Ilkka Hakulinen
Ilkka Hakulinen
Ilkka Hakulinen
Lähetysmatkoilta Länsi-Afrikassa on erityisesti jäänyt mieleen erään perheen kohtaaminen vuodelta 2005. Menimme kylään pitämään seuroja. Siellä oli yksi uskovainen nuori perhe, äiti, isä ja kolme pientä lasta. Perheen kodissa pidettiin seurat ja muutamia nuoriakin lähistöltä oli mukana. Yksi heistä halusi uskoa evankeliumin. Perheen isä, jonka etunimi oli Paul, oli ammatiltaan räätäli ja hänellä oli pieni toimipaikkakin. Siellä käväistessämme hän esitteli toimintaansa minulle ja matkakumppanilleni Matille. Perheen elämä vaikutti onnelliselta, heillä oli työtä ja he olivat nuoria ja virkeitä.
Seuraava matka alueelle oli seuraavana vuonna. Koskettavaa oli kuulla, että tuo perheenisä oli viime käyntimme jälkeen kutsuttu pois täältä ajasta. Äiti oli jäänyt nyt yksin huolehtimaan perheestään. Pidimme seurat, ja äiti sai kuulla rohkaisun sanoja. Jäin pohtimaan, kuinka perhe selviäisi ilman isää ja huoltajaa tuolla Afrikan maassa, jossa sosiaaliturva ei tue erityistilanteissa samoin kuin meillä täällä Pohjoismaissa. Vieläkin joskus huomaan muistavani tuota perhettä, kun vanhoja matkakuviani katselen.
Tällaisista lähetysmatkoilla syntyneistä kokemuksista on SRK:ssa ja sen sisarjärjestöissä Pohjois-Amerikassa ja Ruotsissa virinnyt halu auttaa myös ajallisesti. Ensisijaisesti on toki ollut halu luoda toivon näkymiä seurapuheissa ja henkilökohtaisissa kohtaamisissa. Kun lähetysmiehet ovat näitä kokemuksia kertoneet, ovat kunkin maan sisarjärjestöt perustaneet humanitaarisen avun toimikunnat sekä kotimaihinsa että maihin, joissa lähetystyötä on tehty. Tuo halu auttaa on näin edennyt organisoinnin tasolle.
On ollut hyvä erottaa toisistaan varsinainen lähetystyö ja humanitaarinen apu, jota voisimme luonnehtia hiljaiseksi auttamiseksi. Malli tähän tulee jo Raamatusta (Ap. t. 6:1–6). Paikalliset toimikunnat ovat välttämättömiä, jotta kerätyt varat menevät oikeisiin kohteisiin. Vaikka toiminta on eriytetty evankeliumin työstä, tiivis yhteistyö toisaalta tukee sitä, että toiminta on todella tehokasta: hallinnointiin kuluu vain muutama prosentti avustuksista.
Tätä kirjoittaessani on Lopen Suviseuroihin enää noin kuukausi. Siellä SRK:n humanitaarisen avun teltta on jälleen mukana. Teltalle on helppo löytää: HAT-toimipiste on keskuskentältä seurateltan suuntaan katsoen vasemmalla keskusalueen reunalla. Toimipisteellä päivystää kolmesta neljään henkilöä päivittäin kello 10–21, ja he ovat valmiina vastaamaan vierailijoiden kysymyksiin.
Millaisia kysymyksiä me sitten odotamme? Esimerkiksi tällaisia: Mihin maihin toiminta kohdentuu? Millaisiin asioihin apua jaetaan? Miten varmistetaan avun turvallinen perillemeno? Millaisella avustussummalla on merkitystä? Tähän viimeiseen kysymykseen voisi vastata noin yleisluontoisesti siten, että jo muutamalla eurolla on merkitystä, koska kohdemaissa tulo- ja samalla kustannustaso on matalampi. Muutama kymppi voi pelastaa ihmishengen, jos sillä voi maksaa kriittisessä tilassa olevan potilaan lääkkeen.
Jos joku haluaa jo ennakolta tutustua humanitaarisen avun toiminnan periaatteisiin, onnistuu se helposti verkossa osoitteessa www.srk.fi/fi/tue-toimintaa/tue-lahetystyota/. Olet tervetullut myös keskustelemaan aiheesta HAT:n toimipisteeseen Lopen Suviseuroissa. Nähdään siellä!
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys