JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Avantoon

25.2.2020 6.30

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420200225063000

Tal­sin ka­dul­la. Kat­se on maas­sa. Aja­tuk­set pyö­ri­vät men­neen vii­kon asi­ois­sa. En näe vas­taan­tu­li­joi­ta, vain omat vä­sy­neet aja­tuk­se­ni.

Kään­nyn ran­ta­po­lul­le. Kuu­sen ok­sat ovat pit­kät, ras­kaat. Nos­tan kat­see­ni, vil­kai­sen jo­el­le. Avan­to on mus­ta ja laa­ja. Vesi kut­suu ui­maan, joki on tyy­ni. On­nen tun­ne nou­see sy­väl­tä, rau­hoi­tun.

Pu­ku­huo­nees­sa ei on­nek­si ole mui­ta, saan yk­sin kuun­nel­la il­mas­toin­ti­lait­teen hu­ri­naa. Ve­täi­sen ui­ma­pu­vun pääl­le, tos­sut jal­kaan ja las­keu­dun avan­toon. Vesi tun­tuu kyl­mäl­le, ai­vot on vään­net­tä­vä nol­lil­le ja kes­ki­tyt­tä­vä vain ve­toi­hin. Yk­si, kak­si, kol­me. Teen noin kak­si­kym­men­tä ve­toa pai­kal­la­ni.

Ran­nal­la ole­vien ta­lo­jen va­lot ve­ny­vät jo­keen. Hen­gi­tyk­sen höy­ry ko­hoi­lee ke­pe­äs­ti ve­den pin­nal­la. Hil­jai­suus pu­ris­tuu ym­pä­ril­le­ni.

Ha­lu­ai­sin vii­pyä ve­des­sä kau­an. Har­mit­te­len ih­mi­sen osaa, ih­mis­ke­ho ei kau­an kes­tä pa­ri­as­teis­ta vet­tä. Oli­sin­pa kuik­ka, niin vesi oli­si eli­nym­pä­ris­tö­ni. Mut­ta ei voi mi­tään, en ole en­kä tule ve­si­lin­nuk­si. Nou­sen lai­tu­ril­le, kie­tai­sen la­ka­nan ym­pä­ril­le­ni.

Tämä on pa­ras het­ki! Ve­des­tä nous­tua ei ole yh­tään kyl­mä. Kat­sah­dan ym­pä­ril­le­ni. Ta­ju­an kirk­kaan täh­ti­tai­vaan. Pa­laan kop­piin, huo­ah­dan. Mie­li on tyy­ni, asi­at aset­tu­vat koh­dal­leen.

Avan­tou­in­ti va­paut­taa stres­si­hor­mo­ne­ja ve­ren­kier­toon, mut­ta se ei ly­hy­en kes­ton­sa vuok­si yli­kuor­mi­ta vaan an­taa ener­gi­aa. Eli­mis­tö käyt­tää hor­mo­nit puo­lus­tus­re­ak­ti­oon kyl­mää vas­taan, jol­loin hor­mo­ni­pi­toi­suu­det las­ke­vat ja stres­si lau­ke­aa.

Ei siis ih­me, et­tä avan­tou­in­ti ai­heut­taa riip­pu­vuut­ta. Ou­lu­lai­nen do­sent­ti Pirk­ko Hut­tu­nen on tut­ki­nut avan­tou­in­nin ja kyl­män fy­si­o­lo­gi­sia vai­ku­tuk­sia. Hä­nen mu­kaan­sa kyl­mä­al­tis­tus va­paut­taa ai­vo­li­säk­kees­tä bee­ta­en­dor­fii­nia, joka on ki­pua lie­vit­tä­vä yh­dis­te. Se ai­heut­taa myös mie­li­hy­vää ja voi jopa joh­taa riip­pu­vuu­den syn­tyyn.

Mitä nau­tit­ta­vaa on hip­siä kyl­mäs­tä vä­ris­ten jää­tä­väs­sä tuu­les­sa koh­ti avan­toa? Tai kun hen­gi­tys sal­pau­tuu ke­hon ja ve­den läm­pö­ti­la­e­ros­ta? Ei­kö kyl­mään ve­teen ja jäi­den se­kaan me­ne­mi­nen pe­lo­ta?

Nuo ky­sy­myk­set ovat tut­tu­ja, mut­ta sil­ti mus­ta vesi lu­mo­aa. Kah­den­kym­me­nen as­teen pak­ka­ses­sa vesi tun­tuu jopa läm­pi­mäl­tä. On vain huo­leh­dit­ta­va, et­tä uin­nin jäl­keen ei tule vilu.

Mi­nul­le avan­tou­in­nis­sa on mer­ki­tyk­sel­lis­tä myös ym­pä­röi­vä luon­to. Tämä on tär­ke­ää mo­nil­le muil­le­kin ui­ma­reil­le. Asi­aa on sel­vit­tä­nyt Sini Sa­ren pro gradu -tut­kiel­mas­saan.

Sa­re­nin haas­tat­te­le­mat avan­tou­i­ma­rit seu­ra­si­vat muun mu­as­sa sään ja vuo­de­nai­ko­jen vaih­te­lua ja ku­vai­li­vat ui­mi­sen tuo­van kii­reet­tö­myy­den, it­sen­sä voit­ta­mi­sen sekä stres­sin vä­he­ne­mi­sen tun­tei­ta. Myös hil­jen­ty­mi­sen ja rau­hoit­tu­mi­sen ko­ke­muk­set oli­vat tär­kei­tä.

Aloi­tin avan­tou­in­nin syk­syl­lä 1996. Ta­ka­na oli sa­tei­nen ja vii­leä kesä, mut­ta elo­kuus­sa tu­li­vat yl­lät­tä­en ke­säi­set il­mat. Ve­det läm­pe­ni­vät vie­lä ui­ma­kel­poi­sik­si. Jat­koin uin­tia pit­kin syk­syä ja yh­täk­kiä oli­kin mar­ras­kuu ja kyl­mät ve­det. Oli teh­tä­vä pää­tös.

Mi­nul­la oli jo­kin ter­vey­sin­toi­lu­kau­si me­neil­lään, ja olin otol­lis­ta maa­pe­rää tart­tu­maan tut­ta­va­ni hou­kut­te­le­ma­na avan­tou­in­nin kouk­kuun. En ole mi­ten­kään läm­min­ve­ri­nen ih­mi­nen, jo­ten kyl­mä vesi ei tun­nu ko­vin hou­kut­te­le­val­ta asi­al­ta. Kui­ten­kin in­nos­tuin ko­kei­le­maan avan­tou­in­tia. Jäin kouk­kuun niin kuin mo­net muut.

On ih­meel­lis­tä, mi­ten kyl­mä vesi kar­kot­taa muun, on vain kä­sil­lä ole­va het­ki. Jo­ta­kin ve­teen jää tai tart­tuu mu­kaan, kos­ka siel­tä nous­tua on au­tu­aal­li­nen olo. Hy­vän olon hor­mo­nit myrs­ky­ä­vät, kat­se kir­kas­tuu. Elä­mäs­tä ta­ju­aa oleel­li­sen.

LÄH­TEET:

Hei­ku­ra, P., Hut­tu­nen, P., Kin­nu­nen, T. 2000. Hyi­nen hur­mio – avan­tou­i­ma­rin kä­si­kir­ja. Hel­sin­ki: Edi­ta

Sa­ren, Sini 2004: Ei­hän se oo kuin vet­tä – Ka­jaa­ni­lai­set avan­tou­i­ma­rit. Pro Gradu –tut­kiel­ma. Hel­sin­gin yli­o­pis­to, Hu­ma­nis­ti­nen tie­de­kun­ta.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Juhlapäivän valintoja

20.12.2021 7.00
AulikkiPiirainen

Mittee se eläkeläesmuori voes toimittoo

28.12.2020 13.20
AulikkiPiirainen

Lempeitä jäähyväisiä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ensihoitoa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syksykö on, vai kevät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Seurapenkissä jälleen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Arkisissa ajatuksissa kotisuviseuroissa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Toukokuinen läksiäispuhe kollegoilleni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pärjäisimmekö vähemmällä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pääsiäisajan valoa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etäopon työpäivä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Kun huoli muuttui kiitollisuudeksi

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Eksyksissä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain askel toiseen elämään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hyvästit kesälle

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syksyistä luontoa ja koskettavia hetkiä Ruotsin-matkalla

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Miten sen laulutuokion kanssa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pellon laidalla minäkin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Kesähelsinkiläinen vuosimallia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuoren opettajattaren pinhuusi

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pääsiäinen sävelin – uutta CD:tä kuuntelemassa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jäädäkö vai eikö jäädä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syrjästäkatsoja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meistä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuusi

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hillittyjä sävyjä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kytkin luistaa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syksyssä soi elämän hauraus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Virtaava vesi kutsuu mukaansa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yhteistä laulua laulamassa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pelkoja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Keväistä levottomuutta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Joulu on hiljaista hämärää, pääsiäinen kevyttä valoa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kiitollisuus vahvistaa hyvää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Ammatinvalinta, sattumaako?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Rukous on lahja

27.12.2017 6.14
8.11.2024

Minä, Herra, asetan määräajan ja tuomitsen oikeudenmukaisesti. Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät, mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan. Ps. 75:3–4

Viikon kysymys