Kesä on juhla-aikaa monella tavoin. Kesään sijoittuvat lukuisat kesätapahtumat ja sitä leimaa yleensä myös runsas perhejuhlien tarjonta.
Kesäseurat virkistävät uskonelämää, kun saa levätä saarnatuulessa kesäauringon helliessä hipiää. Voi kuunnella puheita ulkoilmassa seurakentällä, vaunulla, kotipihalla, valkeassa seurateltassa tai oman olohuoneen sohvan nurkassa. Mahdollisuuksia päästä kesäseuroihin monena eri viikonloppuna eri puolelle Suomea on kesän mittaan lukuisia.
Kesäseuraradiokin tarjoaa sisällöltään turvallista ja monipuolista ohjelmaa viikon jokaisena päivänä koko kesäkauden, ja lähettää kesäseuraohjelmaa reaaliaikaisena. Automatkat hurahtavat kuin itsestään Siionin lauluja ja tuttuja virsiä mukana hyräellen. Vaikka lähtemisen vaiva on tuttu meille monille, kannattaa se kokemukseni mukaan poikkeuksetta. Kannustan lähtemään, jos se suinkin on mahdollista. On silti hyvä tunnistaa rajansa ja levähtää vaikka omassa kotipihassa kuuman kahvikupin ääressä seurasaarnaa kuunnellen, jos ei lähtö ole mahdollista.
Kesähäät ovat monelle kesän kohokohta. On ihanaa päästä todistamaan kahden onnellisen avioliittoon siunaamista kesäisenä viikonloppuna. Tämän kesän suloisin hääjuhla osui suviseuraviikonlopun jälkeiselle lauantaille. Ensin matkasimme autolla ja yhteysaluksilla useita tunteja, jotta pääsimme perille Turun saaristoon. Auringonpaisteisessa ja tuulisessa säässä meitä odotti valkea kirkko ja kaunis hääjuhla. Saimme kokea juhlapäivän, jonka tulen muistamaan. Yöllä mantereelle palatessa oli päällimmäisenä kiitollinen mieli.
Rippikoululaisia on tänä kesänä SRK:n leireillä ennätysmäärä. Joka viikko minäkin olen saanut työni puolesta olla sunnuntaisin vastaanottamassa leirihenkilökuntaa, rippikoulunuoria ja kotiväkeä tervetuliaiskahville leirikeskuksessa. Yhtä juhlaa siis työnikin.
Olemme kunkin leirin kanssa yhdessä saaneet kokea antoisan leiriviikon. Joka lauantai linja-autojen lähtiessä kuljettamaan leiriläisiä ja henkilökuntaa Hausjärven kirkkoon kohti konfirmaatiotilaisuutta olen nieleskellyt liikuttuneena kyyneleitäni. Viikko hurahti niin nopeasti! Olen katsellut heitä lauantai-aamuina, jännittyneitä ja rakkaita nuoria valkoissa paidoissaan. Silloin olen mielessäni toivonut ja rukoillut, että he ovat saaneet leirillä uskonvahvistusta koko elämänmittaiselle retkelleen.
Tätä kirjoittaessani olen viettämässä vapaapäivää valmistellen oman perheemme tämän kesän kohokohtaa. Huomenna saamme todistaa oman perheemme rippinuoren konfirmaatiota tuossa samaisessa kirkossa. Konfirmaatio on mielestäni hyvin koskettava tilaisuus, ja koen sen edessä pienuutta ja nöyryyttä. 15 vuotta sitten saimme lahjaksi nuoren, joka nyt astelee kirkossa ensimmäistä kertaa Herran pyhälle ehtoolliselle.
Kasvattajana ja vanhempana olisin halunnut antaa niin paljon enemmän. Samanaikaisesti kuitenkin iloitsen, että nuoremme on saanut osallistua SRK:n rippileirille ja oppinut uskon perusasioita yhdessä muiden nuorten kanssa leiriviikon aikana. Hän on myös saanut osallistua keskusteluihin, joissa on pohdittu, miksi joku leiriläisistä ei usko samalla tavalla. Rakkaita kaikki, ihan jokainen!
Kun me huomenna juhlimme, kuiskaan oman nuoren miehen korvaan: pidä usko ja hyvä omatunto. Ja kun minä huomenna halaan ystäväperheen nuorta, kuiskaan hänen korvaansa: onnea ja Taivaan Isän runsasta siunausta – olet meille niin rakas! Ilmassa väreilee jotain aivan erityistä – Jumalan siunausta juhlapäivässä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys