Monet ovat huomanneet tänä poikkeuksellisena keväänä, että luonto tuo monenlaista virkistystä. Kun pää meinaa räjähtää, metsä suo lepopaikan. Toivon, että pandemia opettaa meitä ihmisiä tajuamaan luonnon merkityksen hyvinvoinnille ja valitsemaan aiempaa ympäristöystävällisemmän elämäntavan.
Luonnon tarjoamat aineelliset ja aineettomat ekosysteemipalvelut ovat elintärkeitä Luojan meille suomia lahjoja. Niitä kannattaa vaalia.
Aulikki Piirainen
Tosiasia on, että elämme ylikulutuksen aikaa, minkä vuoksi luonto kärsii. Vuonna 2019 maailman ylikulutuspäivä oli heinäkuussa. Samana vuonna Suomen kulutus ylitti maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja huhtikuussa.
Tiedotusvälineet eivät vielä ole uutisoineet tämän vuoden ylikulutuspäivästä. Se on ilmeisesti lykkääntynyt koronatilanteen takia. Länsimaisesta elämäntavasta on kriisin takia riisuttu kaikki, mikä ei ole välttämätöntä. Lentoliikenteen määrä ja massaturismi on romahtanut. Tehtaita on suljettu.
Näiden ja muiden pandemian seurausten takia kulutus ja päästöt ovat vähentyneet. Olisiko meillä nyt tässä saumakohdassa mahdollisuus luoda luonnon kannalta parempi yhteiskunta?
Aulikki Piirainen
Jos olisin nuorempi, alkaisin opiskelemaan ympäristötieteitä muodossa tai toisessa. On mielenkiintoista pohtia kestäviä ratkaisuja. Minussa asuu pieni maailmanparantaja.
Arvostan sitä, että suomalaisissa kouluissa toteutetaan FEG (Future energy skills and gamification) -hanketta, jossa etsitään tapoja ottaa kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen torjunta osaksi opetusta.
Hankkeessa kuutosluokan oppilaat tutkivat ympäristöopin tunnilla talojen eristystä energiansäästön näkökulmasta. Pienemmät oppilaat mittaavat käsienpesuun käytettävän veden määrää tavoitteena minimoida vedenkulutusta. Luokat käyvät vierailulla yrityksissä, joiden toimialoja ovat muun muassa kierrätys ja energia.
Minä tunnustaudun viherintoilijaksii, jopa kukkahattutädiksi, jolle luonto ja sen suojeleminen on tärkeää. Olen sitä ikäluokkaa, että en pidä nykyistä hyvinvointia ja yltäkylläisyyttä itsestäänselvyytenä.
Otetaan esimerkiksi lihankulutus. Se on kolminkertaistunut 50-luvulta lähtien. Minun lapsuudessani lihaa ei ollut läheskään joka päivä ruokapöydässä. Leivän päälle laitettiin pelkästään rasvaa. Kotonani syötiin arkisin pottumaitoa, mannapuuroa ja talkkunaa.
Kyllä niillä eli. Siksi tervehdin ilolla lihan syömisen vähentämistä ja kasvisten suosimista. Jospa viime vuosikymmenien ylikulutusjakso on vain ohimenevä ilmiö.
Aulikki Piirainen
Oppisimmeko pärjäämään vähemmällä? Voisimmeko saada iloa perhekeskeisemmästä kotielämästä? Koronarajoitusten aikana olen pannut merkille uuden ihastuttavan näkymän: yhdessä ulkoilevat perheet ja liikuntatuntia viettävät pyöräilevät sisarukset!
Haluan omilla ratkaisuillani edesauttaa sitä, että talvi ja kesä, kevät ja syksy säilyisivät. Toivon, että tulevaisuudessakin olisi metsäpolkuja, joiden kuusikkoon voi hukuttaa väsymyksen ja pahan olon. Ja että mahdollisimman moni joki saisi virrata vapaana ajatusten juoksua innoittaen.
Äskettäin edesmennyt Pentti Linkola on joskus kirjoittanut, että ihmisen pitäisi oppia nauttimaan hitaasta souturetkestä läheiseen saareen, jossa repusta kaivetaan termospullollinen kahvia ja kotona leivottuja korvapuusteja.
Haluan myös luoda toivon ilmapiiriä. Uskon, että ihminen voi tekniikan avulla ratkaista ympäristö- ja ilmasto-ongelmiakin.
Sen lisäksi, että on tärkeää omalta osaltaan pyrkiä elämään kestävästi, meillä ihmisillä on rukouksen lahja. Voimme pyytää, että Taivaan Isä siunaa elämämme ja työmme. Hänen kädessään on luomansa maapallon kohtalo.
Aulikki Piirainen
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys