Maailmassa on fyysistä, henkistä ja hengellistä hätää. Tämä asia konkretisoitui itselleni elokuussa ensimmäisellä ulkomaanlähetysmatkallani. Koin, että kohtasin inhimillisen hädän koko kirjon. Ihmiset lähestyivät ja pyysivät apua.
Tiedossani oleva hätä maailmassa sai kasvot, äänen ja anovat silmät. Siitä tuli todellisuutta minulle. Hätä tuli lähelle, kipeän lähelle.
Mieleeni on jäänyt Ann, jonka elämäntilanne oli vaikea: pellistä kasattu yhden huoneen koti oli tuhoutunut, kun rankkasateet olivat vieneet sen mennessään. Koti, josta ulkopuoliset olivat käyttäneet nimeä slummi.
Diakonisen avun antamiseksi SRK on perustanut humanitaarisen avun toimikunnan (HAT), joka auttaa ihmisiä evankeliumin työn rinnalla. Avustusta on annettu muun muassa lasten koulunkäyntiin ja sairaudenhoitoon.
Annkin on saanut apua HAT:lta. HAT:n paikalliset jäsenet tekivät avustusanomuksen Annin puolesta, kun hänellä itsellään ei ollut siihen enää voimaa. He myös toimittivat hänet sairaalaan ja maksoivat hoidon.
HAT:lta saamansa avustuksen turvin Ann sai uuden kodin ja hänen hoidossaan olevat kuusi lasta eivät jääneet orvoiksi ja kodittomiksi. Ann on kiitollinen Jumalalle ja tuntemattomille auttajille, jotka ovat lahjoittanet varoja tähän työhön.
Kun valmistaudun uuteen lähetysmatkaan, mietin sitä, mitä kaikkea kaukana asuvat lähimmäiseni ovat minulle opettaneet. He ovat opettaneet minulle kiitollisuutta. Itsestäänselvyydet ovat muuttuneet lahjoiksi, joista on syytä olla kiitollinen.
Ajatus avun tarpeen kohtaamisesta ei tuota enää samanlaista tuskaa kuin aiemmin. Mietin, miten minun isovanhempani aikoinaan elivät nälänhädässä, kuinka Suomessa nälkä ja sairaudet veivät ihmisiä hautaan ja kuinka heitä autettiin. Koen, että nyt on meidän vuoromme auttaa. On arvokasta kohdata lähimmäisten katseet.
Apua voivat saavat yhtä lailla he, jotka uskovat samalla tavalla kuin me vanhoillislestadiolaiset kristityt, kuin hekin, joilla ei tätä uskoa ole. Jumalaan luottaen ja hänen avullaan teemme sen mitä voimme, myös ajallisesti.
Myös evankeliumin työllä on kysyntää, armon sanaa ja rohkaisua tarvitaan aina vain laajemmalla alueella. On vielä työn aika.
Mauno Kurunlahti
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys