Jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa kä­si­tel­lään har­va se päi­vä nais- ja mies­su­ku­puol­ten vä­lis­tä er­kaan­tu­mis­ta ja ris­ti­rii­to­ja. Tut­ki­mus­ten­kin mu­kaan eri­tyi­ses­ti 2000-lu­vun alus­sa syn­ty­neet nuo­ret nai­set ja mie­het ajau­tu­vat ar­voil­taan etääm­mäl­le toi­sis­taan. Mies­ten kes­kuu­des­sa on enem­män kon­ser­va­tii­vis­ta ajat­te­lua, kun taas mer­kit­tä­vän suu­ri nais­ten jouk­ko on omak­su­nut mie­hiä li­be­raa­lim­mat ar­vot. Käy­tän­nös­sä pu­hu­taan esi­mer­kik­si nais­vi­has­ta tai vas­taa­vas­ti nais­ten oi­keuk­sien aja­mi­ses­ta ta­val­la, jos­sa mies­ten oi­keu­det jää­vät nii­den jal­koi­hin. Tä­hän ai­he­pii­riin liit­ty­en on pu­hut­tu myös sii­tä, et­tä osa ko­kee vai­ke­ak­si löy­tää seu­rus­te­lu­kump­pa­nia ja puo­li­soa vas­tak­kai­ses­ta su­ku­puo­les­ta.

Ju­ma­la loi ih­mi­sen, niin nai­sen kuin mie­hen, omak­si ku­vak­seen. Läh­tö­koh­ta­na oli, et­tä nämä voi­vat eri­lai­suu­des­saan ol­la avuk­si toi­sil­leen ja tar­vit­se­vat toi­nen tois­taan. Ju­ma­la ei an­ta­nut näil­le teh­tä­väk­si kil­pail­la kes­ke­nään muus­sa kuin toi­nen toi­sen­sa kun­ni­oit­ta­mi­ses­sa.

Jo­kais­ta lä­him­mäis­tä tu­lee ra­kas­taa, ei vi­ha­ta. Toi­sen ar­vot­ta­mi­nen su­ku­puo­len, iän tai mui­den omi­nai­suuk­sien pe­rus­teel­la ei ole Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan oi­kein. On tär­ke­ää opet­taa jo ko­to­na, et­tä mo­lem­pia su­ku­puo­lia tar­vi­taan ja mo­lem­pia su­ku­puo­lia tu­lee kun­ni­oit­taa ja ar­vos­taa. Ga­la­ta­lais­kir­jeen mu­kaan on ”yh­den­te­ke­vää, olet­ko juu­ta­lai­nen vai kreik­ka­lai­nen, or­ja vai va­paa, mies vai nai­nen, sil­lä Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa te kaik­ki olet­te yk­si” (Gal. 3:28).

Oman edun aja­mi­nen tai oman ryh­män aset­ta­mi­nen toi­sen ylä­puo­lel­le ei ole oi­kein, kun taas epä­koh­tien kor­jaa­mi­nen ra­ken­ta­vas­ti on tär­ke­ää. Yk­si­lö­kes­kei­syyt­tä ko­ros­ta­vas­sa ajas­sa tu­lee kui­ten­kin puo­lin ja toi­sin esiin ää­nen­pai­no­ja, jois­sa toi­nen su­ku­puo­li näyt­täyt­tyy alem­pi­ar­voi­se­na, jopa tar­peet­to­ma­na. Täl­lai­nen ajat­te­lu ei ra­ken­na yh­teis­kun­taa, ja sen on vai­kea näh­dä joh­ta­van lo­pul­ta edes yk­si­lön omaan hy­vään.

Ju­ma­la loi ih­mi­sen elä­mään yh­tey­des­sä tois­ten ih­mis­ten kans­sa ja pal­ve­le­maan lä­him­mäis­tään. Nai­nen ja mies voi­vat ko­kea hy­vää ja sy­vää yh­teyt­tä avi­o­lii­tos­sa, jon­ka Ju­ma­la aset­ti hei­dän vä­lil­leen. Avi­o­liit­to pal­ve­lee sekä yk­si­löä et­tä yh­teis­kun­taa. Su­ku­puol­ten vä­li­nen eri­lai­suus on rik­kaus kai­kes­sa elä­mäs­sä – ei pel­käs­tään avi­o­lii­tos­sa. Jos nai­set ja mie­het al­ka­vat hyl­kiä ja vi­ha­ta toi­si­aan, ka­to­aa se apu, ilo ja rik­kaus, jon­ka Ju­ma­la mah­dol­lis­ti luo­des­saan tar­koi­tuk­sel­la kak­si eri­lais­ta su­ku­puol­ta.