jee­sus tar­koit­taa eri kan­sois­ta koot­ta­via Ju­ma­lan lap­sia.

Apos­to­li Paa­va­li pu­huu seu­ra­kun­nas­ta Py­hän Hen­gen luo­ma­na yk­sey­te­nä ja seu­ra­kun­ta­ruu­mii­na: “On vain yk­si ruu­mis ja yk­si Hen­ki, niin kuin myös se toi­vo, jo­hon tei­dät on kut­sut­tu, on yk­si. Yk­si on Her­ra, yk­si us­ko, yk­si kas­te! Yk­si on Ju­ma­la, kaik­kien Isä! Hän hal­lit­see kaik­kea, vai­kut­taa kai­kes­sa ja on kai­kes­sa.” (Ef. 4:3–6.)

Seu­ra­kun­ta on pyhä

Seu­ra­kun­ta on pyhä Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Us­kos­sa ole­van py­hyy­den li­säk­si se on kil­voi­tel­les­saan pyhä myös elä­mäs­sä. Ga­la­ta­lais­kir­jeen se­li­tyk­ses­sä us­kon­puh­dis­ta­ja to­te­aa: “Me sitä vas­toin ope­tam­me, et­tä seu­ra­kun­nas­sa ei ole tah­raa ei­kä ryp­pyä vaan se on pyhä, ni­mit­täin Jee­suk­seen Kris­tuk­seen us­ko­va­na. Pyhä se on sit­ten elä­mäl­tään­kin, kun se ei täy­tä li­han hi­moa vaan har­joit­te­lee Hen­gen he­del­mien tuot­ta­mis­ta.”

Seu­ra­kun­nan py­hyyt­tä maa­il­ma ei kui­ten­kaan näe us­ko­vien vi­ko­jen ja lan­kee­mus­ten täh­den. Lut­her to­te­aa il­mes­tys­kir­jan esi­pu­hees­saan, et­tä Ju­ma­la on peit­tä­nyt seu­ra­kun­tan­sa vi­oil­la ja vir­heil­lä ja per­ke­le pa­hen­nuk­sil­la ja eri­seu­roil­la. Seu­ra­kun­nan py­hyys jää us­kon asi­ak­si. Uu­si tes­ta­ment­ti kut­suu myös seu­ra­kun­nan us­ko­via jä­se­niä Kris­tuk­ses­sa py­hik­si hei­dän heik­kouk­sis­taan ja syn­ti­syy­des­tään huo­li­mat­ta.

Oleel­lis­ta Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa on se, et­tä se on Py­hän Hen­gen syn­nyt­tä­mä py­hien yh­tei­sö. Pyhä Hen­ki Ju­ma­la on sen kut­su­nut, koon­nut, va­lais­sut, py­hit­tä­nyt ja var­je­lee sen Jee­suk­sen Kris­tuk­sen yh­tey­des­sä ai­no­as­sa oi­ke­as­sa us­kos­sa. Näin Lut­her se­lit­ti Apos­to­li­sen us­kon­tun­nus­tuk­sen kol­mat­ta us­kon­koh­taa.

Augs­bur­gin tun­nus­tuk­sen mu­kaan yk­si pyhä seu­ra­kun­ta on py­sy­vä ikui­ses­ti. Se on py­hien yh­tei­sö, jos­sa ju­lis­te­taan puh­taas­ti evan­ke­liu­mi ja toi­mi­te­taan sak­ra­men­tit oi­kein.

Ju­ma­la kut­suu ih­mi­siä mo­nel­la ta­voin, mut­ta van­hurs­kaut­taa hei­dät vain seu­ra­kun­tan­sa yh­tey­des­sä.

He­rä­tys­liik­kee­nä kan­san­kir­kon si­säl­lä

Raa­ma­tun ja tun­nus­tuk­sen ope­tus seu­ra­kun­nas­ta on ny­kyi­sin usein si­vuu­tet­tu mo­ni­op­pi­suu­den ja eku­mee­nis­ten pyr­ki­mys­ten vuok­si. Se on mo­nel­le jopa louk­kaa­vaa ja jär­jen­vas­tais­ta.

On sel­vää, et­tä mi­kään ajal­li­nen or­ga­ni­saa­tio, ei Suo­men evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­nen kirk­ko­kaan ha­ja­nai­suu­des­saan ole sama kuin Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta. Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta on ai­na hen­gel­li­nen, elä­vän us­kon ja Py­hän Hen­gen yh­dis­tä­mä us­ko­vien jouk­ko, joka ei ra­jau­du maan­tie­teel­li­ses­ti, kie­lel­li­ses­ti tai kult­tuu­ri­ses­ti.

Kirk­kom­me on kan­san­kirk­ko eri­lai­si­ne ja eri ta­voin opet­ta­vi­ne ryh­mi­neen. Kan­san­kir­kon pe­ru­si­de­a­na on ol­lut koo­ta koko kan­sa sa­nan, sak­ra­ment­tien ja kir­kol­lis­ten toi­mi­tus­ten pa­riin. Ny­kyi­sin to­sin kan­san­kirk­koi­dea on käy­tän­nös­sä mu­re­ne­mas­sa, kos­ka yhä vä­hem­män kan­sas­ta kuu­luu kirk­koon.

Kir­kos­sam­me elää tätä ny­kyä rii­to­ja, jot­ka voi­vat joh­taa jopa ja­kaan­tu­mi­seen. Mo­net pe­rin­tei­set he­rä­tys­liik­keet ei­vät voi hy­väk­syä kir­kos­sam­me esiin­ty­viä li­be­raa­le­ja tul­kin­to­ja muun mu­as­sa avi­o­lii­tos­ta ja sek­su­aa­li­suu­den to­teut­ta­mi­ses­ta. Myös nais­pap­peus­ky­sy­mys on yhä pin­nal­la. Vas­tak­kai­na­set­te­lu on voi­mis­tu­nut vii­me ai­koi­na.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen he­rä­tys­lii­ke on elä­nyt ja toi­mi­nut alus­ta saak­ka kir­kon si­säi­se­nä he­rä­tys­liik­kee­nä. Al­ku­ai­ko­jen vai­keuk­sien jäl­keen lii­ke on saa­nut toi­mia pää­o­sin rau­has­sa ja on mo­nin ta­voin elä­vöit­tä­nyt kirk­kom­me toi­min­taa. Kir­kon vi­rois­sa ja eri teh­tä­vis­sä on run­saas­ti van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sia pap­pe­ja, kant­to­rei­ta ja mui­ta työn­te­ki­jöi­tä. Sa­moin kir­kon luot­ta­mu­se­li­mis­sä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set ovat run­saas­ti edus­tet­tui­na.

Kan­san­kir­kos­sa on ol­lut hyvä toi­mia. Olem­me ai­na ha­lun­neet myös ol­la kir­kon sak­ra­ment­tien käyt­tä­jiä. Sa­mal­la olem­me ha­lun­neet opet­taa Raa­ma­tun mu­kais­ta ope­tus­ta. Olem­me pi­tä­neet kan­san­kirk­ko­am­me rak­kaa­na ja kir­kon jä­se­ni­nä pyr­ki­neet vai­kut­ta­maan sii­hen si­säl­tä kä­sin.

Pyhä Hen­ki var­je­lee seu­ra­kun­taa

Vii­me ai­koi­na van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set kris­ti­tyt ovat seu­ran­neet yhä huo­les­tu­neem­pi­na epä­raa­ma­tul­li­sia vir­tauk­sia Suo­men kir­kos­sa. Vaik­ka nais­pap­peus ei ole kä­si­tyk­sem­me mu­kaan Raa­ma­tun mu­kais­ta, se ei ole es­tä­nyt yh­teis­työ­tä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten ja mui­den kir­kon työn­te­ki­jöi­den vä­lil­lä.

Kah­ta avi­o­liit­to­kä­si­tys­tä em­me voi hy­väk­syä. Raa­ma­tun mu­kai­ses­ta ope­tuk­ses­ta em­me voi luo­pua. Sen mu­kaan on myös saar­nat­ta­va.

Kau­ha­van Su­vi­seu­ro­jen vuo­si­ko­kouk­ses­sa ke­ho­tet­tiin avoi­mes­ti kes­kus­te­le­maan kan­san­kirk­kom­me ti­lan­tees­ta ja toi­mi­mi­ses­tam­me sii­nä. Seu­ra­kun­nan jä­sen­ten ään­tä, kris­til­li­syy­den sy­dä­nää­niä, ha­lu­taan kuun­nel­la laa­jas­ti. Ta­voit­tee­na on yh­te­näi­sen ym­mär­ryk­sen saa­vut­ta­mi­nen.

Huo­les­tut­ta­vis­ta ny­ky­a­jan il­mi­öis­tä huo­li­mat­ta us­kom­me, et­tä Pyhä Hen­ki var­je­lee seu­ra­kun­tan­sa oi­ke­as­sa us­kos­sa maa­il­man lop­puun saak­ka. Lut­he­rin Ison ka­te­kis­muk­sen luon­neh­din­taan on hyvä yh­tyä: “Minä us­kon, et­tä maan pääl­lä on pie­ni pyhä jouk­ko ja yh­tei­sö, joka koos­tuu pel­kis­tä py­his­tä ih­mi­sis­tä. Sil­lä on yk­si pää, Kris­tus, ja Pyhä Hen­ki on kut­su­nut sen kool­le. Sil­lä on yk­si us­ko, yk­si mie­li ja ym­mär­rys. Sil­lä on mo­nen­lai­sia ar­mo­lah­jo­ja, mut­ta se on yk­si­mie­li­nen rak­kau­des­sa, puo­lu­ei­ta ei sii­nä ole ei­kä ha­jaan­nus­ta.

Sii­hen mi­nä­kin kuu­lun, olen sen osa ja jä­sen, osal­li­nen sen kai­kis­ta aar­teis­ta ja kes­ki­näi­ses­tä yh­tey­des­tä. Pyhä Hen­ki on ve­tä­nyt mi­nut sii­hen ja liit­tä­nyt sen jä­se­nek­si an­ta­mal­la mi­nun kuul­la Ju­ma­lan sa­naa, jota edel­leen­kin saan kuul­la. Sa­nan kuu­le­mi­ses­ta al­kaa pää­sy py­hien yh­tei­söön... Mut­ta Pyhä Hen­ki py­syy vii­mei­seen päi­vään as­ti py­häs­sä seu­ra­kun­nas­sa eli kris­ti­kun­nas­sa.”