– Sinne lensi espanjan paperit!
Vaimoni koetti ilmoittautua kansalaisopiston espanjan kurssille. Kun keskiviikko, ompeluseurailta ei käynyt, saivat ilmoittautumispaperit kyytiä.
– Elähän hättäile, osta vain hyvä oppikirja, niin aletaan opiskella kahestaan, minä tuun kaveriksi, ehätin lohduttamaan.
Niinpä ostettiin Entre Amigos (Ystävien kesken), lukion oppikirja. Raija-vaimoni luki ensin alkeet ja opetti ne sitten minulle – niin päästiin alkuun! Toki minäkin tutkin oppikirjaa ja pänttäsin sanoja. Yhdessä taivuttelimme verbejä, joissa on muuten yksikön ja monikon ensimmäinen, toinen ja kolmas persoona niin kuin suomessakin!
Olimme jo englantia opiskelleet yhdessä: kaksi, kolme kertaa viikossa kävelimme yhdessä noin puolen tunnin työmatkan ja puhuimme englantia. Tähän päästiin monen aloituksen jälkeen, kun viimein sovimme, että jos toinen sanoo jotain englanniksi, on toisen ainakin vastattava siihen samalla kielellä. Nyt vaihtui kieli. Aloimme jankata lyhyitä lauseita espanjaksi. Kun toinen ei muistanut jotain sanaa, toinen sanoi alkukirjaimen ja usein sana sitten muistui toisellekin. Näpit silti meinasivat välillä jäätyä, kun sanakirjaa tarvittiin. Loistomenetelmä – suosittelen avioparien tai ystävien yhteiseksi harrastukseksi! Sanovat, että uusi kieli auttaa myös, kun juoksemme vanhuutta pakoon.
Pari kertaa innostuimme lähtemään viikon kielikurssille Espanjaan. Ensimmäisellä kerralla oli opiskeltu jo pari päivää. Miesopettaja oli tosi hyvä, innostava. Sitten hän erehtyi kyselemään perheistä, ja kerroimme, että meillä on yksitoista lasta, once hijos (lue: onse ihos). Hän järkyttyi, haukkoi henkeään, näytti sormillaan yhtätoista, ja kun yhä nyökkäilimme, kirjoitti taululle 11 varmistellen, että olimme oppineet lukusanat! Sen tunnin opetus oli oikeastaan siinä. Hän tuskin ymmärsi, että meillä on neljä tyttöä ja seitsemän poikaa! Heidän työstään tai ammateistaan ei kukaan ollut enää kiinnostunut.
– Oisko hyvä idea lähettää sinut Ecuadoriin?
Soittaja oli Hännisen Tuomas SRK:lta vuoden 2011 lopulla.
– Saisit siellä testata espanjan taitojasi!
En oikein uskonut ideaa hyväksi, kun en ollenkaan ollut valmistautunut saarnaamaan uudella kielellä.
Aloin kuunnella Uutta Testamenttia espanjaksi (Reina Valera 1960, Play-kaupasta älypuhelimeen ilmaiseksi). Matka lähestyi, varalta valmistelin pari saarnaa espanjaksi. Mind map, tiedäthän: siihen asiat ja oudot sanat espanjaksi eri väreillä omille sakaroilleen.
Kun tammikuussa 2013 ensimmäinen saarnani siellä Chiquichan paratiisilaaksossa lähestyi, sanoin Bloomquistin Jussille:
– Jos aion yrittää espanjaksi, on aloitettava nyt.
– Anna mennä, sanoi Jussi.
Niin sitten änkytin tuon saarnan Apostolien tekojen 3. luvun alusta. Tulkkimme Paulus Mikkola, sanoi puheen olleen täysin ymmärrettävä. Ja olivat vähäiset kuulijatkin nauraa hörähtäneet oikeassa paikassa!
Täyttyi jälleen Jumalan lupaus:
– Avaa suusi, niin minä sen hyvyydelläni täytän.
SRK:n espanjan kielikoulutuksen alusta saakka olemme saaneet olla mukana. Kun latinot ja suomalaisetkin kielen taitajat pääsivät keskustelun vauhtiin, tipuin alussa heti. Vaimoni näki sen ilmeestäni ja paremmin ymmärtävänä kuiskaili, jotta tiesin suunnilleen, mistä puhuttiin. Olen saanut pitää siellä lyhyitä hartauksia ja alustuksia ja silloin määrään tahdin itse: on helpompaa, antoisaa. Saamme olla mukana arvokkaassa työssä: pikkuosalta toteuttamassa Vapahtajamme lähetyskäskyä.
Eläkkeelle jäätyämme puhumme aamupalalla useimmiten espanjaa, jotta arkikieli tulee tutuksi. Toisinaan jatkamme niin, että molemmat kirjoittavat 5-10 lausetta suomeksi edellisten päivien sattumuksista. Sitten käännämme toistemme lauseet ja koetamme yhdessä löytää oikeat ilmaisut. Entre Amigos- ja 600 espanjan tavallisinta verbiä -kirjat ovat hiirenkorvilla!
Tammikuun 2019 lähetysmatkalla Ecuadoriin koimme jälleen, että vaikka emme itse ymmärtäneet harrastuksemme tarkoitusta, Taivaan Isä sen kyllä tiesi. Eivät ole istumalihaksemme turhaan olleet lujilla. Jumala on siunannut aherruksen. Saatoin tuoda taivaan terveisiä hajallaan asuville, vaikeuksissakin oleville Jumalan lapsille heidän omalla kielellään. Jopa kuolinvuoteella olevalle sain olla tulkkaamassa Lohen Markuksen (MN, USA) hartauden aivan evankeliumin ydintä myöten.
Matkan aikana Markus, alunperin Ranuan poikia, seurasi vaimoni jutusteluja etenkin paikallisten naisten kanssa ja viittoen häneen päin sanoi:
–Tuolla sitä varsinaista lähetystyötä tehdään!
Mainio matkakumppanimme kyseli välillä:
– Onkohan se väärin, että lähetysmatkalla on näin mukavaa?
La Mercedissä Haciendalla olin saarnavuorossa, kun lähemmäs 60 intiaania oli paikalla. Sanoin jotain paavista, mutta espanjan sana oli hukassa. Vilkuilin Raijaa apua saamatta ja kysyin sitten kuulijoilta englanniksi.
Sana on Papa, mutta hyvä ystävämme ja autonkuljettajamme Milton Martinez sanoi:
– Papas fritas! (ranskanperunat!).
Markus tyrski ja kävi vähän jäähylläkin.
En tiedä, pääsemmekö vanhuutta pakoon, mutta tule mukaan, yritetään ainakin!
Teksti ja kuvat: Vesa Tahkola
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys