Venäjän seuramatkan valmistelu alkaa jo hyvissä ajoin ennen matkaa, kun SRK:n lähetystyön sihteeri Leena äijälä lähettää viisumianomuskaavakkeen täytettäväksi. Sovimme Leenan kanssa myös siitä, miten matkustan Helsinkiin ja matkan päättyessä takaisin kotiin.
Olen käynyt reilun 15 vuoden aikana useasti Venäjällä, joten valmisteluihin on tullut jo rutiinia. Mukaan tulee ottaa ainakin passi ja kukkaro, ja Raamattu tietenkin tärkeimpänä. Myös asenne täytyy lähtijällä olla kohdallaan. Emme lähde arvostelemaan paikallisia olosuhteita, ihmisten asuinoloja tai palkkatasoa. Hyvä ohje on ”maassa maan tavalla”. Koen, että jokainen matka on omalla tavallaan myös opintomatka. Soitan muutamaa päivää ennen matkaa Vuorman Jormalle ja Kähkösen Pentille. Todetaan yhdessä, että lähdössä ollaan ja Helsingissä tavataan.
Torstai-iltana laitan puhelimeen herätyksen 03.00. On varattava riittävästi aikaa automatkaa varten. Kone Tikkakoskelta nousee siiville 05.50. Helsingissä tavataan portilla 22. Moskovan lennolla on tosi vähän matkustajia, 15:n paikkeilla. Ruokailemme Sheremetyevon kentällä ennen lentoa Samaraan.
Tuttuun tapaan kentällä meitä on vastassa Sergei Tshernishkov. Puoli tuntia auton kyydissä ja olemme perillä Juri Zerovin kodissa. Vaihdetaan kuulumisia ja ruokaillaan. Jurilla on tapana kysellä: ”Onko kaikki hyvin?”
Kotiseuroihin kokoontuu väkeä 10 henkeä. Tshernishkovien tytöt hoitavat laulujen säestykset. Väki kuuntelee puheita kiinnostuneina. Sanankuulijat, myös lapset, haluavat henkilökohtaisesti omistaa evankeliumin siunauksen. Tshernishkovien tytöt auttavat ihailtavalla tavalla sekä omassa kodissaan että Seroveilla kahvitusten ja ruokailujen järjestämisessä.
Seurapuheen jälkeen keskustelemme taivaasta, uskon päämäärästä. Mitä me siitä tiedämme? Mitä Raamattu siitä kertoo? Taidamme tietää siitä kuitenkin aika vähän. Tiedämme, että Jeesus nousi ylös taivaaseen. Stefanus näki ennen kivisadetta taivaan auenneena ja Jeesuksen istuvan Jumalan oikealla puolella. Kun uskoo, saa kerran olla taivaassa kuin Jumalan enkelit. Kannattaa uskoa, jotta pääsee taivaaseen.
Seroveilla iltaseurojen yhteydessä Jorma pitää pyhäkoulun, jonka aiheena on enkelin viesti kedon paimenille, ”älkää peljätkö”. Lapset tuntevat hyvin Raamatun tapahtumat. Enkelin terveiset kedon paimenille kuuluvat myös uskovaisille: ei tarvitse pelätä.
Seurojen päätyttyä kiitämme vieraanvaraisuudesta ja hyvästelemme seuravieraat. Keskiyöllä siirrymme yöjunaan, joka vie meidät aamuksi Saratovin kaupunkiin. Juri Serov eväslaukkuineen lähtee mukaan. Saamme ennen yöpuulle käyntiä nauttia teetä ja meetvurstivoileipiä. Makuuvaunussa on tukalan kuuma, ja yöunet jäävät vähäisiksi.
Asemalla meidät vastaanottaa veli Nazarov ja hän vie meidät kotiinsa, joka on myös seurapaikkamme. Runsaan aamupalan jälkeen käymme suihkussa ja alamme valmistautua seuranpitoon. Ajankohta siirtyy kuitenkin muutamalla tunnilla, joten saamme pienen kaupunkikierroksen Ladan kyydissä. Seuroissa on 10 henkeä. Puheiden jälkeen käydään vilkasta keskustelua myös siitä, voisiko kaupungista löytyä varapaikka seurojen pitämiseksi. Kirkko voisi olisi hyvä vaihtoehto.
Illalla Juri nousee yöjunaan ja palaa Samaraan. Me lennämme Moskovaan, jossa yövymme lentokentän tuntumassa olevassa hotellissa. Aamupalan jälkeen siirrymme kentälle Helsingin lennon turvatarkastukseen. Finnairin kone tuo meidät Helsinkiin. Maanantai-iltaan mennessä seuramatkamme on ohi.
Jumala siunasi matkamme. Oli ilo tavata taas jo tutuiksi tulleita matkaystäviä ja myös matkakumppaneita Jormaa ja Penttiä. Jumala johtaa evankeliumin eteenpäin viemistä tahtomallaan tavalla myös maamme rajojen ulkopuolella. Haluamme olla Jumalan antamilla lahjoilla mukana tässä työssä. Taisin ensimmäisissä seuroissa muistella Vihtori Storckia. Vihtorin puhujakaveri oli valitellut omaa lahjattomuuttaan, että mitähän sitä osaa puhua seuraväelle. Vihtori oli rohkaissut: ”Yllytetään niitä uskomaan!” Näin mekin halusimme tehdä.
Teksti ja kuvat: Risto Göös
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys