Lontoon seuramatka lähestyy, ja tunnen sen olossani tavallista seuramatkaa enemmän. Erona kotimaan matkaan ovat lennot ja tietoisuus suuresta etäisyydestä. Kansainväliseen matkustamiseen kuuluvat myös lentokenttien pitkät, kävellen suoritettavat siirtymiset. Ohjelma matkakohteessa, Lontoon suomalaisella kirkolla tulee olemaan tiivis.
Vielä olen kuitenkin kotimaassa. Mökki-ikkunan näkymä avautuu kapealle salmelle. Voimakas luoteistuuli saa aikaan laineikon, jonka voisi tulkita myös virraksi. Tosiasiassa vesi myös virtaa Saimaan suuntaan. En kykene tietämään, mitä elämä vedenpinnan alla on. Se kiehtoo. Mietin, että kalastamisessa on kaksi pulmaa. Tuleeko saalista, ja syövätkö upeaa kalaani muut kuin minä. Siihen on tyytyminen, mitä vedestä nousee.
Ajattelen, että evankeliumin sanansaattajan tehtävässä on osin edellä kuvaamiani piirteitä. Olen menossa seuroihin, mutta en tiedä mitä nämä seurat kuulijalle merkitsevät. En tiedä tarkalleen, mitä tulen puhumaan tai mitä asioita kumppanini puheet käsittelevät. Mutta meillä on tahto puhua Raamatun pohjalta tarkoituksella, että Sana vahvistaisi ja herättäisi uskoa Jumalaan. Pyyntömme on, että kuulijat voisivat kokea, että Jumalan valtakunta on juuri nyt läsnä ja että evankeliumin uskominen toisi mukaan ilon, rauhan ja vapauden Pyhän Hengen työnä.
Puheiden vaikutuksesta en voi tietää varmaa ennen enkä jälkeen seurojen. Jumala tietää. Näin on hyvä. Kristillisyytemme koeteltu neuvo onkin jättää vaikutukset arvioimatta. Riittävä terveinen seuroista on se, että on saanut uskoa omat syntinsä anteeksi Jumalan kunniaksi ja oman sielunsa autuudeksi.
Lähdemme toisen lähetyspuhujan kanssa matkaan kohti Lontoota. Matkakumppanin sanat rohkaisevat, hän ihastelee tulevan puheenvuoroni otsikkoa. Matka sujuu hyvin. Illan keskustelussa Lontoon suomalaisella kirkolla vallitsee lämmin tunnelma, rakkauden henki. Kuulijat avaavat sydämiään ja kertovat mietteitään omasta vaelluksestaan ja myös uskonkysymyksistä yleisesti. Yksi seuravieras ihmettelee, kuinka paljon puhujien tulee nähdä vaivaa seurojen vuoksi. No, seuramatka voi olla myös yhdistetty lomamatka, kuten toisella puhujalla tällä kertaa.
Sunnuntain pienten seurojen jälkeen kierrämme kävellen Rotherhiten alueen Thamesin rantatietä pitkin ja syventelemme käsitystämme alueesta. Alueen sydämessä, Canada Waterin satama-altaiden ympärillä sijainneiden puutavara-terminaalien kautta on tehty puukauppaa aina 1600-luvulta 1900-luvulle saakka. Enimmillään siellä tehtiin peräti 80 % Iso-Britannian puutavarakaupasta. Puuta on laivattu Kanadan lisäksi Baltiasta ja Skandinaviasta. Suomesta sinne on tultu kaksi- ja kolmimastoisilla kuunareilla. Täällä on saatu kuulla suomenkielistä puhetta vuosisatojen ajan!
Harvinaisen selkeän lentosään vallitessa me palaamme tyytyväisinä kotiin. Pian saarisaunan ovi kolisee kivasti koulupoikien ensimmäisen onkireissun jälkeen. He viettävät lomapäivää, ja mielenkiinnon kohteena ovat huomisen kalastussuunnitelmat.
Minulla on nyt tämä päivä ja päivän toimet. Ja turvanani on eilisen, tämän päivän ja huomisen Jumala, jolla on käsissään koko luomakunta. Hänen hoidossaan on myös evankeliumin eteenpäin vieminen. Tähän on turvallista luottaa.
Olli Rantala
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys