Odotimme mielenkiinnolla matkaa. Mihin olimmekaan menossa? Lento oli pitkä, välilaskuneen melkein 16 tuntia. Meitä oli reissussa viisi nuorta, puhujat Suomesta ja Yhdysvalloista Sakari Yrjänä sekä Martin Pylväinen ja hänen vaimonsa Sandra. Matkasimme kahdella pikkubussilla kylästä kylään kuuden päivän ajan Siaian seudulla. Maa ja maanosa oli meille nuorille tuntematon ja reissusta tuli mieleenpainuva.
Kun saavuimme pihaan, vastassa oli useita hymyileviä, hieman ujoja kasvoja. Kädestä tervehdittiin kahdella kädellä ja naiset usein halauksin: “Kui marna sai!” Uskovaisia asuu harvassa maaseudulla. Tie muuttui vähitellen pienemmäksi ja pienemmäksi ja lopulta vain pieni polku saattoi johtaa pihapiiriin.
Taloja oli yleensä kolme tai neljä. Ne olivat punertavasta savesta ja katot peltiä. Eläimet kuljeksivat vapaana pihalla ja taloissa. Kukot ja kanat pitivät omia puheenvuoroja seurojen aikana. Yhdessä nurkassa sohvan vieressä oli kana hautomassa. Seurat pidettiin yleensä sisällä suurimmassa huoneessa, joka oli täynnä sohvia, nojatuoleja sekä sohvapöytiä. Seinät ja huonekalut oli peitetty liinoin ja pitsikankain. Perheet olivat yhteisöllisiä ja monta sukupolvea asui samassa pihapiirissä. Monet olivat ottaneet myös orpoja tai puoliorpoja kasvatettavikseen.
Seuroja pidettiin kahdessa paikassa yhden päivän aikana. Paikalla oli vaihteleva määrä, n. 5-120 kuulijaa meidän lisäksi. Puheiden jälkeen oli hetki aikaa myös keskusteluille. Muutamassa seurapaikassa ihmiset juttelivat avoimesti uskonasioita.
Kuitenkin naisilla meni suurin osa ajasta ruuanlaittoon tai he eivät tulleet muuten vaan puhetta kuuntelemaan sisälle. Välillä keskustelu jäi nimien esittelyyn. Toivomme kuitenkin, että muutamien ihmisten kanssa saisi pidettyä yhteyttä matkan jälkeenkin.
Pyhäkouluja pidettiin niissä paikoissa, joissa oli paljon lapsia. Pyhäkouluja suunniteltiin etukäteen, mutta vasta paikan päällä tiesi pidettiinkö silloin pyhäkoulua vai ei. Osa meistä auttoi puhujia pyhäkoulun pidossa ja aiheina meillä oli Jeesus siunaa lapsia sekä Nooan arkki. Tummat nappisilmät jaksoivat katsoa ja silmät kuunnella tarkkaan opetusta. Lapset muistivat hyvin raamatun tarinoita ja osasivat hyvin vastailla kysymyksiin. Lapset käyttäytyivät kohteliaasti aikuisia kohtaan ja iloitsivat. Hymyt ja vilkutukset saattoivat vieraat näillä main.
Koko sen aikana, kun olimme maaseudulla emme nähneet muita valkoihoisia. Tästä johtuen varsinkin kaduilla liikkuen herätimme paljon huomiota. Kaikki olisivat halunneet myydä meille tuotteitaan. Katukojuista saimme ostettua tuoreimmat hedelmät ja muutamat paikalliset herkut.
Paikalliset halusivat tarjota meille parasta niin ruuan kuin kuljetuksien suhteen. Autoilla ajettiin etuovelle asti, vaikka meitä suomalaisia useasti kauhistutti millaista tietä pitkin etenimme. Ruokana tarjottiin öljyssä paistettu vehnälättyä shapattia, ugalia, riisiä, keitettyä nautaa, kalaa tai kanaa sekä keitettyä "salaattia".
Yksi meistä purki reissukokemuksensa näin: Kenian matka herätti minussa monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Ihmisten avoimuus, ystävällisyys ja myönteinen elämänasenne toi itsellekin hyvän mielen. Monta kertaa nauratti, kun kaduilla näki, jos jonkinlaisia menopelejä täyteen lastattuina. Oli puhuttelevaa, kun köyhyydestä ja niukkuudestakin huolimatta ihmiset vaikuttivat pääasiassa onnellisilta. Tiesin etukäteen, että tulemme olemaan hyvinkin alkeellisissa ja erilaisissa olosuhteissa, mihin itse olen tottunut. Siitä huolimatta matkamme ensimmäiset päivät olivat minulle vaikeita.
Osa lapsista oli likaisia ja rikkinäisissä vaatteissa. Asumukset olivat pieniä ja erittäin alkeellisia. Myös sairautta oli sekä lapsissa että aikuisissa. Minun oli vaikea hyväksyä ja käsittää, sitä miksi juuri minä saan elää hyvinvointivaltiossa ja nämä läheiset asuvat tällaisissa oloissa. Pikkuhiljaa kuitenkin ymmärsin, että eivät nämä ihmiset välttämättä osaa edes kaivata muunlaista elämää. Olen kiitollinen, että Taivaan Isä on antanut elävän uskon levitä myös Keniaan. Siitä nämäkin ihmiset voivat saada suurimman onnen ja turvan elämään.
Matkamme oli unohtumaton kokemus. Joten jos sinulle tulee joskus eteen mahdollisuus lähteä lähetysmatkalle mukaan, kannattaa tarttua tilaisuuteen. Kotimaastasi käsin voit myös auttaa Afrikan uskovaisia SRK:n humanitaarisen avun kautta.
Anna ja Heikki Hyyryläinen, Iida Uutela, Katja Kasurinen ja Vuokko Hiltunen
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys