Lon­toon seu­ra­mat­ka lä­hes­tyy, ja tun­nen sen olos­sa­ni ta­val­lis­ta seu­ra­mat­kaa enem­män. Ero­na ko­ti­maan mat­kaan ovat len­not ja tie­toi­suus suu­res­ta etäi­syy­des­tä. Kan­sain­vä­li­seen mat­kus­ta­mi­seen kuu­lu­vat myös len­to­kent­tien pit­kät, kä­vel­len suo­ri­tet­ta­vat siir­ty­mi­set. Oh­jel­ma mat­ka­koh­tees­sa, Lon­toon suo­ma­lai­sel­la kir­kol­la tu­lee ole­maan tii­vis.

Vie­lä olen kui­ten­kin ko­ti­maas­sa. Mök­ki-ik­ku­nan nä­ky­mä avau­tuu ka­pe­al­le sal­mel­le. Voi­ma­kas luo­teis­tuu­li saa ai­kaan lai­nei­kon, jon­ka voi­si tul­ki­ta myös vir­rak­si. To­si­a­si­as­sa vesi myös vir­taa Sai­maan suun­taan. En ky­ke­ne tie­tä­mään, mitä elä­mä ve­den­pin­nan al­la on. Se kieh­too. Mie­tin, et­tä ka­las­ta­mi­ses­sa on kak­si pul­maa. Tu­lee­ko saa­lis­ta, ja syö­vät­kö upe­aa ka­laa­ni muut kuin minä. Sii­hen on tyy­ty­mi­nen, mitä ve­des­tä nou­see.

Ajat­te­len, et­tä evan­ke­liu­min sa­nan­saat­ta­jan teh­tä­väs­sä on osin edel­lä ku­vaa­mi­a­ni piir­tei­tä. Olen me­nos­sa seu­roi­hin, mut­ta en tie­dä mitä nämä seu­rat kuu­li­jal­le mer­kit­se­vät. En tie­dä tar­kal­leen, mitä tu­len pu­hu­maan tai mitä asi­oi­ta kump­pa­ni­ni pu­heet kä­sit­te­le­vät. Mut­ta meil­lä on tah­to pu­hua Raa­ma­tun poh­jal­ta tar­koi­tuk­sel­la, et­tä Sana vah­vis­tai­si ja he­rät­täi­si us­koa Ju­ma­laan. Pyyn­töm­me on, et­tä kuu­li­jat voi­si­vat ko­kea, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on juu­ri nyt läs­nä ja et­tä evan­ke­liu­min us­ko­mi­nen toi­si mu­kaan ilon, rau­han ja va­pau­den Py­hän Hen­gen työ­nä.

Pu­hei­den vai­ku­tuk­ses­ta en voi tie­tää var­maa en­nen en­kä jäl­keen seu­ro­jen. Ju­ma­la tie­tää. Näin on hyvä. Kris­til­li­syy­tem­me ko­e­tel­tu neu­vo on­kin jät­tää vai­ku­tuk­set ar­vi­oi­mat­ta. Riit­tä­vä ter­vei­nen seu­rois­ta on se, et­tä on saa­nut us­koa omat syn­tin­sä an­teek­si Ju­ma­lan kun­ni­ak­si ja oman sie­lun­sa au­tuu­dek­si.

Läh­dem­me toi­sen lä­he­tys­pu­hu­jan kans­sa mat­kaan koh­ti Lon­too­ta. Mat­ka­kump­pa­nin sa­nat roh­kai­se­vat, hän ihas­te­lee tu­le­van pu­heen­vuo­ro­ni ot­sik­koa. Mat­ka su­juu hy­vin. Il­lan kes­kus­te­lus­sa Lon­toon suo­ma­lai­sel­la kir­kol­la val­lit­see läm­min tun­nel­ma, rak­kau­den hen­ki. Kuu­li­jat avaa­vat sy­dä­mi­ään ja ker­to­vat miet­tei­tään omas­ta va­el­luk­ses­taan ja myös us­kon­ky­sy­myk­sis­tä ylei­ses­ti. Yk­si seu­ra­vie­ras ih­met­te­lee, kuin­ka pal­jon pu­hu­jien tu­lee näh­dä vai­vaa seu­ro­jen vuok­si. No, seu­ra­mat­ka voi ol­la myös yh­dis­tet­ty lo­ma­mat­ka, ku­ten toi­sel­la pu­hu­jal­la täl­lä ker­taa.

Sun­nun­tain pien­ten seu­ro­jen jäl­keen kier­räm­me kä­vel­len Rot­her­hi­ten alu­een Tha­me­sin ran­ta­tie­tä pit­kin ja sy­ven­te­lem­me kä­si­tys­täm­me alu­ees­ta. Alu­een sy­dä­mes­sä, Ca­na­da Wa­te­rin sa­ta­ma-al­tai­den ym­pä­ril­lä si­jain­nei­den puu­ta­va­ra-ter­mi­naa­lien kaut­ta on teh­ty puu­kaup­paa ai­na 1600-lu­vul­ta 1900-lu­vul­le saak­ka. Enim­mil­lään siel­lä teh­tiin pe­rä­ti 80 % Iso-Bri­tan­ni­an puu­ta­va­ra­kau­pas­ta. Puu­ta on lai­vat­tu Ka­na­dan li­säk­si Bal­ti­as­ta ja Skan­di­na­vi­as­ta. Suo­mes­ta sin­ne on tul­tu kak­si- ja kol­mi­mas­toi­sil­la kuu­na­reil­la. Tääl­lä on saa­tu kuul­la suo­men­kie­lis­tä pu­het­ta vuo­si­sa­to­jen ajan!

Har­vi­nai­sen sel­ke­än len­to­sään val­li­tes­sa me pa­laam­me tyy­ty­väi­si­nä ko­tiin. Pian saa­ri­sau­nan ovi ko­li­see ki­vas­ti kou­lu­poi­kien en­sim­mäi­sen on­ki­reis­sun jäl­keen. He viet­tä­vät lo­ma­päi­vää, ja mie­len­kiin­non koh­tee­na ovat huo­mi­sen ka­las­tus­suun­ni­tel­mat.

Mi­nul­la on nyt tämä päi­vä ja päi­vän toi­met. Ja tur­va­na­ni on ei­li­sen, tä­män päi­vän ja huo­mi­sen Ju­ma­la, jol­la on kä­sis­sään koko luo­ma­kun­ta. Hä­nen hoi­dos­saan on myös evan­ke­liu­min eteen­päin vie­mi­nen. Tä­hän on tur­val­lis­ta luot­taa.

Ol­li Ran­ta­la