JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Syksykö on, vai kevät?

26.9.2020 6.15

Juttua muokattu:

25.9. 15:36
2020092515365620200926061500

Jos he­räi­sin sy­väs­tä unes­ta tai ta­jut­to­muu­des­ta, joka oli­si ir­rot­ta­nut mi­nut ajan­ku­lus­ta ja kä­ve­li­sin joen ran­taan, tie­täi­sin­kö on­ko ke­vät vai syk­sy?

On sa­teis­ta ja ko­le­aa, tai­vas on har­maan pil­ven ta­ka­na. Ran­nan pal­jaat koi­vut ojen­te­le­vat mus­tia ok­si­aan. Ve­si­pi­sa­rat ti­pah­te­le­vat niis­tä kas­voil­le. Mis­tä koi­vu tie­tää, on­ko ai­ka syn­nyt­tää sil­mut vai kul­jet­taa vii­mei­nen­kin elä­män­nes­te juu­riin?

Iso­kos­ke­lo­pa­ris­kun­ta lii­kah­taa sil­lan al­ta kul­ki­jan häi­rit­se­mä­nä ui­maan. Urok­sen mus­ta­val­kea hah­mo saat­te­lee suk­laan­rus­ke­a­päis­tä naa­ras­ta, tark­kai­lee häi­rit­si­jöi­tä val­mii­na puo­lus­ta­maan puo­li­so­aan. Naa­raan pää kään­tyi­lee her­mos­tu­nee­na, tuk­ka­töyh­tö hei­lah­taa, te­rä­vä­päi­nen pit­kä nok­ka rik­koo saa­ren sil­hu­et­tia. Pa­ris­kun­ta li­puu le­vo­ton­ta reit­ti­ään koh­ti joen kes­kus­taa toi­sis­taan har­hau­tu­en. Sen ta­jut­tu­aan pa­laa­vat yh­teen.

Jos oli­sin ve­si­lin­tu, oli­sin mie­lel­lä­ni iso­kos­ke­lo­naa­ras. Sen höy­hen­pu­vun vä­rit ovat läm­pi­mät ja hap­sot­ta­va töyh­tö vil­li. Asus­te­li­sin kir­kas­ve­ti­sel­lä, ka­rul­la jo­el­la tai jär­vel­lä. Eläi­sin ve­den liik­kees­sä, su­kel­tai­sin mus­taan su­laan et­sien pik­ku­ka­lo­ja ra­vin­nok­si. Il­tai­sin jär­vi­ruo­ko huo­jui­si aal­to­jen kei­nus­sa ja tuu­dit­tai­si vä­sy­neen lem­pe­ään uneen. Aa­mul­la he­räi­sin leh­to­ker­tun hil­pe­ään lau­luun. Sou­tai­sin se­lil­lä, ui­sin pou­ka­miin, hais­te­li­sin tuul­ta.

Ran­ta­hie­ti­kot lois­ta­vat kel­tai­sen­rus­kei­na. Mis­tä ne tie­tä­vät, kos­ket­ta­vat­ko pian kuu­mi­na ke­sä­päi­vi­nä juok­se­vien las­ten jal­ko­jen ke­ve­ät pai­nal­luk­set nii­den pin­taa? Vai on­ko ai­ka muis­tel­la juu­ri men­nyt­tä ke­sää, et­siä vii­le­ne­väs­tä hie­kas­ta vii­meis­tä ja­lan­pai­nu­maa, jota aal­lot ei­vät ole huuh­to­neet pois?

Syk­syn vah­va kos­ke­tus on läs­nä ve­des­sä aje­leh­ti­vas­sa puun­kap­pa­lees­sa ja tuu­len ran­ta­ve­teen len­nät­tä­mäs­sä ok­san­ka­rah­kas­sa. Jo­kea rai­doit­ta­vat mus­tat tyy­net lai­kut, tuu­len­vi­re sär­kee pin­taan le­vot­to­mia, kyl­miä vä­rei­tä. Ku­lot­tu­nut ruo­ho reu­nus­taa ran­to­ja, mus­tat ki­vet rik­ko­vat vai­to­nai­si­na ve­den pei­lin. Har­maa­lok­ki on jäh­met­ty­nyt ki­vel­le kuin odot­ta­en, kuun­nel­len.

Haa­van­leh­tien nah­kea mat­to peit­tää pol­kua. Tätä pol­kua pit­kin juok­sin ke­säi­sin lap­se­na lu­ke­mat­to­mia ker­to­ja ke­pein ja­loin ve­den vii­le­än kos­ke­tuk­sen odo­tus ihol­la­ni. Sil­loin tie­sin, et­tä on kesä.

Mis­tä tie­dän nyt, on­ko syk­sy vai ke­vät, kun met­sä on hil­jaa, tuu­li­kin? Kuus­ten sy­vän­vih­reä muu­ri vai­men­taa kau­pun­gin le­vot­to­mat hä­ly­ää­net. Kät­key­dyn met­sän tyyn­nyt­tä­vään hil­jai­suu­teen. Ka­ner­van li­lan­mus­tat var­ret rik­ko­vat puo­lu­kan­var­pu­jen vih­re­än ma­ton. Met­säs­sä tirs­kah­taa pu­na­rin­nan ään­näh­dys, kuin se kut­sui­si ys­tä­vää, joka on len­tä­nyt jo pois.

Mis­tä tie­dän, on­ko hy­väs­tien ai­ka? Vai on­ko ai­ka rä­jäh­tää hen­git­tä­mään ke­vään hur­mi­o­ta? Tun­tee­ko sy­dän jää­hy­väis­ten tum­muu­den vai ta­ju­aa­ko se, et­tä tämä het­ki on uu­den al­ku?

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Juhlapäivän valintoja

20.12.2021 7.00
AulikkiPiirainen

Mittee se eläkeläesmuori voes toimittoo

28.12.2020 13.20
AulikkiPiirainen

Lempeitä jäähyväisiä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ensihoitoa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Seurapenkissä jälleen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Arkisissa ajatuksissa kotisuviseuroissa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Toukokuinen läksiäispuhe kollegoilleni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pärjäisimmekö vähemmällä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pääsiäisajan valoa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etäopon työpäivä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avantoon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huoli muuttui kiitollisuudeksi

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Eksyksissä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain askel toiseen elämään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hyvästit kesälle

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syksyistä luontoa ja koskettavia hetkiä Ruotsin-matkalla

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Miten sen laulutuokion kanssa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pellon laidalla minäkin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Kesähelsinkiläinen vuosimallia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuoren opettajattaren pinhuusi

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pääsiäinen sävelin – uutta CD:tä kuuntelemassa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jäädäkö vai eikö jäädä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syrjästäkatsoja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meistä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuusi

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hillittyjä sävyjä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kytkin luistaa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syksyssä soi elämän hauraus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Virtaava vesi kutsuu mukaansa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yhteistä laulua laulamassa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pelkoja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Keväistä levottomuutta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Joulu on hiljaista hämärää, pääsiäinen kevyttä valoa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kiitollisuus vahvistaa hyvää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Ammatinvalinta, sattumaako?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Rukous on lahja

27.12.2017 6.14
8.11.2024

Minä, Herra, asetan määräajan ja tuomitsen oikeudenmukaisesti. Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät, mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan. Ps. 75:3–4

Viikon kysymys