”John!”
”Veikko!”
Kyllä. Hän on John, Brysselin lentokentän laukkuhihnojen ääressä istuskeleva mies. Näin hän viestissään lupasikin: ”I’ll meet you at your baggage claim carousel.”
Tapaamisen hetki, kuin väläys, joka häivyttää ihmisen vierauden. Väläys, joka tuo tunteen läheisestä ihmisestä, uskonystävästä. Hänen matkansa Brysseliin on kestänyt jo moninkertaisen ajan verrattuna minun matkustusaikaani. Mies Pohjois-Amerikan länsilaidalta, Tyynen valtameren tuntumasta. Brysselissä yöpymisemme jälkeen lento vie meidät Banjuliin, Gambian pääkaupunkiin. Lähetysmatkamme Gambiassa ja Senegalissa on alkanut.
Sydämestä tutut
Tunnen lämpimän ailahduksen rinnassani, kun näen vastassa olevat uskonystävät. Lämmin on myös Johnin ja ystävien ensitapaaminen. Pyhä Henki ihmeellisesti yhdistää Jumalan omia.
Tultuamme autolle tapaamme kuljettajan, matkan aikana taitavaksi ajajaksi osoittautuvan miehen. Hänen juhlava asunsa kertoo, että nyt on perjantai, muslimeille merkityksellinen päivä. Matkamme ensimmäisiä tehtäviä ovat valuutan vaihto ja vesipullojen osto automatkojen tarpeelliseksi virvoitukseksi.
Ajamme majapaikkaamme. Siellä on hyvä levähtää ja valmistautua seuraavaan päivään. Jumalan puoleen nousevat rukouksemme hänen siunaustaan valtakuntansa työlle anoen.
Jumalan sana etsii ja löytää
Auto kulkee jonkin matkaa päällystettyä päätietä pitkin, kunnes se taitavasti laskeutuu asfaltilta hiekkaiselle pientareelle löytääkseen seuraavalle seurapaikalle johtavan kujan. Väistellen pehmeimmät hiekkasyvänteet kuljettaja, oppaitten ohjeita seuraten, löytää määränpään.
Noustessamme autosta katseemme suuntautuu suuren mangopuun alle, toisessa paikassa rakennuksen terassille, joskus taloon johtavalle oviaukolle ja niin olemme seurojen pitoon osoitetussa paikassa.
Monissa seuratilaisuuksissa tapaan uskonystäviä, tuttuja edellisiltä matkoiltani. Paikalle kokoontuneita tervehdimme Jumalan terveen toivotuksella.
Eri tilaisuuksissa seuravieraiden määrä vaihtelee muutamasta hengestä noin seitsemäänkymmeneen ihmiseen. Monin paikoin isäntäväen naapurustoa saapuu seuratilaisuuteen ja sana koskettaa. Jumalan kutsu vielä löytää vastaanottavaista sydämen maaperää.
Seuroihin osallistujien määrä ei muuta Jumalan valtakunnan sanomaa. Jumalan sana kuuluu yhtä täytenä pienelle kuulijajoukolle kuin suurellekin väkimäärälle. Läsnä vain yksi ihminen, vuoteen omana oleva perheenäiti, ottaa mielellään vastaan terveiset Amerikan ja Suomen uskovaisilta. Hänen vuoteensa äärellä kuuluu hyvän sanoman ydin: syntisi ovat anteeksiannetut Jeesuksen nimessä ja veressä.
Kalastajan saalis on Jumala anti
Muutamina aamupäivinä on mahdollisuus hotellialueen rauhallisessa kolkassa valmistautua tulevaan seuratilaisuuteen. Tuuli Atlantilta keventää helteistä säätä. Eräältä päivältä nousee mieleeni kuva tuon mahtipontisen meren ääreltä.
Aurinko luo huikaisevan kimalluksen meren laineisiin. Paikalliset miehet, kymmenkunta, kahlaavat mereen, vasten kimallusta, verkko käsissään. Hetken kuluttua, veden yltäessä miehiä puolireiteen, yhteinen etenemisen rytmi yhdistää voimat ja verkko viskautuu mahdollisimman kauas kohti ulappaa. Saman tien alkaa yhteinen työ verkon vetämiseksi rantaan. Kymmenet hopeakyljet hohtavat verkon silmissä. Saalis on runsas.
Näky nostaa mieleeni Raamatun monista kalastajiin liittyvistä kertomuksista yhden. Etsin sen ja löydän Matteuksen evankeliumin neljännestä luvusta: ”Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki kaksi veljestä, Simonin, toiselta nimeltä Pietarin, ja hänen veljensä Andreaksen. He olivat heittelemässä verkkoa järveen, sillä he olivat kalastajia. Jeesus sanoi heille: Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.”
Hän on kanssamme joka päivä
Kalastussää ei ole ihmisen arvioitavissa. Hyvä on mennä, kun kutsu kuuluu ja työhön lähetetään. Olemme vain verkon heittäjiä. Iloitsemme siitä, kun tapaamme ihmisen, jonka Jumala on herättänyt etsimään rauhaa sielulleen. Iloitsemme, kun tapaamme ihmisen, joka synnistä vapauttavan evankeliumin alla on saanut omistaa uskon henkilökohtaisena lahjana Jumalalta. Pyhä Henki saa olla hänen tietään valaisemassa. Jumalan lapset toisissaan näkevät tuon valon, kuin hopeisen kimalluksen kalan kyljessä.
Jään vielä hetkeksi seuraamaan vaikuttavaa näkymää. Jumalan luoma luonto on rikas. Rikas, kuten hänen armonsakin. Armon runsautta julistetaan tuollakin seudulla, läntisessä Afrikassa, Atlantin valtameren rannan valtioissa, Gambiassa ja Senegalissa. Jumalanlapset siellä, kuten kaikkialla, kaipaavat elävän veden virvoitusta. On turvallista kuulla työtoverin rohkaisevan, että Jumala kyllä auttaa. Noissa sanoissa kuuluvat samalla Jeesuksen sanat: ”Lähtekää minun mukaani”. Olemme kahden ja meitä on kolme.
Veikko Sivula
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys