Petra-Zaria Heikkinen
Oli aamu, 10. marraskuuta 2023, ja matkustin kotoani Fuengirolasta junalla Malagan lentokentälle. Kohteena oli Ecuador ja edessä SRK:n ja LLC:n tulkkimatka eri puolille Ecuadoria.
Perhosia oli vatsassa. Itse olin tätä matkaa odottanut jo pitkään, vuodesta 2019, mutta erilaisten sattumusten kautta en päätynyt Ecuadoriin ennen tätä hetkeä.
Ryhmässämme olisi minun lisäkseni mukana viisi henkeä; puhujat Tommi Kinnunen Cokatosta, Minnesotasta, Yhdysvalloista ja Jari Warwaruk Saskatchewanista, Kanadasta sekä seuramatkan vieraina kolme uskovaista miestä Montanasta, Yhdysvalloista.
Tapasimme toisemme Quitossa. Sieltä matka jatkui maansisäisellä lennolla Guayaquiliin, josta autonkuljettajamme Luis haki meidät. Guayaquilissa pidimme ensimmäiset seurat, sitten seurasivat Naranjito, Riobamba, Salinas de Guaranda, La Hacienda, Chiquicha ja viimeisenä Quito.
Pitkin kiemurtelevia teitä, läpi suurten kaupunkien ja pikkukylien, maaston korkeuden vaihdellessa merenpinnan tason ja 4430 metrin välillä kiersimme Ecuadorin eri kaupunkeja ja vuoristokyliä pitäen joka päivä yhdet lähetysseurat Ecuadorin uskovaisille. Kaikki me kuusi olimme Ecuadorissa ensimmäistä kertaa, joten kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Muut kuin minä eivät myöskään puhuneet espanjaa.
Kun astuimme sisään mihin vain, olivat uskovaiset avosylin vastassa. Jumalan terveellä tervehdittiin, ja tavallaan tuntui kuin olisi kotiin tullut. Sitähän se olikin; saman Isän lapsia hekin ovat. Moni kertoi olleensa uskomassa jo kaksikymmentä vuotta. Lähetysmatkan voi selkeästi aistia olleen todella odotettu hetki heille, aivan kuten meillekin.
Kun matkamme eteni, banaaniterttujen vuoret autojen lavoilla, paikalliset ihmiset elämässä elämäänsä omalla tavallaan, palmut, pienet kojut ja kaupat, jylhät tulivuoret ja sukkelasti soljuva liikenne muuttuivat pian meillekin tutuiksi, ja opimme jopa odottamaan esimerkiksi voileivän kanssa aina tarjottavia banaanisipsejä.
Maasto on Ecuadorissa monenlaista. Ilman lämpötila vaihtelee neljästä plus-asteesta kolmeenkymmeneen, joten matkaan täytyi pakata varusteita monenlaiseen säähän. Vaikka maasto vaihtelikin ja näimme monenlaista viidakosta avariin vuoriylänköihin, yksi asia oli muuttumaton: Pyhä Henki. Sen aisti kaikissa niissä hetkissä, jotka vietimme paikallisten uskovaisten seurassa.
Mielessäni oli ennen matkaa ollut epäilyksiä siitä, olenko tarpeeksi hyvä tulkki ja riittävätkö taitoni tulkkaukseen ja näin tärkeään tehtävään. Huomasin olevani paljon rukouksissa ja koin Jumalan siunaavan tulkin työni.
Tulkin tehtävä on tärkeä. Uskovaiset halusivat puheiden jälkeen keskustella tulkin välityksellä uskonasioista puhujien kanssa. Tuntui niin tärkeältä ja siunatulta voida olla mahdollistamassa niin monia tärkeitä keskusteluja.
Matkamme merkitys korostui aina ollessamme yhdessä uskovaisten kanssa. Jumala antoi meille lahjaksi toisemme ja sen hetken. Pyhä Henki ja uskovaisten keskinäinen rakkaus olivat läsnä. Ecuadorin uskovaisten tapa nauttia silminnähden muiden uskovaisten seurasta, lauluista ja Jumalan sanan kuulosta yhdessä oli koskettavaa. Heistä huomasi, kuinka tärkeää evankeliumin uskominen omalle kohdalle oli.
Asia, joka jäi minulla ehdottomasti mieleen, oli se, miten jokaisten seurojen päätteeksi melkein jokainen paikallaolija halusi henkilökohtaisesti uskoa syntinsä anteeksi ja nosti kätensä vastaanottaakseen evankeliumin.
Jumala siunasi runsaasti lähetysmatkamme. Rukoilen kaikille Ecuadorissa tapaamillemme rakkaille ihmisille Jumalan runsasta siunausta ja varjelusta, jotta he säilyisivät uskomassa.
Olen todella kiitollinen, että sain olla mukana tällä lähetysmatkalla. Yksi tärkeimmistä asioista, jonka tältä lähetysmatkalta vien mukaani, on oman uskoni vahvistuminen matkan myötä. Loppujen lopuksi ei maallisilla asioilla ole väliä. Olemme valtavan rikkaita omistaessamme uskon ja taivastoivon.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys