Olemme lähteneet liikkeelle Nairobista varhain aamulla, kokeneet kymmenmiljoonaisen kaupungin valtaisan aamuruuhkan ja liikenteestä johtuvan huonon ilman, joka yhdessä pölyn kanssa tuntuu epämiellyttävälle. Emmanuel onkin varustautunut huivilla, jonka hän kietaisee kasvoilleen hengityssuojaksi. Huono ilmanlaatu on aivan silmin nähtävissä. Ajoneuvomme on paikallinen yksityistaksi, jonka omistaja on uskovainen perheenisä – hän oli ystävällisesti järjestänyt työstään vapaata matkaamme varten.
Olen toista kertaa lähetysmatkalla Afrikassa – tällä kertaa kaverikseni tuli Emmanuel Ametsife Togosta. Paikallisena oppaana meillä on koko matkamme ajan Samuel Okola, joka on vuoden alusta ollut SRK:n kustantamana kokoaikaisena puhujana Keniassa.
Ennen saapumistani Suomesta Emmanuel ja Samuel olivat tehneet matkan Mombasaan, kaupunkiin Intian valtameren rannalla. Mombasaan oli muuttanut uskovaisia, jotka olivat pyytäneet seuroja myös sinne. Kysymyksessä on uusi seurapaikka Keniassa.
Kenian virallinen kieli on englanti, joka on myös ”seurakielemme”. Käytännössä englantia ymmärtäviä seuravieraita on kuitenkin vähemmän ja puheet tulkataan Nairobin alueella enimmäkseen swahilin ja Viktoriajärven alueella luon kielelle.
Vähitellen ruuhka helpottaa ja edessä aukeaa hyväkuntoinen kolmikaistainen valtatie. Ohitamme satojen hehtaarien ananasviljelmät ja jonkin ajan kuluttua käännymme sivutielle kohti vuoristoa. Olemme matkalla tapaamaan uskovaista perhettä, joka asuu noin 150 kilometrin päässä Kenian pääkaupungista. Nousemme yhä ylemmäksi, ja tie kiemurtelee vuorten rinteillä – taitava kuljettajamme tuntee seudun ja sen vasemmanpuolisen liikenteen, matka taittuu nopeasti.
Ohitamme pieniä kyliä ja kaupunkeja, joissa ihmiset ovat jo liikkeellä; päivä on valjennut jo ennen seitsemää, ja tästäkin päivästä näyttää tulevan lämmin kesäpäivä. Tien varren hedelmäkauppiaat ovat jo aktiivisina, tuoreita hedelmiä on runsaasti tarjolla suoraan auton ikkunasta – banaaneja, avokadoja, mangoja…
Lopulta saavumme Kareman kylään Nyerin piirikunnassa ja pysäköimme automme oudolta näyttävän viljelypalstan reunaan. Nousemme autosta ja Samuel koskettaa vieressämme olevaa, noin 60 senttiä korkeaa tiheää kasvustoa ja sanoo minulle ja Emmanuelille: ”This is tea!” Olemme teeplantaasilla!
Maisema on suorastaan paratiisimainen; valtavat teeviljelmät vuorten rinteillä, pieniä taloja siellä täällä viljelmien keskellä ja talojen pihoilla viisimetrisiä banaanipuita banaaniterttuineen, avokadopuita… Alueen ilmasto mahdollistaa myös kahvin viljelyn: paikka on lähes 1900 metrin korkeudella merenpinnasta. Mielessäni alkaa soida laulu, jota olemme täällä laulaneetkin: ”I´m amazed at God´s creation…” Kuinka kaunis ja monimuotoinen on Jumalan luoma maailma täällä Keniassa!
Talon vanhaemäntä Lucy tervehtii meitä sydämellisesti talonsa portailla – kaikki on valmiina seuroja varten, lounas on valmistumassa ulkokeittiössä. Kaikesta voi aistia, että täälläkin seurat on odotettu tapahtuma. Tarjolla on kenialaista perinneruokaa mm. Chapati -lettuja, Wali -riisiä ja Mukimo -pataa, jossa on papuja, maissia ja perunaa. Ennen ruokailua kädet pestään kuumalla vedellä – kenialainen tapa on syödä sormin. Minulle on tarjolla ruokailuvälineet.
Seurat alkavat. Mukanamme tullut nuori seuraisäntä jakaa meille laulun sanat ja laulamme Bluetooth -kaiuttimesta kuuluvan seurakuntalaulun johdolla: ”Now as Thy children gather here…” Emmanuel pitää alkurukouksen ja lukee raamatusta tekstin, jonka Lucy vuorostaan lukee omasta Raamatustaan, kikuyun kielellä.
Teksti kertoo tapauksesta Israelin kansan korpitaipaleelta, kuinka israelilaisilta alkoi loppua ruoka ja kansa alkoi nurisemaan Moosekselle ja Aaronille: ”Egyptissä saimme sentään syödä. Tänne autiomaahan te toitte meidät kuolemaan nälkään.” Jumala kuuli Mooseksen ja Aaronin rukoukset: illalla leiriin lensi valtava parvi viiriäisiä, joista saattoi valmistaa ruokaa.
Aamulla maahan satoi lisää ruokaa¸ mannaa taivaasta. Mannaa tuli kerätä vain yhden päivän varalle. Manna on kuva Jumalan ruoasta, evankeliumin sanasta. Emme voi uskoa huomisen edestä – on tärkeää uskoa tässä ja nyt synnit anteeksi. Taivaasta tullut elämän leipä, Herra Jeesus, ravitsee ja antaa elämää.
Jumalan sana ruokki meitä noissa seuroissa teeplantaasilla. Jumala siunasi tämänkin seurapäivän.
Raimo Haapalahti
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys