JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mikä yö!

27.7.2019 6.34

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190727063400

Uta­sen voi­ma­lai­tok­sel­la on tut­tu to­hi­na, kun saa­vun yö­me­lon­ta­o­suu­den vaih­to­paik­kaan. Me­lo­jat et­si­vät vä­li­nei­tään ja toi­si­aan, kul­ke­vat kii­rei­ses­ti pai­kas­ta toi­seen. Il­ma ku­hi­see läh­dön le­vot­to­muut­ta.

Olen osal­lis­tu­mas­sa Suo­mi Me­loo -ta­pah­tu­maan. Ka­noot­ti­vies­ti me­lo­taan vuo­sit­tain ke­sä­kuun toi­sel­la vii­kol­la. Ta­pah­tu­maa on jär­jes­tet­ty vuo­des­ta 1985 läh­tien, ja vuon­na 2007 se jär­jes­tet­tiin ko­ti­ve­sis­tös­sä­ni Sot­ka­mon ja Ou­lu­jär­ven rei­til­lä Kuh­mos­ta Ou­luun. Olin mu­ka­na me­lo­mas­sa Si­poon me­lo­jien jouk­ku­ees­sa.

Siir­rym­me voi­ma­lai­tok­sen ala­puo­lel­le, jos­sa kat­se­len epäil­len vir­ran voi­maa: mi­ten tuo­hon pyör­teik­köön ka­ja­kil­la siir­ry­tään. Me­lon­ta­ka­ve­ri­na kak­si­kos­sa mi­nul­la on jäl­leen tot­tu­nut me­lo­ja, jon­ka neu­vo­jen mu­kaan luot­sau­dum­me vir­taan.

Ko­ke­neet me­lo­jat saa­vat lu­van siir­tyä vir­ran yli vas­ta­ran­nal­le odot­te­le­maan läh­tö­käs­kyä. Tai­ta­vas­ti he temp­pui­le­vat pyör­teis­sä, kään­tä­vät ka­jak­kin­sa vas­ta­vir­taan, park­kee­raa­vat ran­nan tyy­neen su­van­toon. Me em­me yli­tä vir­taa, vaan me­lom­me pie­neen lah­del­maan, jo­hon jääm­me odot­te­le­maan tois­ten sel­viy­ty­mis­tä ve­sil­le. Vie­reem­me ker­tyy vä­hi­tel­len mui­ta­kin ka­jak­ke­ja. Pi­däm­me tois­tem­me ka­ja­keis­ta kiin­ni tii­viis­sä ry­kel­mäs­sä.

Noin 70 ka­ja­kin siir­ty­mi­nen vir­taan vie ai­kaa puo­li­sen tun­tia. Joh­to­me­lo­ja ke­hot­taa mei­tä py­syt­te­le­mään kes­kel­lä ka­na­vaa, mi­kä­li ha­lu­am­me hyö­tyä vir­ran voi­mas­ta. Edes­sä on 19 ki­lo­met­rin mat­ka, jo­hon on va­rat­tu ai­kaa kah­dek­san tun­tia. Kel­lo on kym­me­nen il­lal­la ja me­lon­tail­ma eri­no­mai­nen. Au­rin­ko pais­taa pil­vien lo­mas­ta, vai­kut­taa sil­tä, et­tä em­me saa sa­det­ta.

Tätä osuut­ta olen odot­ta­nut. Ha­lu­an näh­dä kym­me­nien ka­jak­kien täyt­tä­män jo­kiu­o­man. Ha­lu­an ko­kea yöl­li­sen joen ten­hon. Läh­töm­me on var­mas­ti sy­käh­dyt­tä­vä näky yl­hääl­tä voi­ma­lai­tos­sil­lal­ta.

Vir­ras­sa me­lo­mi­nen on uut­ta mi­nul­le. Ka­jak­kim­me liik­kuu yl­lät­tä­vän hel­pos­ti. Vir­ta ei vie­kään hol­tit­to­mas­ti, vaan oh­jat­ta­vuus säi­lyy. Vä­lil­lä le­puut­te­lem­me, nos­tam­me me­lat ylös ve­des­tä, va­rom­me, et­tem­me sohi vie­reis­tä me­lo­jaa. An­nam­me vir­ran kul­jet­taa.

Ka­ja­kit ker­ty­vät vie­rek­käin, li­mit­täin, tart­tu­vat toi­siin­sa kiin­ni. Joku ka­jak­ki kul­keu­tuu poi­kit­tain, toi­nen kul­kee joen suun­tai­ses­ti. Muo­dos­tuu mut­kit­te­le­va jono, joka ete­nee vir­ran mu­ka­na. Olen yk­si osa ka­ra­vaa­nia, osa vir­taa. Kuun­te­lem­me jo­kea. Leh­to­kert­tu ja pu­na­kyl­ki­ras­tas lu­rit­ta­vat lu­mou­tu­nee­na ke­säy­ön kau­neu­des­ta. Vaih­dam­me verk­kai­ses­ti muu­ta­man sa­nan kes­ke­näm­me. Vie­res­sä li­pu­va on mi­nul­le vie­ras, mut­ta yh­tei­nen ko­ke­mus lä­hen­tää.

Ai­kam­me liu’ut­tu­am­me joh­to­me­lo­ja ke­hot­taa mei­tä las­ke­maan me­lat ve­teen. Et­sim­me la­val­le paik­kaa ve­des­tä, odo­tam­me kär­si­väl­li­ses­ti vuo­ro­am­me. Joen yöl­li­nen py­hyys te­kee me­lo­jas­ta nöy­rän.

Kai­vet­tu jo­kiu­o­ma lop­puu, saa­vum­me Sot­ka­jär­vel­le. Jär­vi on tyy­ni, en­sim­mäi­set me­lo­jat rik­ko­vat mus­tan pei­li­pin­nan. Kat­se­len si­vul­le­ni. Me­lom­me ryt­mik­kääs­ti, tii­viis­sä ry­kel­mäs­sä ää­net­tö­mäs­sä ke­säy­ös­sä.

Näky on hyp­noot­ti­nen. Me­lat nou­se­vat ja las­ke­vat lä­hes yh­tä ai­kaa. Me­lo­ja­pat­ja ete­nee ke­ve­äs­ti, ka­ja­kit tus­kin kos­ket­ta­vat ve­den pin­taa. Pat­jan imu kul­jet­taa, saa py­sy­mään ryh­män mu­ka­na. Kii­däm­me une­no­mai­ses­sa tyh­jyy­des­sä. Sär­ky­vän ve­den­pin­nan ää­ni to­dis­taa, et­tei näky ole vain ku­vi­tel­maa. Vauh­dil­la lii­däm­me maa­tau­ol­le Sot­kan Lei­ri­kes­kuk­seen.

Vuo­den 2007 Suo­mi Me­loo –ta­pah­tu­mas­sa on en­sim­mäis­tä ker­taa nais­ten osuus. Jot­kut nuo­ru­kai­set ei­vät sitä nä­kö­jään su­la­ta, sil­lä tun­nis­tan ai­na­kin kol­me mie­his­tä nais­hah­moa. Hei­dät kel­puu­te­taan osuu­del­le Päl­lis­tä Py­hä­kos­kel­le, mut­ta pyy­de­tään ys­tä­väl­li­ses­ti py­syt­te­le­mään jäl­ki­jou­kois­sa. Jo­ki­o­suut­ta on mai­nos­tet­tu hie­noim­mak­si, al­ku­pe­räi­sim­mäk­si mai­se­mak­si Ou­lu­jo­el­la. Il­mei­ses­ti mie­het ha­lu­a­vat ol­la mu­ka­na to­dis­ta­mas­sa asi­aa, et­tei se jää pel­käs­tään nais­ten pu­hei­den va­raan. Mi­nul­le jo­kiu­o­ma on tul­lut sou­ta­mal­la tu­tuk­si, nyt ihas­te­len sitä me­no­suun­taan.

Ka­pe­as­sa jo­kiu­o­mas­sa li­puu noin 60 me­lo­jaa. Ran­nan koi­vut, ter­va­le­pät ja pa­jut seu­raa­vat me­no­am­me. Jos­sa­kin kuk­ki­vat vie­lä vii­mei­set ren­tu­kat. Ke­säy­ös­sä tuok­su­vat vä­ke­väs­ti tuo­reet koi­vun leh­det. Au­rin­ko on nous­sut, yö­lin­nut ta­ri­noi­vat. Ran­ta­si­pi huu­taa kai­ho­aan joen yl­lä. Us­va vii­pyi­lee tyy­nen ve­den­pin­nan pääl­lä. On ke­säy­ön syvä het­ki. Joki kul­jet­taa, kään­tyi­lee vieh­ke­äs­ti vai­mei­na mut­ki­na. Tar­koi­tuk­se­nam­me on me­loa kol­men ja vii­den vä­lil­lä kah­dek­san ki­lo­met­rin mat­ka.

On­ko nais­ten me­lo­mi­nen eri­lais­ta kuin mies­ten? Ai­na­kin ete­nem­me verk­kai­ses­ti. Joh­to­me­lo­jan on vai­kea py­sy­tel­lä kär­jes­sä. Eh­kä hän ha­lu­aa kun­ni­oit­taa joen yöl­lis­tä rau­haa. To­sin hän vä­lil­lä vi­rit­te­lee yh­teis­lau­lua, ko­va­ää­ni­ses­sä voi­mis­tu­nut ää­ni sär­kee mie­le­ni py­hyy­den. Lep­peä me­lon­ta­tah­ti saa vä­hi­tel­len vi­lun­vä­reet puis­tat­ta­maan ke­ho­a­ni, ha­lu­ai­sin ede­tä ri­pe­äm­min. Aa­mu­yön sie­tä­mä­tön vä­sy­mys ja kär­si­mät­tö­myys hii­pi­vät mie­lee­ni. Jo­kin täs­sä osuu­des­sa rii­te­lee mi­nun yöl­lis­tä mie­len­ti­laa­ni vas­taan.

Vien me­lon­ta­ka­ve­ri­ni hä­nen yö­paik­kaan­sa ja pa­laan ko­tii­ni. Ta­ka­na on unel­ma­me­lon­ta: ke­säy­ön tyy­ni ve­den­pin­ta, au­rin­gon­nou­sun­het­ki, yö­lin­tu­jen lau­lu puh­dis­ti­vat mie­le­ni kirk­kaak­si. Li­hak­se­ni ei­vät ole niin ki­pe­ät kuin edel­li­sen yö­me­lon­nan jäl­keen. Ka­ja­kin sää­döt osui­vat pa­rem­min koh­dal­leen. Kel­lo on koh­ta kuu­si. En­nä­tän nuk­kua kol­me tun­tia en­nen seu­raa­val­le eli vii­mei­sel­le osuu­del­le siir­ty­mis­tä. Lait­tau­dun vuo­tee­seen, liu’un unien ke­veil­le lai­neil­le.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Juhlapäivän valintoja

20.12.2021 7.00
AulikkiPiirainen

Mittee se eläkeläesmuori voes toimittoo

28.12.2020 13.20
AulikkiPiirainen

Lempeitä jäähyväisiä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ensihoitoa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syksykö on, vai kevät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Seurapenkissä jälleen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Arkisissa ajatuksissa kotisuviseuroissa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Toukokuinen läksiäispuhe kollegoilleni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pärjäisimmekö vähemmällä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pääsiäisajan valoa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etäopon työpäivä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avantoon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huoli muuttui kiitollisuudeksi

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Eksyksissä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain askel toiseen elämään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hyvästit kesälle

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syksyistä luontoa ja koskettavia hetkiä Ruotsin-matkalla

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Miten sen laulutuokion kanssa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Pellon laidalla minäkin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Kesähelsinkiläinen vuosimallia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuoren opettajattaren pinhuusi

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pääsiäinen sävelin – uutta CD:tä kuuntelemassa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jäädäkö vai eikö jäädä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syrjästäkatsoja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meistä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuusi

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hillittyjä sävyjä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kytkin luistaa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syksyssä soi elämän hauraus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Virtaava vesi kutsuu mukaansa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yhteistä laulua laulamassa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pelkoja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Keväistä levottomuutta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Joulu on hiljaista hämärää, pääsiäinen kevyttä valoa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kiitollisuus vahvistaa hyvää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Ammatinvalinta, sattumaako?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Rukous on lahja

27.12.2017 6.14
8.11.2024

Minä, Herra, asetan määräajan ja tuomitsen oikeudenmukaisesti. Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät, mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan. Ps. 75:3–4

Viikon kysymys