On lä­he­tys­mat­kam­me toi­sek­si vii­mei­nen päi­vä. Päi­väl­le suun­ni­tel­tu joh­to­kun­nan kou­lu­tus­ti­lai­suus on pe­ruun­tu­nut ja ti­lal­le on seu­ra­oh­jel­maan mer­kit­ty ko­ti­seu­rat Vi­cen­dia Houn­wa­noun ko­dis­sa Lo­mes­sa. Pai­kal­la on hä­nen ai­kui­sia lap­si­aan, lap­sen­lap­si­aan ja yk­si myös seu­raa­vaa su­ku­pol­vea. Ko­din ylä­ker­ran tila on vas­ta val­mis­tu­nut, keit­ti­ö­kin odot­taa vie­lä käyt­töö­not­toa.

Tuon lau­an­tain oh­jel­ma on mer­kit­ty al­ka­vak­si kah­dek­sal­ta aa­mul­la – nyt saa­vum­me ko­tiin suo­ras­taan poik­keuk­sel­li­ses­ti kym­me­nel­tä. Ku­lu­neen vii­kon oh­jel­maan mer­ki­tyt seu­rat, py­hä­kou­lut ja raa­mat­tu­luo­kat oli mer­kit­ty al­ka­vak­si joko kah­dek­sal­ta tai yh­dek­säl­tä. Tääl­lä To­gos­sa ha­lu­taan aloit­taa päi­vän toi­met jo var­hain. Ih­mi­set ovat ai­kai­sin liik­keel­lä: ka­dun­var­sien pie­net myyn­ti­ko­jut ja to­rit ovat jo au­ki. Lo­men lä­hes ka­oot­ti­nen lii­ken­ne on myös he­rän­nyt, ja kym­me­net­tu­han­net moot­to­ri­pyö­rät suk­ku­loi­vat au­to­jen se­as­sa.

Seu­ra­vä­ki on pu­keu­tu­nut vä­rik­käi­siin af­rik­ka­lai­siin vaat­tei­siin, tä­nään on seu­rat ja ko­tieh­tool­li­nen. Kun väki on aset­tu­nut is­tu­maan, ta­lon poi­ka Ig­na­ce sy­tyt­tää kak­si kynt­ti­lää eh­tool­lis­pöy­tään, jos­sa on jo val­mii­na eh­tool­lis­lei­vät ja vii­ni­pi­ka­rit. Aluk­si lau­lam­me even­kie­li­ses­tä lau­lu­kir­jas­ta lau­lun 258 tu­tul­la sä­vel­mäl­lä ”Niin iha­naa on ylis­tää si­nua, Ju­ma­lam­me”.

Ber­nard Fi­o­dend­ji aloit­taa ti­lai­suu­den lu­ke­mal­la Jo­han­nek­sen kir­jees­tä: ”Mut­ta jos me va­el­lam­me va­los­sa, niin kuin hän it­se on va­los­sa, meil­lä on yh­teys toi­siim­me ja Jee­suk­sen, hä­nen Poi­kan­sa, veri puh­dis­taa mei­dät kai­kes­ta syn­nis­tä.” Sit­ten Ber­nard jat­kaa eh­tool­lis­li­tur­gi­al­la ko­hot­ta­en lo­puk­si eh­tool­lis­lei­pä­tar­jot­ti­men: ”Tul­kaa, kaik­ki on val­mii­na!” Ta­lon­vä­ki saa naut­tia eh­tool­lis­ta en­sin, sen jäl­keen me muut. Het­ki on hy­vin kos­ket­ta­va – täl­lais­ta en ole voi­nut ko­kea Suo­mes­sa. To­gos­sa ei ole val­ti­on­kirk­koa niin kuin meil­lä, ja maal­lik­ko­pu­hu­jat voi­vat toi­mit­taa eh­tool­li­sen.

Ti­lai­suus jat­kuu seu­ra­pu­heel­la. Teks­ti­ni ker­too ko­ti­seu­rois­ta Kor­ne­liuk­sen ko­dis­sa. Kor­ne­lius oli ru­koil­lut Ju­ma­laa, kos­ka hä­nen sy­dä­mes­tään puut­tui Ju­ma­lan rau­ha. Hä­nel­le il­mes­tyi en­ke­li, joka sa­noi: ”Ju­ma­la on kuul­lut ru­kouk­se­si.” En­ke­li an­toi oh­jeen lä­het­tää mie­hiä Jop­peen nou­ta­maan Si­mon Pie­ta­ria tie­tys­tä osoit­tees­ta. Näin ta­pah­tui­kin ja kun Pie­ta­ri saa­pui, Kor­ne­lius huu­dah­ti: ”Teit hy­vin, kun tu­lit!” Raa­mat­tu ker­too: ”Pie­ta­rin vie­lä pu­hu­es­sa las­keu­tui Pyhä Hen­ki kaik­kiin, jot­ka oli­vat hä­nen sa­no­jaan kuu­le­mas­sa.” Nois­sa ko­ti­seu­rois­sa kuu­lui kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Myös Kor­ne­lius ja hä­nen per­heen­sä sai­vat us­koa evan­ke­liu­min, ja hei­dät myös kas­tet­tiin.

Näis­sä­kin Lo­men ko­ti­seu­rois­sa saim­me ko­kea ai­van sa­maa: teit hy­vin, kun tu­lit! Oli hyvä ol­la seu­rois­sa ja läh­teä siel­tä us­kon puo­les­ta vir­voit­tu­nee­na ja täl­lä ker­taa myös Kris­tuk­sen ruu­miin ja ve­ren osal­li­suut­ta naut­ti­nee­na. Saim­me myös ko­kea Ju­ma­lan per­he­vä­en yh­teyt­tä ja sitä, mitä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta edel­leen on: van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä. Tuo­ta Hen­gen yh­teyt­tä saim­me täl­lä­kin mat­kal­la ko­kea mo­nis­sa seu­ra­kun­nis­sa To­gos­sa.

Af­ri­kan lä­he­tys­työn edel­leen laa­jen­tu­es­sa uu­siin mai­hin saam­me va­kuut­tua sii­tä, et­tä Ju­ma­la on an­ta­nut et­si­ko­na­jan eri­tyi­ses­ti täl­le man­te­reel­le – edel­leen Ju­ma­lan et­si­vä rak­kaus löy­tää ih­mi­siä, joil­ta Kor­ne­liuk­sen ta­voin puut­tuu Ju­ma­lan rau­ha. An­teek­si­an­ta­muk­sen sana saa­vut­taa vas­taa­not­ta­via sy­dä­miä ja ih­mis­mie­len täyt­tää löy­tä­jän ilo. Kaik­ki tämä on Kris­tuk­sen al­ka­maa työ­tä, joka yhä maa­il­mas­sa jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan. Pyy­däm­me täl­lä työl­le Ju­ma­lan siu­naus­ta niin Af­ri­kas­sa kuin kaik­ki­al­la muu­al­la­kin.

Rai­mo Haa­pa­lah­ti