Sa­kus­sa pa­rin­kym­me­nen ki­lo­met­rin pääs­sä Tal­lin­nas­ta si­jait­see Vi­ron lu­te­ri­lai­sen kir­kon lei­ri­kes­kus Talu. Talu tar­koit­taa vi­rok­si maa­lais­ta­loa, ja lei­ri­kes­kuk­sen ym­pä­ris­tös­sä lai­dun­ta­vat­kin leh­mät ja he­vo­set. Lei­ri­kes­kuk­sen pi­ha­maa­ta kuop­sut­te­le­vat ka­nat, joi­den mu­nia pie­ni tyt­tä­re­ni pää­si ke­rää­mään. Au­rin­ko läm­mit­ti 27.-28.4. Ta­luun ko­koon­tu­nei­ta raa­mat­tu­kurs­si­lai­sia niin, et­tä osa oh­jel­mas­ta to­teu­tet­tiin ul­ko­na.

Jee­suk­sen kär­si­mys­tien ta­pah­tu­mat tu­li­vat tu­tuik­si ryh­mä­töis­sä, jois­sa py­säh­dyt­tiin Juk­ka Pa­lo­lan an­ta­man raa­ma­tun­koh­dan ää­rel­le ja et­sit­tiin vas­tauk­sia ky­sy­myk­siin. Työ­ta­pa on to­det­tu hy­väk­si: jo­kai­ses­sa ryh­mäs­sä on vä­hin­tään yk­si tulk­ki, mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan myös pu­hu­ja ja pai­kal­li­sia eri puo­lil­ta Vi­roa. Lo­puk­si kaik­ki ryh­mät ker­toi­vat yh­tei­ses­sä koon­nis­sa raa­ma­tun­koh­dan kes­kei­sen si­säl­lön ja aja­tuk­si­aan kär­si­mys­tien ta­pah­tu­mis­ta. Näin ris­tin­ties­tä muo­dos­tui ko­ko­nai­suus. Vä­ri­va­lo­ku­vat Is­ra­e­lis­ta ja py­hän maan kart­ta aut­toi­vat hah­mot­ta­maan ta­pah­tu­ma­paik­ko­ja.

Sun­nun­tain sa­na­ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa tu­li­vat esil­le pää­si­äi­sen ajan ta­pah­tu­mat ja teks­tit. Pa­lau­te­kes­kus­te­lus­sa kii­tel­tiin­kin sitä, et­tä ryh­mä­työt hie­nos­ti sy­ven­si­vät ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen si­säl­töä.

Vi­ron kou­luis­sa ei ope­te­ta us­kon­toa op­pi­ai­nee­na, ja pit­kän neu­vos­to­mie­hi­tyk­sen ai­ka­na mo­nien ih­mis­ten ja su­ku­jen suh­teet kirk­koon kat­ke­si­vat. On pu­hut­te­le­vaa liik­ku­es­saan Vi­ron maa­seu­dul­la näh­dä jo­kai­sen pie­nen­kin ky­län tai kun­ta­kes­kuk­sen kes­kel­lä usein val­ke­ak­si kal­kit­tu ki­vi­kirk­ko, jon­ka tor­nis­sa on ris­ti tai kuk­ko. Kir­kois­sa saat­taa ol­la sa­to­ja is­tu­ma­paik­ko­ja, jot­ka ker­to­vat sii­tä, et­tä vie­lä sata vuot­ta sit­ten Viro on ol­lut hy­vin us­kon­nol­li­nen maa.

Vi­ron lä­he­tys­työs­sä tu­lee ot­taa huo­mi­oon, et­tä kaik­ki kuu­li­jat ei­vät suin­kaan tie­dä kir­kol­lis­ten juh­la­päi­vien tai Raa­ma­tun hen­ki­löi­den ni­miä. On hyvä käy­dä raa­ma­tun­koh­tia yk­sin­ker­tai­ses­ti läpi - lu­kien, se­lit­tä­en ja kes­kus­tel­len. Toi­saal­ta ih­mi­set ovat ar­ko­ja ky­se­le­mään tai pal­jas­ta­maan tie­tä­mät­tö­myyt­tään, jo­ten on hel­pom­pi ky­syä ja ih­me­tel­lä pie­nes­sä ryh­mäs­sä. Toi­saal­ta kes­kus­te­lu­ryh­mäs­sä saat­taa ol­la mu­ka­na ih­mi­siä, jot­ka ovat pit­kään ol­leet rau­ha­nyh­dis­tyk­sen tai jon­kin seu­ra­kun­nan toi­min­nas­sa mu­ka­na ja osaa­vat Raa­mat­tun­sa hy­vin. Näin opim­me toi­sil­tam­me.

Lä­he­tys­työn ke­vään tulk­ki­kurs­si on jär­jes­tet­ty jo nel­jä­nä pe­rät­täi­se­nä vuon­na Vi­ros­sa ja nyt tois­ta ker­taa Sa­kus­sa. Mikä sen luon­te­vam­paa kuin kie­len opis­ke­lu koh­de­maas­sa ja tulk­kien ja pu­hu­jien koh­de­ryh­mään tu­tus­tu­en. Vi­ron us­ko­vai­set pää­se­vät sa­mal­la ta­paa­maan toi­si­aan ja suo­ma­lai­sia ys­tä­viä. Bus­si ko­ko­aa ih­mi­siä Tar­tos­ta, Tal­lin­nas­ta ja mat­kan var­rel­ta kyy­tiin.

Vaik­ka vä­lil­lä vä­sym­me työs­sä ja ka­do­tam­me mo­ti­vaa­ti­on, täl­lai­set yh­tei­set het­ket an­ta­vat toi­voa. Va­loa on, hy­vyyt­tä on, rak­kaut­ta on. Kiin­nos­tus­ta Ju­ma­lan sa­naa koh­taan on. Toi­vom­me, et­tä su­ku­lais­kan­sam­me kes­kuu­des­sa he­räi­si enem­män­kin kiin­nos­tus­ta Ju­ma­lan sa­nan tun­te­mi­seen. Mon­ta ker­taa olen aja­tel­lut Vi­ron-vuo­te­ni ai­ka­na sitä, mi­ten ih­mis­sy­dän on le­vo­ton, kun­nes löy­tää le­von Ju­ma­las­sa. Var­mas­ti ih­mi­sen sy­vin kai­paus oli­si löy­tää lepo - se on mah­dol­lis­ta tä­nä­kin päi­vä­nä, tääl­lä.

Teks­ti: Eli­na Heik­ki­lä-Kop­pe­roi­nen

Ku­vat: Sini Kat­ves ja Ar­to Ko­ta­jär­vi