Veikko Sivula
Esko Sääskilahti
Tekemämme lähetysmatka Gambiaan 18.–29.1.2024 toi runsaasti kokemuksia niin ennakoitavissa olevien kuin yllätyksellistenkin tapahtumien myötä. Suunnitelman mukaisesti matka sisälsi seurojen lisäksi pyhäkouluja, johtokunnan kokouksen ja seminaarin. Suunnitelma ei kuitenkaan kerro siitä, miten tilaisuudet toteutuvat. Tässä blogissa me, lähetysmatkalle lähetetyt, kerromme muutamasta tapahtumasta, sekä matkaohjelmassa olevasta että sen ulkopuolelta.
Lämmin tervehdys
Edessäni istuu suurehko joukko pikkuihmisiä. Iloa ja elämän voimaa välkkyvät silmät kertovat mielenkiinnosta vierailijaa kohtaan. Pyhäkoulutuokio on alkamassa. Katseemme ovat jo kohdanneet.
Ojennan tervehdykseksi käteni jokaiselle vuorollaan. Eloisien silmien katse irtoaa silmistäni kääntyen alemmaksi. Huomaan lapsen jännityksen ja ihmetyksen, kun eriväriset kätemme kohtaavat ja kietoutuvat toisiinsa. Kädessä tuntuu lämpimältä, ja tervehdys ”God’s peace” kuuluu turvallisena molempien tervehtijöiden korviin. Pikkuihmiset, nuo suurimmat, ovat valmiit alkavaan tuokioon.
Minä, lukutaidoton
Pyhäkouluväen voimakas laulu soi vielä korvissani, kun havahdun kaupungin vilkkaaseen liikenteeseen. Kuljettaja on taitavasti ohjaillut autoaan ohjelmaan merkittyä määränpäätä kohti, nyt keskellä kaupungin vilinää. Autojen lisäksi tiellä kulkeen pyöräilijöitä ja jalankulkijoita, ihmisten lisäksi eläimiä, kuten lehmiä, vuohia, kanoja ja aaseja työtehtävissään.
Oma kokemukseni on, että kuljettavanamme oleva tie merkitsee yhtä ajokaistaa tulla ja toista mennä. Nyt näenkin kulkemassa kaksi, jopa kolme autoa suuntaansa, pientareetkin ovat käytössä. Liikenteeseen liittyvät ja siitä poistuvat ajoneuvot muodostavat vivahteikkaita kuvioita liikennevirtaan. En pääse selville siitä, millä menetelmällä pyöräilijät ja jalankulkijat ylittävät kadun. Näkevätkö he autojen välissä vapaan väylän vai luovatko he sen itse?
Pysähdymme kadun varteen. Olemme menossa kadun toisella puolella sijaitsevaan myymälään. Siis kadunylitystesti minulle. En näe ylitysväylää. En tiedä, miten reitti avataan. Kaaosta!
Autonkuljettajamme näkee tilanteeni. Hän ojentaa minulle kätensä ja ohjaa minut eteemme avautuvaa väylää pitkin yli kadun. Kokemani saa minut opiskelemaan liikennettä hieman lisää. Näen, kuinka autojen avonaisista ikkunoista pistää esiin käsiä, jotka viittovat, pyörivät, kutsuvat tai sysäävät. Sormien määrätietoiset liikkeet näyttävät antavan vahvistusta ja ehkä lisämerkitystä käden liikkeille. Samoin toimivat jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kädet. Keskustelen asiasta oppaittemme kanssa. Mielessäni vahvistuu ajatus, että kokemani kaaos on vain minun kaaokseni, ei paikallisten ihmisten. Olen heidän liikenteessään lukutaidoton.
Lukutaitoasia pyrkii mieleeni seuratilaisuuksissa, täällä monien itselleni vieraiden tapojen mantereella ja maassa. Kuinka ihmeellistä onkaan, että seuravierailla, erilaisista olosuhteista ja elämäntavoista tulleilla Jumalan valtakunnan asukkailla, on sama uskon lukutaito. Ymmärrämme toisiamme. Järjestämme seuroja tarjoten uskon lahjaa sitä etsiville ja Jumalan sanan lohdutusta ja vahvistusta uskonystäville. Rukouksemme on, että Pyhän Hengen opettama uskon lukutaito säilyisi yhteisenä ja yksiselitteisenä keskuudessamme.
Futista
On tiistai. Lamin Darankassa on seurat erään kodin terassilla ja pihalla. Ilta on jo hieman hämärtynyt, kun seurat alkavat laululla ja alkurukouksella. Veikko lukee tekstin ja aloittaa puheen. Puhe on kestänyt jonkin aikaa, kun voimakas ääniaalto vyöryy ympäröivältä asuinalueelta kohti seurapaikkaa. Voimakkaat aplodit, huudot ja vihellykset täyttävät koko asuinalueen. Ne tarttuvat myös osaan seuraväkeä. Monet lapset ja nuoret juoksevat huutaen sisälle taloihin television ääreen. Äänet ovat niin voimakkaat, että puhe on keskeytettävä.
Seuraväki ja etenkin me vieraat ihmettelemme, mistä on kyse, kunnes ilmenee, että menossa on jalkapallon Afrikan mestaruusottelu Gambia–Kamerun. Äänivyöry vielä toistuu osoituksena siitä, että Gambia sai ottelussa toisenkin maalin.
Äänten lakattua vanhemmat keräilevät lapsiaan paikoilleen ja saatamme taas jatkaa seuroja. Häiriötilanteet näyttävät hieman nolostuttavan järjestäjiä ja muuta aikuisväkeä. Jumalan sanan sanoma saa kuitenkin kaikua kutsuvana ja lohduttavana.
Tukea laulamiseen ja sanan kuulemiseen
Matkan alkupuolella harjoitetaan myös kaupankäyntiä. SRK:n toimeksiantona hankitaan piano seurakuntien käyttöön, sijoituspaikkana Busumbalan toimitalo. Matkamme paikalliset ohjaajat ja autokuski vievät meidät suureen ostoskeskukseen, jossa on musiikkikauppa. Siinä me, lähetysmiehet ja oppaat, sitten tutkimme sähköpianoja, vaikka suuria asiantuntijoita emme olekaan. Myyjä esittelee vaihtoehtoja. Hinnoistakin tingimme. Kun myyjä kuulee, että piano menee soittimeksi kirkkoon, hän antaa varsin mukavan alennuksen. Niinpä kauppa syntyy.
Soitinasia jatkuu vielä kysymyksillä: Miten sähköpiano kootaan osista valmiiksi pianoksi? Miten sähköiset kytkennät tehdään? Miten soitin toimitetaan toimitalolle? Vastaukset kysymyksiin löytyvät, sillä myyjä lupaa tehdä kokoamistyön ja kytkennät 1000 dalasin hinnalla eli 14 eurolla ja me itse toimitamme pianon toimitalolle.
Torstai-päivä on omistettu johtokunnan kokoukselle. Sen yhteydessä luovutamme pianon SRK:n puolesta Gambian uskovaisille. Johtokunta esittää siioninsa kiitokset välitettäväksi SRK:lle sekä lähetysseuroista että lahjapianosta.
Seuraavana päivänä lähdemme Janjanburehin kaupunkiin. Sinne on matkaa noin 300 kilometriä. Muut Gambian seurapaikoista ovat varsin lähellä majapaikkaamme Banjulissa, muutamien kymmenien kilometrien päässä. Lähdemme aamusta matkaan ja saavumme perille iltapäivän jo ehdittyä pitkälle. Illalla on seurat. Niiden päätteeksi luovutamme SRK:n lahjoittaman kännykän ja bluetooth-kaiuttimen Whatsapp-seurojen kuunteluun. Janjanburehin seurakunta on kiitollinen uusista laitteista, sillä edelliset laitteet ovat käyneet jo heikosti toimiviksi. Yövymme kaupungissa ja lähdemme lauantaiaamuna paluumatkalle Banjuliin.
Jumalan varjeluksen alla kotiin saakka
Lähetysmatkamme alkaa kääntyä lopulleen. Sunnuntaina on lähetysmatkamme viimeiset tilaisuudet, pyhäkoulu ja seurat toimitalolla. Iltapäivälle on varattu ruokailu, ja aikaa jää vielä seurusteluunkin. Olemme kiitollisia ja onnellisia. Jumala on siunannut evankeliumin kylvötyön.
Oppaamme palvelevat meitä loppuun asti. He lähtevät saattamaan meidät lentokentälle. Koneemme on määrä lähteä iltamyöhällä kohti Eurooppaa. Paluumatkamme sujuu ongelmitta, ja saavuimme koteihimme maanantaina, Veikko päivällä ja Esko illalla.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys