Ul­ko­lä­he­tys­pu­hu­jien vir­kis­tys­päi­vä jär­jes­tet­tiin Sei­nä­jo­el­la lau­an­tai­na 23.2.2019. Vir­kis­tys­päi­vään ko­koon­tui noin seit­se­män­kym­men­tä pu­hu­jaa ja tulk­kia, jot­ka ovat mu­ka­na ul­ko­lä­he­tys­työs­sä. Li­säk­si pai­kal­la oli Ou­lus­ta SRK:n lä­he­tys­työs­tä vas­taa­via työn­te­ki­jöi­tä.

Pää­tim­me toi­sen lä­he­tys­pu­hu­jan kans­sa läh­teä mat­kaan jo edel­li­se­nä päi­vä­nä ja vie­rail­la sa­mal­la Poh­jan­maal­la ys­tä­viem­me luo­na. Vas­taa­not­to oli sy­dä­mel­li­nen. Pää­sim­me sau­no­maan kes­kel­le erä­maa­ta luon­non hil­jai­suu­teen. Sau­nan lau­teil­la kes­kus­te­lum­me pol­vei­li­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­tä yh­teis­kun­nal­li­siin asi­oi­hin ja vie­lä Ju­ma­lan hy­vyy­den ja huo­len­pi­don ihas­te­luun. Päät ei­vät nyö­käh­del­leet ai­no­as­taan löy­lyn läm­mös­tä, vaan myös yh­tei­ses­tä us­kon ym­mär­ryk­ses­tä. Tuo­na il­ta­na iloit­sin kä­sit­tä­mät­tö­mäl­tä tun­tu­val­ta us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Seu­raa­va­na aa­mu­na suun­ta­sim­me koh­ti Sei­nä­jo­en uut­ta rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­mi­ta­loa. Upea, uu­si toi­mi­ta­lo, ajat­te­lin. Tääl­lä on hy­vät puit­teet ju­lis­taa ilo­sa­no­maa! Oli ilo näh­dä jo pi­hal­la Ou­lus­ta tul­lei­ta iloi­sia ja pir­tei­tä mat­ka­lai­sia, vaik­ka mat­kaan oli läh­det­ty jo kol­men jäl­keen aa­mu­yös­tä. Päi­vän ai­ka­na sain ko­kea run­saas­ti jäl­leen­nä­ke­mi­sen iloa ta­va­tes­sa­ni mo­nia vuo­si­kym­me­nen ta­kai­sia ys­tä­viä.

Lä­he­tys­työ­tä teh­dään Ose­a­ni­aa ja An­tark­tis­ta lu­kuu­not­ta­mat­ta kai­kis­sa maa­no­sis­sa. Af­ri­kan ja Ete­lä-Ame­ri­kan lä­he­tys­työ­tä teh­dään yh­teis­työ­nä Ame­ri­kan (LLC:n), ja Ruot­sin (SFC:n) kes­kus­jär­jes­tö­jen kans­sa. Täl­lä het­kel­lä lä­he­tys­työn koh­de­mai­ta on kak­si­kym­men­tä. Uu­sia seu­ra­pyyn­tö­jä tu­lee eri mais­ta ja voim­me to­de­ta, et­tä tai­vaal­li­nen Isä on to­del­la siu­nan­nut lä­he­tys­työ­tä.

Kuu­lim­me kat­sauk­ses­sa, et­tä ajal­li­sia va­ro­ja on saa­tu vii­me vuo­den ai­ka­na hy­vin sekä lä­he­tys­työ­hön et­tä hu­ma­ni­taa­ri­seen työ­hön. Näi­tä ajal­li­sia va­ro­ja tar­vi­taan jat­kos­sa­kin, jot­ta työ voi­si ede­tä ja seu­ra­pyyn­töi­hin oli­si mah­dol­li­suus vas­ta­ta myön­tei­ses­ti.

Ih­mi­set saat­ta­vat tul­la nois­sa lä­he­tys­koh­teis­sa seu­roi­hin pit­kien­kin mat­ko­jen pääs­tä. Joku mum­mo nou­see ju­naan Sa­ra­to­vis­ta ja suun­taa mat­kan­sa Pie­ta­riin syys­seu­roi­hin, tu­han­sien ki­lo­met­rien ja vuo­ro­kau­sia kes­tä­vän mat­kan pää­hän. Kol­me seu­ra­vie­ras­ta mat­kus­taa Af­ri­kas­sa bus­sil­la seit­se­män­tois­ta tun­tia, jot­ta pää­se­vät kuu­le­maan evan­ke­liu­min saar­naa. Hei­tä yh­dis­tää elä­vä us­ko ja halu va­el­taa ar­mos­sa ja to­tuu­des­sa.

Tek­niik­ka pal­ve­lee myös tätä työ­tä. Kun seu­ra­vä­lit ovat pit­kät, puo­li­kin vuot­ta, on voi­tu jär­jes­tää Sky­pen vä­li­tyk­sel­lä seu­ro­ja ja or­ga­ni­saa­ti­oi­ta tu­ke­via kou­lu­tus­ti­lai­suuk­sia. Täl­lä het­kel­lä seu­ro­ja tul­ka­taan kah­dek­sal­le eri kie­lel­le. Kään­nös­työ­tä teh­dään, kään­tä­en esi­mer­kik­si Sii­o­nin lau­lu­ja eri kie­lil­le, ja näyt­tää sil­tä, et­tä kään­nös­työn tar­ve kas­vaa jat­ku­vas­ti.

Kun is­tuin kuun­te­le­mas­sa mui­den lä­he­tys­työ­tä te­ke­vien pu­hu­jien mat­ka­ko­ke­muk­sia ja työ­nä­ky­miä, ha­vah­duin ajat­te­le­maan, mik­si Ju­ma­la te­kee tätä työ­tä mi­nun kaut­ta­ni? Epäi­len usein omaa so­pi­vuut­ta­ni teh­tä­vään, mut­ta mui­den pu­hei­ta kuun­nel­les­sa­ni ym­mär­rän, et­tä olem­me kaik­ki ar­mah­det­tu­ja syn­ti­siä. Me kyl­väm­me, ja Her­ra an­taa työ­hön kas­vun ja voi­man.

Pu­hu­ja­na yri­tän opet­taa yk­sin­ker­tai­ses­ti Ju­ma­lan to­tuuk­sia ja kut­sua pa­ran­nuk­seen ja us­ko­maan omat syn­nit ar­mos­ta an­teek­si. Toi­von, et­tä osai­sin pu­hua niin, et­tä kaik­ki seu­ra­vie­raat si­ai­si­vat läh­teä Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­ta ra­vit­tui­na ja sy­dä­mes­sä us­kon luot­ta­mus Ju­ma­lan hy­vään huo­len­pi­toon ja joh­da­tuk­seen.

Ai­mo Kos­ke­lo