Raimo Haapalahti
Oli sunnuntai, viimeinen päivä heinäkuun lähetysmatkallamme Keniassa. Itselleni matka oli toinen Keniaan suuntautuva, matkakumppanilleni Sakari Yrjänälle kolmas. Illalla oli tarkoitus lähteä kotimatkalle yölennolla Nairobista Frankfurtiin. Olimme saapuneet Keniaan toista viikkoa sitten; aloitimme Mombasassa, josta jatkoimme parin päivän päästä Siayan alueelle, Victoriajärven rantamaille. Matka päättyi Eldoretin kautta Nairobiin.
Oppaamme Samuel Okola ei kertonut päivän kahdesta seurapaikasta tarkemmin, ja lähestyessämme niistä ensimmäistä saatoimme pian huomata, että olimme saapuneet erääseen slummiin Nairobin miljoonakaupungissa. Kuljettajamme pysäytti auton aaltopellistä tehdyn rakennuksen eteen, ja pian portista meitä tuli vastaanottamaan vanha nainen perinteisessä afrikkalaisessa mekossaan. Portista avautui näkymä kapealle kujalle, josta näytti avautuvan ovia useisiin asuntoihin. Kaikki näytti hyvin alkeelliselta.
Heinäkuisen Kenian-lähetysmatkan toiseksi viimeiset seurat pidettiin River Siden slummialueella Nairobissa.
Raimo Haapalahti
Nairobissa on useita slummialueita. Suurin niistä on Kibera, jossa asuu lähes miljoona ihmistä kahden ja puolen neliökilometrin alueella. Se on Afrikan toiseksi suurin slummi. Tämä River Siden slummi, johon me saavuimme, lienee yksi pienimmistä. Slummeissa suurin osa asukkaista on maaseudulta kaupunkiin muuttaneita, heistä monet kenialaisten heimojen jälkeläisiä. Slummeissa on paljon työttömyyttä ja köyhyyttä. Elinolot saattavat olla äärimmäisen huonot. Slummeissa asuu myös joitakin uskovaisia afrikkalaisia perheitä.
Meidät johdatettiin jonkinlaiseen parinkymmenen neliön kokoiseen kokoontumistilaan, jossa seuraväki odotti meitä muovituoleissa istuen. Seuravieraina oli arviolta 35 aikuista ja 10 lasta. Kaikki olivat siisteissä pyhävaatteissa – seurat on Afrikassa aina odotettu tapahtuma.
Slummiseuroissa oli vajaat viisikymmentä sanankuulijaa.
Raimo Haapalahti
Koska seuroihin oli tullut lapsia, sovimme, että Sakari pitää pyhäkoulun, jossa hän pyrkii puhumaan myös aikuisille. Samuel piti alkurukouksen, jota seurakunta nousi kuulemaan. Tämän jälkeen Jacob-tulkkimme laittoi Bluetooth-kaiuttimen kautta kuulumaan laulun ”Now as Thy Children Gather Here…” (Meidän laulukirjassamme ”Lastesi koolla ollessa"). Seuraväki yhtyi lauluun monistettujen sanojen tuella. Kenian viralliset kielet ovat swahili ja englanti. Puhuimme englanniksi, ja Jacob tulkkasi puheet tuolle heimokielelle.
Slummissa järjestetyissä seuroissa laulettiin vihkosesta, johon on koottu lauluja LLC:n (The Laestadian Lutheran Church, SRK:n sisarjärjestö Pohjois-Amerikassa) käyttämästä laulukirjasta.
Raimo Haapalahti
Sakari esitteli itsensä, kertoi terveiset Suomesta ja avasi aiheesta kertovan kuvataulun. Lapset olivat asettuneet eturiviin ja kuuntelivat tarkkaavaisina.
Sakari puhui epäuskoisesta Saulista, jota Herra Jeesus puhutteli Damaskon tiellä. Saul sai kuulla olleensa Jeesuksen opetuslasten vainooja; sitä hän ei ollut ymmärtänyt. Puhuttelun alla Saul menetti näkönsä, ja hänet talutettiin Damaskon kaupunkiin. Jeesus oli sanonut: ”Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä.” Damaskossa uskovainen Ananias sai kuulla Jeesuksen lähestyvän häntä näyssä: ”Mene Suorallekadulle ja kysy Juudaksen talossa Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee.” Ananias lähti, meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja siunasi häntä. Saul sai näkönsä, nousi jalkeille ja hänet kastettiin. Damaskon tiellä Jumala herätti Saulin omantunnon ja ohjasi hänet Ananiaan saarnaaman evankeliumin äärelle. Saulista tuli Jumalan lapsi ja myöhemmin myös lähettiläs Jumalan valtakunnan työssä. Tuota samaa, terveeksi tekevää evankeliumia kuulutettiin sunnuntaiseuroissa River Siden slummissa Nairobissa. Jumalan sana vahvisti.
Aamulla hotellin aulassa autoa odotellessamme sisään astui nuori nainen, joka tullessaan tervehti meitä iloisesti. Emme ensin tunteneet häntä, mutta pian Sakari muisti, että aiemmin kesällä joku kenialainen nainen oli lähestynyt häntä Facebookissa pyytäen taloudellista tukea, koska naisen isä oli sairastunut vakavasti. Sakari olikin kertonut humanitaarisen avun mahdollisuudesta ja oli samalla kertonut tulevasta matkastamme ja sen tarkoituksesta. Nainen oli kertonut haluavansa tavata meidät. Keniaan saavuttuamme hän sai tiedon, että matkamme viimeisenä päivänä on seurat kahdessa eri paikassa. Hän sai myös tiedon, että autossamme olisi tilaa hänellekin koko päiväksi. Juuri hän istui nyt seurassamme ja halusi lähteä seuroihin!
Slummiseurojen päätyttyä Sakari kysyi tuolta naiselta, mitä hän ajatteli siitä sanomasta, jota saarnasimme. Haluaisiko hänkin uskoa syntinsä anteeksi? Hän nyökkäsi haluavansa, ja niin hänelle saarnattiin Jumalan valtakunnan evankeliumi.
Uusi Jumalan lapsi oli syntynyt. Ilo valtasi tuon Nicey-nimisen naisen mielen, jota oli murehduttanut myös vasta tapahtunut isän kuolema. Taloudellinen apukaan ei ollut ehtinyt perille.
Nicey (kesk.) sai parannuksen armon Raimo Haapalahden (vas.) ja Sakari Yrjänän Kenian-lähetysmatkan viimeisenä päivänä. Kokemus vahvisti myös lähetysmiesten uskoa.
Raimo Haapalahti
Nicey oli seurassamme myös toisessa seurapaikassa kaupungin ulkopuolella, Athi Riverin asutusalueella, uskovaisen perheen kodissa. Hän näytti nauttivan Jumalan sanan kuulemisesta ja yhtyi myös lauluihin. Hyvästelimme toisemme illansuussa Jomo Kenyattan lentokentällä ja jätimme toisemme Jumalan haltuun. Kerroimme hänelle, että nyt hän voi sanoa: ”God´s Peace!” ("Jumalan Rauhaan!").
Tapahtuma vahvisti myös meitä lähetysmiehinä; työmme ei ole turhaa, vaan Jumalan etsivä rakkaus kutsuu edelleen ihmisiä parannukseen ja uskoon. Tuo päivä oli hieno ja mieliinpainuva päätös lähetysmatkallemme.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys