Olet­ko kuul­lut sa­non­nan sa­lai­suu­des­ta? Jos sen tie­tää kak­si hen­ki­löä, se ei enää ole sa­lai­suus. Väit­teen paik­kan­sa­pi­tä­vyyt­tä on vai­kea men­nä ku­mo­a­maan tai to­te­a­maan eh­dot­to­mas­ti oi­ke­ak­si. Mo­nil­la meis­tä lie­nee kui­ten­kin ko­ke­muk­sia sa­lai­suuk­sis­ta, jot­ka tun­tu­vat tie­tä­vän var­sin mo­net. Sa­lai­suuk­sil­la on myös tai­pu­mus mat­kal­la hie­man muut­tua. Al­ku­pe­räi­nen sa­lai­suus on saa­nut li­sä­vä­rei­nä mo­nen­lai­sia ”maus­tei­ta” ym­pä­ril­leen niin pal­jon, et­tä sitä voi ol­la vai­kea enää tun­nis­taa. Kli­see sa­lai­suuk­sien ker­to­mi­ses­ta liit­ty­nee lap­siin, jot­ka kuis­kut­te­le­vat toi­sil­leen sa­lai­suuk­sia. Eh­kä muis­tat it­se­kin ker­to­nee­si lap­suu­des­sa­si sa­lai­suuk­sia, jois­ta ker­ron ”vain si­nul­le, ja muis­ta et­tä et ker­ro tätä ke­nel­le­kään.”

Ai­van oi­ke­as­ti­kin on sa­lai­suuk­sia, jot­ka tie­tä­vät vain pie­ni ryh­mä, muu­ta­ma hen­ki­lö. Val­ti­oi­den ta­sol­la on val­ti­o­sa­lai­suuk­sia. Po­lii­seil­le ker­tyy po­lii­si­toi­men yh­tey­des­sä liit­ty­viin teh­tä­viin mo­nen­lai­sia sa­las­sa pi­det­tä­viä tie­to­ja. Vä­ki­val­tais­ten te­ko­jen yh­tey­des­sä tut­kin­nan joh­ta­jat jou­tu­vat usein me­di­al­le ker­to­maan: ”sa­las­sa pi­det­tä­vää, en voi kom­men­toi­da.”

Puo­lus­tus­voi­mil­la lie­nee pal­jon­kin maan­puo­lus­tuk­seen liit­ty­viä sa­lai­suuk­sia. Kun­nil­la, kau­pun­geil­la ja oi­keus­lai­tok­sil­la on jul­ki­suu­del­ta pii­los­sa ole­via sa­lai­suuk­sia. Mo­net seu­ra­kun­tien työn­te­ki­jät jou­tu­vat työs­sään kuun­te­le­maan ih­mis­ten on­gel­mia, mur­hei­ta ja sie­lun­hä­tää. Eri­tyi­sen pal­jon sa­lai­suuk­sia on so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­los­sa. Siel­lä ne kos­ke­vat yk­si­tyis­ten ih­mis­ten ter­veyt­tä, hen­ki­lö­suh­tei­ta, ta­lout­ta tai mitä ta­han­sa hei­hin liit­ty­viä asi­oi­ta.

Muis­tan jos­kus työ­hö­ni liit­ty­en lu­ke­nee­ni sa­las­sa pi­det­tä­viä tie­to­ja. Usein yk­si­tyi­syy­teen liit­ty­viin, jul­ki­suu­del­ta sa­las­sa pi­det­tä­viin asi­a­kir­joi­hin on lyö­ty lei­ma ”sa­las­sa pi­det­tä­vä.” Mo­net ih­mi­set jou­tu­vat vir­kan­sa vuok­si ole­maan eri­tyi­sen tark­ko­ja sii­tä, et­tä hei­dän hal­tuun­sa saa­mat tie­dot ei­vät pää­se vuo­ta­maan jul­ki­suu­teen. Sil­loin täl­löin kui­ten­kin sat­tuu ta­hal­li­ses­ti tai ta­hat­to­mas­ti ai­heu­tet­tu­ja lip­sah­duk­sia.

Sa­lai­suuk­sia, ja nii­hin liit­ty­viä tra­ge­di­oi­ta voi myös ker­tyä lii­kaa yh­den ih­mi­sen kan­net­ta­vak­si. Sil­loin nii­tä jou­du­taan pur­ka­maan pie­nis­sä, kol­le­goi­den vä­li­sis­sä ryh­mis­sä, jol­loin pi­tää luot­taa, et­tä tie­dot ei­vät pää­se vuo­ta­maan ul­ko­puo­li­sil­le.

Jos olet kuul­lut sa­lai­suu­den, jo­hon kuu­luu vaa­ti­mus ”älä ker­ro ke­nel­le­kään,” olet saa­nut tär­ke­än luot­ta­muk­sen osoi­tuk­sen. Ole sen ar­voi­nen ja pidä sa­lai­suu­te­si. Luot­ta­muk­sen ra­ken­ta­mi­nen voi kes­tää vuo­sia, jopa vuo­si­kym­me­niä, mut­ta sen voi me­net­tää muu­ta­mas­sa mi­nuu­tis­sa. Sa­lai­suuk­sia ei ker­ro­ta kai­kil­le, ne ovat säi­lyt­tä­mi­sen ar­voi­sia.

Blo­gin ai­het­ta miet­ties­sä­ni oli mie­les­sä­ni lu­kui­sat Raa­ma­tun teks­tei­hin liit­ty­vät sa­lai­suu­det. Ai­het­ta oli kui­ten­kin mie­len­kiin­tois­ta en­sik­si miet­tiä ar­ki­sen lä­hel­tä. Sa­lai­suuk­si­a­han tie­däm­me it­se ku­kin. Muis­te­len Lut­he­rin to­den­neen, et­tä kun hän ei ym­mär­rä joi­tain Raa­ma­tun ker­to­muk­siin liit­ty­viä sa­lai­suuk­sia, hän nos­taa niil­le hat­tua ja ohit­taa ne. Usein jou­tuu kyl­lä pi­tä­mään ha­tun pois pääs­tä, lu­ki­pa siel­tä mitä koh­taa ta­han­sa. Sil­loin jou­tuu myön­tä­mään, et­tä on sa­lai­suuk­sien ää­rel­lä.

Yk­si mie­len­kiin­toi­sim­mis­ta Raa­ma­tun sa­lai­suuk­sis­ta on, mitä Jee­sus kir­joit­ti sor­mel­laan maan to­muun (Joh. 8:6–9). Olem­me kuul­leet lu­ke­mat­to­mia ker­to­ja seu­ra­pu­hei­ta ky­sei­ses­tä ker­to­muk­ses­ta. Kir­joi­tuk­sen si­säl­töä on mie­tit­ty liit­tä­en asia jo­hon­kin toi­siin Raa­ma­tun teks­tei­hin. Yk­si koh­ta to­muun kir­joi­te­tuis­ta ni­mis­tä löy­tyy Je­re­mi­an pro­fe­ti­as­ta (Jer.17:13). Viit­ta­si­ko Jee­sus maan to­muun kir­joit­ta­es­saan sii­hen, em­me tie­dä, se­kin jää sa­lai­suu­dek­si.

Her­ram­me an­toi kui­ten­kin ym­mär­tää elä­män tär­keim­män, us­kon sa­lai­suu­den to­de­tes­saan ope­tus­lap­sil­leen näin: "Teil­le on us­kot­tu Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­lai­suus, mut­ta nuo ul­ko­puo­li­set kuu­le­vat kai­ken vain ver­tauk­si­na, jot­ta he näh­des­sään­kään ei­vät nä­ki­si ei­vät­kä huo­mai­si, jot­ta he kuul­les­saan­kaan ei­vät kuu­li­si ei­vät­kä ym­mär­täi­si, ei­vät kään­tyi­si ei­vät­kä sai­si an­teek­si" (Mark. 4:11–12).