Kun ih­mi­nen te­kee ri­kok­sen, hä­nel­le tuo­mi­taan ran­gais­tus, esi­mer­kik­si sak­ko- tai van­keus­tuo­mio. Kär­si­mäl­lä lais­sa sää­de­tyn ran­gais­tuk­sen hän so­vit­taa te­ke­män­sä vää­ryy­den yh­teis­kun­nal­le. Tä­män jäl­keen te­ki­jä va­pau­tuu ja voi jat­kaa elä­mää yh­teis­kun­nal­li­ses­sa mie­les­sä puh­taal­ta pöy­däl­tä. It­se ri­kos ta­pah­tu­ma­na ei pyyh­kiy­dy pois, mut­ta ih­mi­nen on saa­nut mah­dol­li­suu­den aloit­taa alus­ta.

Syn­tiin­lan­kee­mus­ta on kut­sut­tu ma­jes­teet­ti­ri­kok­sek­si. Ter­mi pe­riy­tyy van­hal­ta ajal­ta, tar­koit­ta­en ri­kos­ta hal­lit­si­jaa vas­taan. Ky­sei­ses­tä ri­kok­ses­ta oli usein sää­det­ty kuo­le­man­ran­gais­tus. Syn­tiin­lan­kee­muk­ses­sa ih­mi­nen ha­lu­si ol­la Ju­ma­lan ver­tai­nen ja teki näin ma­jes­teet­ti­ri­kok­sen. Ta­pah­tu­nees­ta seu­ra­si ih­mi­sel­le kuo­le­man­ran­gais­tus. Ih­mi­nen ei ky­en­nyt aut­ta­maan it­se­ään ei­kä kor­jaa­maan ta­pah­tu­nut­ta va­hin­koa. Rak­kau­des­saan ih­mis­tä koh­taan Ju­ma­la it­se tuli lan­gen­neen ih­mi­sen avuk­si. Hän an­toi pa­ra­tii­sis­sa lu­pauk­sen Jee­suk­ses­ta, joka pe­las­tus­työn­sä kaut­ta so­vit­tai­si ih­mi­sen syn­nit ja lu­nas­tai­si pa­han val­las­ta.

Sana lu­nas­tus on ny­kyih­mi­sel­le usein vie­ras. Rip­pi­kou­lu­lai­nen tai van­hem­pi on saat­ta­nut tör­mä­tä ter­miin ar­jes­saan, jos lä­hi­pii­ris­sä on sat­tu­nut lii­ken­ne­va­hin­ko, ja va­kuu­tu­syh­tiö on lu­nas­ta­nut kor­jaus­kel­vot­to­man ajo­neu­von it­sel­leen. Konk­reet­ti­sen esi­mer­kin avul­la voi ava­ta myös Ju­ma­lan to­teut­ta­maa lu­nas­tus­työ­tä. Poi­kan­sa vi­at­to­man kär­si­mi­sen, kuo­le­man ja ylös­nou­se­muk­sen kaut­ta Ju­ma­la lu­nas­taa tur­mel­tu­neen ja syn­nin vuok­si ka­do­tuk­seen tuo­mi­tun ih­mi­sen. Ju­ma­la mak­soi lu­nas­tuk­ses­ta kal­leim­man mah­dol­li­sen hin­nan, Poi­kan­sa so­vin­to­ve­ren, joka vuo­da­tet­tiin ih­mis­kun­nan syn­tien täh­den. Ih­mi­sen it­se ei tar­vit­se, ei­kä hän voi­kaan mak­saa näin suur­ta hin­taa. Hä­nel­le Ju­ma­la lah­joit­taa kai­ken il­mai­sek­si, il­man omaa te­koa tai an­si­o­ta.

Jo­han­nes tii­vis­tää Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­man näin: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16). Apos­to­li Paa­va­li puo­les­taan ku­vaa sitä, kuin­ka Ju­ma­la it­se toi­mii syn­tien so­vit­ta­ja­na ja ih­mi­sen lu­nas­ta­ja­na pa­han val­las­ta: ”Ju­ma­la it­se teki Kris­tuk­ses­sa so­vin­non maa­il­man kans­sa ei­kä lu­ke­nut ih­mi­sil­le vi­ak­si hei­dän rik­ko­muk­si­aan” (2. Kor. 5:19).

Har­ri Vä­hä­jylk­kä