Jouko Haapsaari
Kuva: Miika Kopperoinen
Kutsu lähetysmatkalle on aina merkittävä asia. Tällä kerralla kutsu tuli lyhyellä varoitusajalla, kun matkalle suunnitellut veljet eivät päässeet työesteidensä vuoksi. Vastasimme vaimoni ja perheen kanssa kutsuun myöntävästi, vaikka se tarkoitti, että amerikkalainen perinne, Kiitospäivä, jäi osaltamme vajaaksi. Normaalisti Kiitospäivänä kokoonnutaan perhekuntana ruokailemaan ja kiittämään hyvää Jumalaa hänen siunauksestaan. Ratkaisimme asian kokoontumalla yhteen matkalle lähtöä edeltävänä iltana.
Matkalle lähdetään kutsuttuna ja lähetettynä, ja niin on hyvä. Kotisiionin veljet ja sisaret lähettivät kauttani Jumalan rauhan ja rakkauden terveisiä tuntemattomille ystäville, joita lähdin palvelemaan. Niitä terveisiä ja rohkaisun sanoja oli turvallista ja onnellista ottaa mukaan. En lähtenyt omalle asialleni enkä omasta aloitteestani. Lähdin rukoillen, että jospa hyvä Jumala siunaisi oman työnsä lähettiläänsä kautta.
Afrikkaan mennessä passin pitää olla voimassa tietyn ajan matkan jälkeenkin, joten minun piti uudistaa Amerikan passini. Yllättäen sain tietää, että vaikka tilasin passin nopeutetulla aikataululla, sen saannista ennen matkaa ei ole takuita, joten näytti siltä, etten välttämättä pääsisi matkaan. Lopulta passi tuli nopeasti, joten tämä este poistui.
Matkalle tuli yhteensä neljä veljeä. SRK lähetti Arto Töllin ja Miika Kopperoisen, ja minun passivaikeuksieni vuoksi matkalle tuli kutsutuksi myös Emmanuel Ametsife Togosta. Emmanuelin olin oppinut tuntemaan Togossa kaksikymmentä vuotta sitten, ja sinä aikana hänestä oli tullut luotettu ja hyvä ystävä ja kanssapalvelija. Odotin ilolla yhteistä matkaa Arton ja Miikan kanssa.
Matkamme oli aika vaivalloinen, kuten Afrikan lähetysmatkat usein ovat. Menomatkani kotoa Minnesotasta kulki Chicagon, Brysselin ja Freetownin kautta Bo-nimiseen kaupunkiin Sierra Leonessa. Matka kesti 36 tuntia, joista viimeiset neljä istuimme neljästään pienen henkilöauton takapenkillä omituisissa asennoissa ja raajat puuduksissa.
Runsaasti lisäväriä lähetysmatkallemme antoi matkamme alkupäivinä maassa tapahtunut vallankaappausyritys. Sen vuoksi maahan julistettiin yöllinen ulkonaliikkumiskielto koko matkan ajaksi. Tämä takasi meille rauhalliset yöunet, koska hotellivieraiden tavallisesti äänekäs iltaelämä loppui iltayhdeksään. Yön lepoa tarvittiinkin kiireisen päiväohjelman vuoksi. Sen lisäksi automme jakopään hihna särkyi, ja auto jäi kuljettajan kanssa tielle odottamaan korjausta. Jatkoimme matkaa taksilla, joka ei särkynyt, joskin polttoaine loppui kerran kesken matkan. Muita väriläiskiä olivat paikalliset tiet, jotka olivat sadekauden jälkeen haasteelliset ajaa. Onneksi meillä oli taitava paikallinen kuljettaja!
Rikkoutunut jakopään hihna aiheutti moottorin ylikuumentumisen ja nesteiden ulosvuodon. Miika toimi nopeasti: hän vie kuvassa paikallista versiota varoituskolmiosta tielle auton taakse.
Kuva: Arto Tölli
Matkatavarat mahtuivat rikkoutuneen auton tilalle tulleen taksin tavaratilaan, kun takaluukkua suljettiin vain sen verran kuin pystyi. Tavaroiden kyydissä pysyminen varmistettiin autossa kiinteästi olleella narulla, jonka toinen pää lukittiin takalasin pyyhkimen varteen.
Kuva: Jouko Haapsaari
Sadekausi kuluttaa kovasti paikallista tiestöä. Vanha, murtunut päällyste muodostaa kaikkein jyrkimmät kuopat. Pelkkä hiekkatie keinuttaa autoa lempeämmin.
Kuva: Miika Kopperoinen
Kuva: Miika Kopperoinen
Uskovaisten tapaaminen palkitsi matkan käytännölliset vaivat. Vastaanotto oli sydämellinen, ja kuulijat elivät saarnatun sanan mukana. Pidimme matkamme aikana 25 pyhäkoulua, saarnaa tai alustusta kahdessatoista eri seuratilaisuudessa, joihin oli kokoontunut yhteensä runsaat 800 kuulijaa. Näiden lisäksi kävimme puheenvuorojen jälkeen monia riemastuttavia keskusteluja, joissa yhteinen uskon ja opin käsityksemme kävi selkeästi ilmi. Jumalan Henki opettaa yhdellä ja samalla tavalla, vaikka elinolosuhteemme ovat kovin erilaiset.
Kuvia erilaisista paikoista, joissa pidimme seuroja:
Kuva: Arto Tölli
Kuva: Miika Kopperoinen
Kuva: Miika Kopperoinen
Kuva: Miika Kopperoinen
Kuva: Miika Kopperoinen
Kuva: Miika Kopperoinen
Kuva: Arto Tölli
Kuva: Miika Kopperoinen
Koimme veljien kanssa, että matkamme oli lähetysmatkan lisäksi "paikallisten lähetystyöntekijöiden virkistys- ja koulutustilaisuus". Se työ, jonka Jumala avasi koronapandemian aikana, on osoittautunut todelliseksi helmeksi: Afrikassa ja ehkä muissakin paikoissa pidetään viikoittain Whatsapp-seuroja, joita SRK välittää paikallisille yhteyshenkilöille. He menevät älypuhelin ja mahdollisesti Bluetooth-kaiutin mukanaan kyliin, joissa englanniksi pidetty ja SRK:n kautta lähetetty saarna kuunnellaan ja tarpeen mukaan käännetään paikallisille heimokielille.
Seuravieraina olleet lapset ja nuoret hakivat mielellään keskusteluyhteyttä lähetysmiesten kanssa. Tässä he juttelevat Arto Töllin kanssa. Yhteinen usko ja henki yhdistivät ulkonaisista eroista huolimatta.
Kuva: Miika Kopperoinen
Whatsapp-seurojen siunaus on kantanut kaunista hedelmää: lukuisat ihmiset ovat saaneet kuulla niissä Jumalan armahtavan evankeliumin ensimmäistä kertaa. SRK:n aloittama ulkolähetystyön kielikoulutus on puhjennut kukkaan kolmen vuosikymmenen työn jälkeen. Jumala tiesi sen, mitä me emme tienneet. Kun työtä aloiteltiin, ei meillä ollut aavistustakaan Afrikan lähetystyöstä. Ensimmäiset englanninkieliset ulkolähetysseurat pidettiin Lontoossa 90-luvun alussa. Siellä Jumala koulutti tulevia Afrikan lähetysmiehiä. SRK kutsui kieliä taitavia puhujia ja tulkkeja kielikoulutukseen. Englannin ryhmä oli suuri. Nyt nautimme työn tuloksista, kun meillä on paljon puhujia, jotka voivat pitää saarnan englanniksi.
Afrikan lähetystyö alkoi runsaat kaksi vuosikymmentä sitten. Ensimmäisen matkan teki LLC Togoon. Togon yhteyshenkilö oli saanut parannuksen armon ollessaan Ruotsissa. Muutaman kuukauden päästä SRK järjesti ensimmäisen lähetysmatkan Keniaan. Näin Jumala yhdisti kaikki keskeiset toimijat LLC:n, SFC:n ja SRK:n yhteiseen työrintamaan jo alusta alkaen.
Yhteinen lähetystyö on kehittynyt, ja menneiden vuosien aikana on muodostettu yhteinen lähetystyön toimielin MW3 (Mission Work 3), joka suunnittelee ja toteuttaa lähetysmatkat yhteisesti. Tämän hetken eräs työn kohde on sellaisen nettisivuston toteuttaminen, joka kutsuu anteeksiantavaa Jumalaa etsivää ihmistä. Toivomme, että rauhaton ja synneiltään vaivattu ihminen opastuisi näiden sivujen kautta kuulemaan armollista Jumalaa ja saisi rauhan ja taivastoivon.
Kuva: Arto Tölli
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys