Aloitan tämän SRK:n lähetystyöstä kertovan blogin muistelemalla ensimmäistä lähetysmatkaani, jonka tein Afrikkaan reilut kolme vuotta sitten joulukuussa. Muistan, kuinka tulimme ensimmäiseen seurapaikkaan, erääseen kotiin pienessä kylässä Kenian länsiosassa. Pihalle oli puun varjoon laitettu pöytä, valkoinen liina ja ympärille tuoleja. Paikalla oli jo seuravieraita, ja he tervehtivät iloisesti tulijoita. Kyselimme, aloitammeko seurat heti. Saimme vastauksen, että ennen seuroja on ruokailu. Saimme tutustella aikuisten kanssa ja leikkiä lasten kanssa, syödä paikallista juhlaruokaa ja vasta sen jälkeen istuuduimme puun varjoon pitämään seuroja. Me länsimaisen kiireen keskeltä tulleet saimme huomata, että käsite ajasta on siellä erilainen.
Koska matka ajoittui joulukuulle, mielessäni olivat joulun tapahtumat. Olin miettinyt myös raamatuntekstejä valmiiksi seurapuheita varten. 30 asteen helteessä joulu tuntui kuitenkin kaukaiselta, suomalaiseen jouluun kun liittyvät läheisesti talvi, lumi ja pakkanen. Joulun kertomukset jäivät minulta lukematta sillä matkalla. Kuitenkin, kun ajattelemme Jeesuksen syntymää, voimme todeta, että se ei tapahtunut lumen eikä pakkasten keskellä. Joulun sanoma on sama, olipa pakkanen tai helle. Joulun lahja, Jeesus, sai syntiemme sovittajana olla kuitenkin seurapuheissa keskeisesti esillä.
Tämän blogin käynnistäminen liittyy siihen, että haluamme viestiä SRK:n lähetystyöstä ja humanitaarisen avun toiminnasta avoimesti. Monet ovat kyselleet ja olleet kiinnostuneita lähetysmatkoista, erityisesti kaukaisiin kohteisiin. Kun humanitaarisen avun toiminta viime vuonna käynnistettiin, samalla mietittiin, millä tavalla SRK:n lähetystyötä voitaisiin tehdä tutummaksi täällä Suomessa. Lähetystyö on ollutkin ilahduttavasti esillä muun muassa erilaisissa rauhanyhdistysten tilaisuuksissa. Tämän blogin avulla on myös tarkoitus avata omakohtaisia kokemuksia ja tunnelmia lähetystyöstä – eri alueilta ja erilaisten toimijoiden näkökulmista. Kirjoittajina on niin puhujia, tulkkeja ja muita vapaaehtoistyöntekijöitä kuin seuravieraitakin.
Mitä itselleni on erityisesti jäänyt mieleen lähetysmatkoilta? Olen saanut nähdä Afrikan luontoa, värikkäitä lintuja ja joitakin harvinaisempia eläimiä. Ne ovat olleet hienoja kokemuksia. Olen päässyt sellaisiin paikkoihin, joissa ei tavallisilla turistimatkoilla käydä – nimittäin pieniin kyliin ja koteihin. Joskus on kulunut useita päiviä, etten ole nähnyt ketään muuta valkoihoista henkilöä, lukuunottamatta matkakumppania. Tämäkin on tuonut matkoihin rikkautta. Olen saanut tavata ja keskustella tavallisten paikallisten ihmisten kanssa. Olen kokenut suurta ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta köyhyyden ja puutteen keskellä. Olen saanut kokea lasten ihmettelyä ja myös heidän iloaan, kun ovat saaneet kaukaisia vieraita kotikyläänsä. Jumala on kutsunut valtakuntaansa ja evankeliumin sanoma syntien anteeksiantamuksesta on lohduttanut. Olen saanut kokea yhteyttä uskovaisten välillä. Tuo yhteydentunne on erityisesti puhutellut ja jäänyt mieleen lähetysmatkoilta.
Kun olemme lähteneet kotimatkalle, olemme aina saaneet mukaamme pyynnön: viekää terveisiä Suomeen ja muistakaa meitä rukouksin. Myös meitä vieraita on luvattu muistaa rukouksin. Paikalliset seuravieraat ovat myös halunneet kiittää siitä, että ovat saaneet luokseen Jumalan sanan saarnaajia. Nämä terveiset ja kiitokset haluankin näin lähettää teille kaikille, jotka olette olleet tätä työtä tukemassa.
Juha Alanko
SRK:n lähestystyön johtaja
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys