Konttikäytävän keskivaiheilla seinällä on paperi, jossa lukee Venäjä/Unkari. Raotan jännittyneenä paksua ääntä eristävää verhoa. Tulkkikoppi näyttää samalta kuin viime vuonnakin. Istuudun pöydän ääreen ja riisun kevyttoppatakkini. Kopissa on sopivan lämmintä.
Kaivan laukustani vesipullon, oman venäjänkielisen Raamattuni, venäjänkielisen laulukirjan, Tapio Holman kirjan Jeesuksesta, joka on käännetty venäjäksi sekä A4-papereita, joissa on usein käytettyjä puheiden aloituksia ja lopetuksia.
Huomaan pöydällä kuulokkeet ja säikähdän. Miten näitä oikein piti käyttää? Seinällä on onneksi ohjeet. Luen ne huolellisesti läpi. Tämähän olikin ihan helppoa. Näyttöruudulta näen, että puhujankoroke on vielä tyhjä. Hyvä, olen ajoissa. Olen valmis.
Vai olenko sittenkään? Mieleen tulvii, mitä kaikkea olisinkaan voinut vielä tehdä. Luon hätäisen silmäyksen Tapio Holman kirjaan. Siinä kerrotaan Jeesuksesta, joka otti lapsia syliinsä. Vertailen hetken kirjan käännöstä Raamatun tekstiin, olisiko kirjassa jokin sana muutettu ymmärrettävämmäksi lapsille? Miten sylistä puhutaan venäläisten nykykielessä? Google johdattaa minut venäläiseen artikkeliin, jossa sanotaan, että lasta tulisi pitää paljon sylissä. Samaa sanaa sielläkin käytetään.
Entäs Siionin lauluissa, miten siellä puhutaan lapsille? "Syliisi hellään sulje", sama sana siinäkin. Muistan vielä kokeneen tulkin neuvon viime vuodelta: tulkkaa vain se, mistä olet varma. Ainakin syli kääntyy nyt oikein, puhuukohan puhuja siitä?
Huomaan näyttöruudulta, että laulu on alkamassa. On aika nostaa kuulokkeet korville. ”Seurat jatkuvat pyhäkoululla, puhujana on Jukka Jaakkola Pudasjärveltä, tulkkina Heljä Hietala.”
Minun ei ole enää muutamaan vuoteen tarvinnut miettiä, mihin työvuoroon Suviseuroissa menisin. Viime vuonna työt kansainvälisyyspalvelussa vaihtuivat tulkin tehtäviin. Tänä vuonna tulkkasin siis jo toisen kerran Suviseuroissa.
Vaikka olenkin saanut harjoitusta tulkkauksesta ja valmistunut juuri alalle, koen olevani vielä aivan aloittelija. Erityisesti suviseuroihin valmistautuessa aikaisemmat tulkkausvuorot alkavat tuntua vähäisiltä, sanavarasto unhoon jääneeltä ja uskokin heikolta.
Tulkkina olen oppinut ymmärtämään puhujien jännitystä. Seuravieraana tulen sanankuuloon luottaen siihen, että Jumala avaa sanansa ja antaa sen mitä tarvitsen. Puhuja saattaa kuitenkin tuoda puheen alussa omat epäilyksensä ilmi – vahvistatteko minua kun niin heikkona tulin tänne teidän eteenne? Minäkin mietin tulkin tehtävässäni, onko tulkkauksestani enemmän hyötyä vai haittaa. Käteni menevät laulun aikana ristiin. "Jumala, auta minua, varjele ja ohjaa minun kieltäni."
Erityistä jännitystä juuri suviseuratulkkaukseen tuo se, että puheet tulkataan tulkkikopista simultaanisti eli yhtäaikaisesti puhujan puheen kanssa. Tulkkausmatkoilla Venäjällä ja Latviassa tulkki ja puhuja puhuvat vuorotellen, jolloin minulla on hetki aikaa miettiä, miten parhaiten ilmaisisin puhujan ajatuksen toisella kielellä.
Suviseurapuheenkin aikana on mietittävä sanavalintoja, kielioppia, lauserakenteita. Sitä, mitä puhuja oikeastaan tarkoittaa ja mikä tässä kokonaisuudessa on juonen juju. Puhujan puherytmissä pysyminen tuottaa minulle vaikeuksia. Viimeistelen lauseitani vielä, kun puhuja pitää taukoa.
Muissa tulkkauskopeissa on jo hiljaista. En ehdi miettiä, mitä voisin tehdä toisin. Ainakin ehdin mukaan taas seuraavaan ajatukseen enkä joutunut tiivistämään kovin paljoa. Vesipullo seisoo koskemattomana pöydänreunalla.
Suviseuroissa joutuu usein kääntämään sellaisen puhujan puhetta, jota ei ole aiemmin kuullut. Tutkimusten mukaan tulkkaus sujuu sitä paremmin, mitä enemmän tulkki pystyy ennakoimaan puhujan puhetta. Seuramatkoilla ehditään yleensä vähän puhella siitä, mitä ajatuksia puhujalla on mielessä ja millaisista asioista hän aikoo puhua. Matkan aikana puhuja alkaa usein kuulostaa tutulta, jolloin kääntäminen helpottuu. Oudon puhujan puhetta on paljon vaikeampi ennakoida kuin tutun puhujan.
Suviseuroissa puhujilta pyydetään tulkkeja varten etukäteen puheen Raamatun kohta ja mahdolliset viittaukset muihin Raamatun paikkoihin. Tämä auttaa tulkkia hieman ennakoimaan, mistä puhuja mahdollisesti puhuu. Raamatun viittaukset voi kirjoittaa ylös ja sanastoon pystyy tutustumaan jo etukäteen. Pyhäkoulun pitäjällä ei ollut viittauksia muualle Raamattuun. Etsin siis itse omaksi viitekehyksekseni ne Raamatun kohdat, joissa Jeesus puhuu lapsista.
Puhuja puhuukin pyhäkoulutaulusta. Onkohan venäläisillä seuravierailla pyhäkouluja? Ja jos on, onko siellä pyhäkoulutauluja? Kelpaisikohan tähän käännökseksi kuvaus tai taulu? Puhuja palaa pyhäkoulutauluun useamman kerran. Olisi pitänyt valita käännökseksi joko kuvaus tai taulu ja kääntää aina samalla tavalla. Toivottavasti ajatus kuitenkin välittyy. Puhuja viittaa myös Siionin lauluun.
Luetun runon kääntäminen lennosta ei ole helppoa, yleensä kauniille kielikuville saa heittää hyvästit ja runosta kääntyy vain ydinajatus muutamalla sanalla. Tällä kertaa käy kuitenkin hyvin. Laulu on jo käännetty venäjäksi, se on sama Syliisi hellään sulje, jota silmäilin ennen puhetta. Jätin kirjan vielä auki laulun kohdalle. Pääsen vihdoin samaan rytmiin puhujan kanssa, kun luemme yhdessä laulunsanoja.
Aamen. Puhe loppuu. Riisun kuulokkeet korviltani. Seuramatkoilla olen saanut omasta tulkkaamisestani välitöntä palautetta. Minulle huomautettiin kerran, että Lutheria ei pitäisi kutsua opettajaksi, sillä kristityn opettajana toimii Pyhä Henki. Minun pitikin sitten miettiä, mikä venäjänkielinen vastine ensi kerralla toimisi paremmin oppi-isälle. Muuten oli kuulemma ollut vaikuttava puhe ja ymmärrettävä käännös, vaikka silläkin kerralla minulla oli omat hankaluuteni.
Tähän palautteeseen yritän luottaa tälläkin kertaa. Huonoistakin käännösvalinnoista ja käännösvaikeuksista huolimatta käännös voi olla riittävän hyvä. Eiköhän ne huonot valinnat tule vielä ilmi ja korjatuiksi. Onneksi en ole ainoa tulkki venäjän kielessä. Jumalalla on varaa oikoa mahdolliset väärinymmärrykset jo vaikkapa seuraavan puheen aikana seuraavan tulkin lahjoilla.
Kerään tavarani tulkkikopista ja lähden seurakentälle kohti sukutapaamista. Ehdin hetken olla huoleton seuravieras, ennen kuin taas palaan takaisin sakastiin valmistautumaan seuraavaan tulkkausvuoroon.
Heljä Hietala
Kuvat: Muhoksen Suviseurojen kuvapalvelu
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys