Pu­he­lin piip­paa vies­tin mer­kik­si. What­sApp-ys­tä­vä­ryh­mäm­me äi­ti lait­taa vies­tiä:

"Ju­ma­la on he­rät­tä­nyt vää­ril­le tu­lil­le ek­sy­neen nuo­ru­kai­sen tun­non. Ha­lu­si pa­la­ta omien­sa luo. Us­koa epäi­lyk­set ja syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä."

Pian pu­he­lin piip­paa taas. Mon­ta ker­taa. äi­tien ryh­mä iloit­see kyy­nel­sil­min tuh­laa­ja­po­jan pa­luus­ta. Tun­ne­vies­te­jä.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä tu­lee toi­sen­lai­nen vies­ti. Su­ru­vies­ti. Pit­kän sai­rau­den vä­syt­tä­mä isoi­sä on saa­nut las­kea mat­ka­sau­van­sa. Pääs­syt yöl­lä tai­vaan ko­tiin. Yh­des­sä loh­du­tam­me mat­ka­ys­tä­vääm­me ero­ni­kä­väs­sä lu­kui­sin vies­tein ja lem­pein sa­noin. Mikä on tär­kein­tä? Muis­tu­tus­vies­te­jä.

En­tä al­ka­neen vuo­den toi­sen ka­len­te­ri­päi­vän ku­va­vies­ti: nuo­ri, vas­ta­vi­hit­ty pari kir­kon käy­tä­väl­lä. Jän­ni­tys, odo­tus, puh­taus, rak­kaus. Kaik­ki sii­nä yh­des­sä ku­vas­sa. Mor­si­a­men äi­din aja­tus­vies­ti myö­hem­min il­lal­la: ”Ihan poik­ki olo ja mie­li her­käl­lä.”

Kyy­ne­leet tul­vah­ta­vat sil­mii­ni. Muis­tan hy­vin kut­su­kor­tin, jon­ka saim­me vie­lä Suo­mes­sa ol­les­sam­me nii­hin häi­hin. Hää­kut­su! Mi­ten iha­naa! Jou­duin il­moit­ta­maan, et­tä em­me pää­se – muut­to­päi­vä oli ai­kais­tu­nut. Lä­hei­sen ys­tä­vän van­hin lap­si, mi­nun­kin ys­tä­vä­ni. Tai­vaan Isän siu­naa­maa liit­toa, rak­kaat nuo­ret! ”Kil­pail­kaa toi­nen tois­ten­ne kun­ni­oit­ta­mi­ses­sa”, kir­joi­tin vies­tiin. On­nit­te­lu­vies­te­jä.

Vies­te­jä per­he­ryh­mäs­tä Suo­mes­sa asu­vil­ta lap­sil­ta. Tu­le­vat lä­hem­mäk­si, vaik­ka vä­lis­sä on tu­han­sia mai­le­ja. Vies­teis­sä on pal­jon ku­via. Ja ku­va­pyyn­tö­jä. ”Lai­ta edes pie­nis­tä ku­via. Ik­su on.”

Va­loi­sia vies­te­jä: ”Nyt voi va­ra­ta len­not!” Odo­tuk­sen ilo!

Omia vies­te­jä­ni po­jal­le, joka ei pal­jon vies­teil­lä häi­rit­se. ”Mi­ten me­nee? Joko työt lop­pui? On­ko hiuk­set jo lei­kat­tu? Mi­hin ai­kaan int­tiin?” Vas­taus on usein pelk­kä ”Ihan oq”. Mut­ta on hen­gis­sä. Kun­nos­sa. Hyvä! Ar­ki­vies­te­jä.

Tei­ni­po­jan kä­den­jat­keek­si on kas­va­nut äly­pu­he­lin. Kon­tak­ti rip­pi­kou­lu­ka­ve­rei­hin ja kou­lu­ka­ve­rei­hin on tär­keä. 10 tun­nin ai­ka­e­ro hait­taa kon­tak­toin­tia. Tu­lee sa­no­mis­ta ko­to­na­kin vies­tit­tä­mi­sen kel­lo­na­jois­ta. Yö­ai­ka on nuk­ku­mis­ta var­ten. Komp­ro­mis­si­rat­kai­su­ja. Hel­pot­taa ka­ve­ri-ikä­vää, kun saa ju­tel­la kuu­lu­mi­sis­ta luot­toih­mis­ten kans­sa. Ka­ve­ri­vies­te­jä – ol­la kau­kaa lä­hel­lä.

Mei­dän per­heen ai­kuis­ten kes­ken on vies­til­lä tar­kas­tet­tu kaup­pa­lis­taa. Ha­et­tu hy­väk­syn­tää uu­del­le han­kin­nal­le. Sel­vi­tel­ty eri­mie­li­syyk­siä. Lä­he­tet­ty vies­ti mo­nil­la maus­teil­la tai lem­pe­äl­lä lau­seel­la. ”Ra­kas­tan sil­ti.” Rak­kaus­vies­te­jä. Ai­ka ko­rut­to­mas­ti­kin. ”Nu­ku­ta lap­set!”

Vies­ti on ku­tis­ta­nut etäi­syyt­tä Suo­meen. Hel­pot­ta­nut al­kui­kä­vää. Tsem­pan­nut so­pi­val­la het­kel­lä. Muis­tut­ta­nut mat­ka­ys­tä­vis­tä me­ren ta­ka­na. Se, mitä vies­tis­sä en pys­ty vä­lit­tä­mään, on uu­si ja laa­ja ym­pä­ris­tö, jos­sa nyt eläm­me. Mei­tä ym­pä­röi­vät vuo­ret, jot­ka siin­tä­vät taus­tal­la ul­jai­na ja pa­kah­dut­ta­van kau­nii­na.

Tuok­sut, vä­rit, ih­mis­ten kir­jo. Lii­ken­teen hek­ti­syys, moot­to­ri­tei­den kym­me­net eri kais­tat liit­ty­mä­sol­muis­sa. Maut, uu­det tot­tu­muk­set, il­mas­to. Vies­ti ei ker­ro, mi­ten tääl­lä seu­rois­sa kuu­luu sama Hy­vän Pai­me­nen ää­ni – eng­lan­nik­si. Ja vaik­ka en vie­lä jak­sa pin­nis­tel­lä ym­mär­tä­mään koko saar­naa vie­raal­la kie­lel­lä, olen iloin­nut seu­rois­sa käy­mi­ses­tä. Täy­tyi sitä pie­ni pala kir­kol­ta vi­de­o­vies­ti­nä ys­tä­vä­ryh­mään lä­het­tää. Ku­va­vies­te­jä.

Pi­de­tään yh­teyt­tä! Muis­te­taan toi­nen toi­si­am­me myös tär­keim­mäl­lä vies­tin­tä­ta­val­la. Ru­kouk­sin.