Jou­ni Le­so­nen

Kau­an sit­ten saim­me teh­tä­väk­si siir­tää po­ti­las Ka­jaa­nis­ta Ou­luun. Mat­kan al­ka­es­sa osoi­te vaih­tui: ”Vie­kää hä­net ko­ti­maa­han­sa Ruot­siin.” Osoit­teek­si tar­ken­tui län­si­naa­pu­ris­sa ole­va poh­joi­nen, suo­ma­lai­seen yli­o­pis­to­sai­raa­laan ver­rat­ta­va sai­raa­la.

Läh­dim­me pit­käl­le mat­kal­le. Ku­kaan ei enää sii­nä vai­hees­sa hok­san­nut, et­tä po­ti­laan epik­rii­si, ly­hyt ker­to­mus siir­ron tar­pees­ta, oli kir­joi­tet­tu vain Suo­men kie­lel­lä. Mu­kaan an­net­tiin myös cd-levy, jos­sa sai­rauk­sis­ta ja siir­ron syis­tä oli tar­kem­pi ja laa­jem­pi sel­vi­tys.

Pit­kä mat­ka päät­tyi usei­den tun­tien ku­lut­tua ”jos­sain” Ruot­sis­sa. Siir­sim­me po­ti­laan paa­reil­la sai­raa­lan päi­vys­tyk­seen. Mei­tä oli vas­tas­sa puo­len­kym­men­tä hoi­ta­jaa. Saa­tu­am­me paa­rit sai­raa­la­sän­gyn vie­rel­le hoi­ta­jat tart­tui­vat rius­kas­ti po­ti­laan al­la ole­van la­ka­nan reu­noi­hin tar­koi­tuk­se­na siir­tää näin po­ti­las toi­seen sän­kyyn. Sii­nä vai­hees­sa to­kai­sin no­pe­as­ti "nou, nou, nou". Nos­to­lii­ke py­säh­tyi, ja kaik­ki kään­tyi­vät kat­so­maan mi­nua. Em­me ym­mär­tä­neet toi­si­am­me. Tie­to­ko­ne ei osan­nut lu­kea mu­ka­nam­me ole­vaa cd-le­vyä. Vas­taa­not­ta­jis­sa ei ol­lut yh­tään suo­men kie­len ym­mär­tä­jää ei­kä meis­tä suo­ma­lai­sis­ta kum­pi­kaan osan­nut ruot­sin kiel­tä.

Sii­nä sei­soim­me het­ken tui­jo­tel­len toi­si­am­me. Pian sel­vi­si, et­tä sai­raa­las­sa oli työ­vuo­ros­sa mo­lem­pien kiel­ten tai­ta­jia. Joku hoi­ta­jis­ta läh­ti et­si­mään meil­le tulk­kia. Tulk­kia odo­tel­les­sam­me tuli mie­lee­ni kau­kaa – yli kol­men­kym­me­nen vuo­den ta­kaa kou­lus­ta – sa­nas­toa, jos­sa ky­sei­set vam­mat ovat kie­lel­lä, jota hoi­ta­jat on ope­tet­tu tun­nis­ta­maan. Niin­pä ru­pe­sin pu­hu­maan kie­lil­lä "Frak­tuu­ra pel­vis ma­jor" ja "rup­tu­ra pul­mo­na­le" osoit­ta­en sa­mal­la po­ti­las­ta. Kaik­kien pai­kal­la ole­vien kas­voil­ta nä­kyi oi­val­lus. He kä­sit­ti­vät heti, mikä po­ti­las­ta vai­va­si.

Ym­mär­rys joh­ti toi­min­taan. Pai­kal­le nou­det­tiin siir­toon so­pi­vaa ka­lus­toa, ja po­ti­las siir­ret­tiin tur­val­li­ses­ti li­sä­va­hin­ko­ja ai­heut­ta­mat­ta sai­raa­lan sän­gyl­le. En tie­dä, lau­suin­ko ky­sei­set sa­nat lä­hes­kään oi­kein, mut­ta vies­ti meni kui­ten­kin pe­ril­le.

Pa­luu­mat­kal­la kes­kus­te­lim­me hu­vit­tu­nei­ta, kuin­ka kol­meen­kym­me­neen vuo­teen en ol­lut tar­vin­nut ky­sei­siä ter­me­jä. Jos­kus kau­an sit­ten opi­tus­ta voi yl­lät­tä­en ol­la hyö­tyä. Ko­ti­paik­ka­kun­nal­la pu­huim­me ky­sei­sis­tä vai­vois­ta yh­tei­sel­lä suo­men kie­lel­lä ison lan­ti­on mur­tu­ma­na ja keuh­ko­re­pe­ä­mä­nä.

Seu­ra­pu­heis­sa pu­hu­taan sil­loin täl­löin Lut­he­rin Raa­ma­tun kään­nös­työs­tä. Muis­te­len, et­tä yk­si in­noit­ta­ja hä­nel­lä Raa­ma­tun sak­san kie­lel­le kään­tä­mi­ses­sä oli, et­tä kan­san pi­tää saa­da lu­kea Raa­mat­tua kie­lel­lä, jota he ym­mär­tä­vät. Lut­her oli ol­lut la­ti­nan kie­lel­lä pi­de­tyis­sä mes­suis­sa. Hän ym­mär­si, et­tä ih­mi­sil­le, jot­ka ei­vät ym­mär­rä kiel­tä, ei mes­sus­ta ole hyö­tyä. Sama syy in­noit­ti myö­hem­min Mi­ka­el Ag­ri­co­lan kään­tä­mään Raa­ma­tun suo­men kie­lel­le. Ag­ri­co­lan kään­tä­mä Uu­si tes­ta­ment­ti il­mes­tyi vuon­na 1548 ja en­sim­mäi­nen ”Coco Pyhä Raa­mat­tu” (Bib­lia) jul­kais­tiin vuon­na 1642. Kris­til­li­syy­des­sä hy­vin tun­net­tu, pal­jon seu­ra­raa­mat­tu­na käy­tet­ty Bib­lia on kor­jat­tu pai­nos 1600-lu­vun kään­nök­ses­tä. Tuo­rein, lä­hin­nä ny­kyis­tä kiel­täm­me vas­taa­va kään­nös otet­tiin käyt­töön vuon­na 1992.

”Sinä kyl­lä luet, mut­ta mah­dat­ko ym­mär­tää?” ky­syi Fi­lip­pos Eti­o­pi­an ho­vi­her­ral­ta, jon­ka ker­ro­taan ol­leen mah­ta­va mies (Apt. 8). ”Mah­ta­va mies” myön­si, et­tei hän ym­mär­tä­nyt lu­ke­maan­sa, ”kun ku­kaan ei neu­vo mi­nua”. Fi­lip­pos nou­si ho­vi­her­ran vie­rel­le ja se­lit­ti hä­nel­le kir­joi­tuk­sia.

Olem­me vas­ta viet­tä­neet SRK:n jul­kai­su­jen viik­koa. Kan­nat­taa os­taa ja lu­kea näi­tä ”kir­joi­tuk­sia”. Sa­mas­ta syys­tä ko­koon­num­me myös seu­roi­hin. Siel­lä meil­le lu­e­taan muu­ta­mia ja­kei­ta Raa­ma­tun kir­joi­tuk­sis­ta ja se­li­te­tään nii­tä ku­ten Fi­lip­pos ai­koi­naan. Lä­hes­kään kaik­kea em­me kui­ten­kaan ym­mär­rä. Ju­ma­la on luo­nut ja jät­tä­nyt pal­jon ih­me­tyk­sen ai­hei­ta ym­pä­ril­lem­me. Kau­an sit­ten hän ky­se­li mie­hel­tä, joka ku­vit­te­li ym­mär­tä­vän­sä pal­jon enem­män kuin muut: ”Ta­voi­tat­ko sinä Ju­ma­lan sy­vyy­det? Ym­mär­rät­kö ää­ri­ään myö­ten Kaik­ki­val­ti­aan suu­ruu­den? – – Ym­mär­rät­kö sinä mi­ten pil­vet voi­vat lei­jua il­mas­sa, kä­si­tät­kö Kaik­ki­tie­tä­vän ih­meet?” (Job 11:7 ja 37:16). Jo­bin ta­voin jou­dun to­te­a­maan: ”Kaik­ki on si­nun val­las­sa­si ei­kä mi­kään suun­ni­tel­ma­si ole mah­do­ton si­nun to­teut­taa” (Job. 42:2).