Engelbergin pieni kylä sijaitsee Sveitsin keskiosassa Alppien kainalossa. Läheinen Titliksen huippu kohoaa yli kolmen kilometrin korkeuteen. Engelbergillä on pitkä historia. Peräti 1100-luvulle saakka juontaa juurensa kylän tunnetuin nähtävyys, Benediktiiniläisluostari ja sen upea kirkko.
Keskustassa on useita majoituspaikkoja, sillä turismi on paikan merkittävä tulonlähde. Yksi näistä on Ferienhaus St.Raphael. Tämä talo on toiminut useina vuosina vanhoillislestadiolaisten joululeirin kokoontumispaikkana. Niinpä nytkin joulukuun alussa St. Raphaeliin saapui nelisenkymmentä henkeä eri puolilta Keski-Eurooppaa viettämään yhteistä viikonloppua.
Kauimmaiset tulijat olivat Torontosta, kaksi vaihto-opiskelijaa saapui leirille Pariisista. Leirin emäntänä ja isäntänä palvelivat toimellisesti suomalaiset Annika ja Petteri Karisto. Mieluisaa oli huomata, miten kaikki leiriläiset toimivat yhteistyössä ja hyvillä mielin monissa käytännön järjestelyissä.
Saavuimme Pentti ja Saara Eskolan kanssa lähetysmatkalle Engelbergiin Zurichistä iltajunalla itsenäisyyspäivänä. Eskolat tulivat Oulusta ja minä Jyväskylästä. Toimme terveiset itsenäisyyttään juhlivasta Suomesta ja vietimme juhlahetken 102-vuotiaan kotimaamme kunniaksi. Seisaalleen nousten lauloimme Suomalaisen rukouksen.
Tämä Uuno Kailaan runoilema ja Taneli Kuusiston säveltämä laulu valmistui 80 vuotta sitten, ja se kuultiin Helsingin kirkkokuorojen esittämänä Messuhallissa isänmaallisessa juhlassa juuri ennen Talvisodan syttymistä. Säveltäjä itse johti kuoroa. Suomalainen rukous laskeutui silloin kansakuntamme yhteiseen tuntoon ja niinpä se onkin nykyisessä virsikirjassamme ehkä suosituin isänmaan virsi.
Lauantaipäivä valkeni alppikylässä syksyisen kuulaana. Tasaisilta mailta tulleet ihailivat aamukävelyllään Alppien huikaisevaa jylhyyttä lumisine rinteineen. Jumalan valtavat luomisteot ilmoittavat Luojan suuruutta, hänen kättensä tekoja.
Joululeiri alkoi yhteisellä rukouksella ja virrellä. Eskolan Pentti piti kaikille yhteisen, diakuvin havainnollistetun pyhäkoulun jouluevankeliumista. Lapset seurasivat opetusta tarkkaavaisesti ja olivat innostuneesti myös keskustelussa mukana.
Pyhäkoulun jälkeen meillä oli yhteinen laulutuokio. Lauloimme monia tuttuja joululauluja ja virsiä. Kerroin muutamien laulujen tekijöistä ja syntytaustasta. Koristellussa juhlatilassa taitavien säestäjien tukemana yhteinen laulu kaikui koskettavana ja loi lämmintä joulun tunnelmaa.
Pentti-veli palveli juhlassa Jumalan sanalla. Tekstinä hänellä oli jouluevankeliumin keskeinen kohta: ”Mutta enkeli sanoi heille: älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.”
Illan hämärtyessä saimme käydä yhteiselle jouluaterialle ja nauttia samoista herkuista, jotka kuuluvat perinteiseen suomalaiseen joulupöytään. Joululaulut kaikuivat ja rakentavat keskustelut aiemmin tuntemattomien, mutta yhteistä tietä taivaltavien matkaystävien kanssa siivittivät iltaamme aina yölevolle saakka.
Sunnuntaiaamuna oli leirin päätösseurat. Puheeni johdantona oli Jesajan kirjan 11. luvun alku, profetia Messias-kuninkaasta ja hänen valtakunnastaan. ”Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki.” Eskolan Pentillä oli tekstinään Johanneksen 1. kirjeen 3. luvun alku: ”Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.”
Saimme viettää juhlantäyteisen viikonvaihteen St. Raphaelin majatalossa ja kokea kaikessa yhdessäolossamme uskon tuomaa keskinäistä rakkautta ja vahvistua yhteisessä uskossa ja toivossa.
Sydäntemme kiitollisuutta heijastelivat laulamamme toivioretkeläisten laulun sanat: ”Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.”
Teksti: Pentti Saulio
Kuvat: Saara Eskola
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys