On­ko Suo­mi edel­leen hy­vin­voin­ti­val­tio? Mitä hy­vin­voin­ti­val­tio tar­koit­taa? Näi­tä ky­sy­myk­siä esi­te­tään yh­teyk­sis­sä, jois­sa poh­di­taan yh­teis­kun­nas­sa hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­vien ti­lan­net­ta. Vii­me ai­koi­na ky­sy­mys on nous­sut esil­le pu­hut­ta­es­sa van­hus­ten­hoi­don ny­ky­ti­las­ta, lap­si­per­he­köy­hyy­des­tä tai vaik­ka­pa nuo­ri­son pa­hoin­voin­nis­ta. Toi­saal­ta ver­rat­ta­es­sa Suo­men ti­lan­net­ta kan­sain­vä­li­ses­ti ovat asi­at maas­sam­me pa­rem­min kuin useim­mis­sa muis­sa maa­il­man mais­sa.

Tä­män leh­den tee­ma­na on di­a­ko­nia. Sana tar­koit­taa lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta ja tois­ten pal­ve­le­mis­ta. Ai­kam­me hy­vin­voin­ti­val­tio-kes­kus­te­luun liit­ty­en voi­kin ky­syä, on­ko hei­kom­mas­sa ase­mas­sa ole­vien ih­mis­ten aut­ta­mi­nen yh­teis­kun­nan vai yk­si­lön teh­tä­vä. Men­nei­nä ai­koi­na köy­his­tä ja vä­hä­o­sai­sis­ta huo­leh­ti­mi­nen oli eri­tyi­ses­ti kir­kon teh­tä­vä. Edel­leen kir­kois­ta löy­tyy puus­ta veis­tet­ty­jä vai­vais­uk­ko­ja, joi­hin ke­rät­tiin ra­haa di­a­ko­ni­a­työ­tä var­ten.

Di­a­ko­ni­a­työn juu­ret ovat Jee­suk­sen ja laa­jem­min koko Raa­ma­tun ope­tuk­ses­sa. Al­ku­seu­ra­kun­nas­sa va­lit­tiin seit­se­män vel­jeä työ­hön, joka kes­kit­tyi ruo­an ja muun ai­neel­li­sen avun ja­ka­mi­seen seu­ra­kun­nan kes­kel­lä (Ap. t. 6:3). Lä­him­mäi­ses­tä huo­leh­ti­mi­nen kuu­luu toi­saal­ta jo­kai­sel­le kris­ti­tyl­le, ei vain di­a­ko­ni­a­työ­hön erik­seen kut­su­tuil­le.

Yh­teis­kun­nas­sa kan­ne­taan syys­tä­kin huol­ta sii­tä, et­tä moni jää on­gel­mien­sa kans­sa yk­sin. On siis tar­peen tar­kas­tel­la yh­teis­kun­nan ra­ken­tei­ta ja va­lit­tu­ja toi­min­ta­ta­po­ja sekä muut­taa nii­tä ha­lut­tuun suun­taan. Ai­van yh­tä tar­peel­lis­ta on tar­kas­tel­la sitä, mi­hin vah­va yk­si­löl­li­syy­den ko­ros­ta­mi­nen ja sen myö­tä kas­va­va it­sek­kyys ovat joh­ta­mas­sa. Jos jo­kai­nen huo­leh­tii vain omas­ta me­nes­tyk­ses­tään, kuka huo­leh­tii hä­nes­tä, joka sai­ras­tuu tai pu­to­aa yh­teis­kun­nas­sa si­vu­rai­teel­le? Jos per­hee­seen si­tou­tu­mi­nen näh­dään va­pau­den es­tee­nä tai lap­sia ei ha­lu­ta, voi pe­rus­tel­lus­ti ky­syä, kuka käy ih­mi­sen luo­na hä­nen tul­tu­aan van­hak­si. Jo nyt osal­la van­huk­sis­ta ei ole lä­hei­siä, jot­ka kä­vi­si­vät hei­tä ta­paa­mas­sa.

Ju­ma­lan sana opet­taa huo­leh­ti­maan omai­sis­ta ja lä­him­mis­tä ih­mi­sis­tä (1. Tim. 5:8), mut­ta myös tun­te­mat­to­mis­ta lä­him­mäi­sis­tä. Tämä on us­kos­ta nou­se­vaa rak­kaut­ta, ar­jes­sa ta­pah­tu­vaa di­a­ko­ni­aa.