Jouni Lesonen
Se oli rakennettu vuosituhansien aikana uudelleen monta kertaa. Sotajoukot olivat hyökänneet sitä vastaan piirittäen sitä pitkiä aikoja. Sotien seurauksena sen muurit oli hajotettu, revitty lähes maan tasalle. Puolustustaisteluissa oli kuollut lukematon määrä ihmisiä. Siellä oli juoniteltu ja sieltä oli paettu juonittelijoita. Kuningas Daavid nimesi sen hallituskaupungikseen. Kun Salomon rakennutti sitä, käytettiin valmiiksi muotoiltuja rakennuskiviä: ”ei työmaalta kuulunut vasaran, ei taltan eikä minkään muunkaan rautatyökalun ääntä” (1. Kun. 6:7). Temppelin sisäpinnat silattiin kullalla. Sisäkammion hän eristytti kultaketjuin. Temppelistä tuli häikäisevän kaunis.
Salomolta meni kaksikymmentä vuotta kahteen suureen rakennustyöhön, Herran temppelin ja oman palatsinsa rakentamiseen. Jo hänen isänsä Daavid oli halunnut ”kaikesta sydämestään” rakentaa temppelin. Herra sanoi hänelle: ”Sinä et ole sitä temppeliä rakentava, sen saa rakentaa minulle poikasi” (1. Kun. 8:19).
Baabelin vankeudessa vieraalla maalla sitä muisteltiin ja sinne ikävöiden lausuttiin: ”Jerusalem, jos sinut unohdan, kadotkoon käteni voima!” (Ps. 137:5). Paljon myöhemmin Persian pakkosiirtolaisuudesta tullut Nehemia ratsasti yöllä salaa tutkimaan muureja. ”Jerusalemin muurit ovat raunioina, ja sen portit on poltettu” (Neh. 1:3). Alkoi jälleenrakennustyö. Kansa sai yhden sydämen, muurit ja portit korjattiin.
Kuningas Herodes rakennutti Jerusalemin temppelit lopulliseen loistoonsa. Silloin siitä sanottiin: ”Joka ei ole nähnyt Herodeksen rakennusta, ei ole nähnyt koskaan mitään kaunista” (Daniel Rops: Sellaista oli elämä Jeesuksen ajan Palestiinassa).
Emme tiedä, miten hyvin opetuslapset tunsivat kauniin, jykevästi suurista kivistä rakennetun kaupunkinsa temppelin menneisyyden, sen muurien rakentamiset ja sortumiset, sodat ja julmuudet, sen temppeleiden loiston ja kauneuden.
Jeesus puhkesi itkuun kaupungin nähdessään ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinun ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.” (Luuk. 19:42–44.)
Kun Jeesus oli tullut ulos temppelistä ja lähdössä pois Jerusalemista, opetuslapset tulivat hänen luokseen näyttääkseen hänelle temppelialueen rakennuksia: ”Opettaja, katso! Mitkä kivet, mikä rakennus!” (Mark. 13:1).
Rakennus oli mahtava: Salomonin käytävässä oli kolme 268 pylvään riviä. Kuninkaan pylväskäytävässä oli kolme laivaa, joista keskimmäinen kohosi 28 metrin korkeuteen. Ne olivat niin paksuja, että edes kolmen miehen kädet eivät yltäneet niiden ympäri. (Daniel Rops.)
Temppelin loistoa katsellessaan opetuslapset kuulivat viereltään Jeesuksen sanat: ”Kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle” (Mark. 13:2). Vähän aikaisemmin hän oli todennut: ”Teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille” (Matt. 23:38).
Temppelin viimeinen rakennusvaihe kesti yli 60 vuotta. Suurimman loistonsa se saavutti noin 60 jKr. Vain neljä vuotta sen valmistumisen jälkeen Herran ennustus toteutui. Rooman armeija hyökkäsi monelta suunnalta. Linnaa puolustettiin ankarasti. Päivä päivältä puolustajien voimat ehtyivät. Temppeli esipihoineen valloitettiin ja tuhottiin. Ei jäänyt kiveä kiven päälle.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys