Mo­net ovat huo­man­neet tänä poik­keuk­sel­li­se­na ke­vää­nä, et­tä luon­to tuo mo­nen­lais­ta vir­kis­tys­tä. Kun pää mei­naa rä­jäh­tää, met­sä suo le­po­pai­kan. Toi­von, et­tä pan­de­mia opet­taa mei­tä ih­mi­siä ta­ju­a­maan luon­non mer­ki­tyk­sen hy­vin­voin­nil­le ja va­lit­se­maan ai­em­paa ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­sem­män elä­män­ta­van.

Luon­non tar­jo­a­mat ai­neel­li­set ja ai­neet­to­mat eko­sys­tee­mi­pal­ve­lut ovat elin­tär­kei­tä Luo­jan meil­le suo­mia lah­jo­ja. Nii­tä kan­nat­taa vaa­lia.

Aulikki Piirainen

To­si­a­sia on, et­tä eläm­me yli­ku­lu­tuk­sen ai­kaa, min­kä vuok­si luon­to kär­sii. Vuon­na 2019 maa­il­man yli­ku­lu­tus­päi­vä oli hei­nä­kuus­sa. Sa­ma­na vuon­na Suo­men ku­lu­tus ylit­ti maa­pal­lon ky­vyn tuot­taa uu­siu­tu­via luon­non­va­ro­ja huh­ti­kuus­sa.

Tie­do­tus­vä­li­neet ei­vät vie­lä ole uu­ti­soi­neet tä­män vuo­den yli­ku­lu­tus­päi­väs­tä. Se on il­mei­ses­ti lyk­kään­ty­nyt ko­ro­na­ti­lan­teen ta­kia. Län­si­mai­ses­ta elä­män­ta­vas­ta on krii­sin ta­kia rii­sut­tu kaik­ki, mikä ei ole vält­tä­mä­tön­tä. Len­to­lii­ken­teen mää­rä ja mas­sa­tu­ris­mi on ro­mah­ta­nut. Teh­tai­ta on sul­jet­tu.

Näi­den ja mui­den pan­de­mi­an seu­raus­ten ta­kia ku­lu­tus ja pääs­töt ovat vä­hen­ty­neet. Oli­si­ko meil­lä nyt täs­sä sau­ma­koh­das­sa mah­dol­li­suus luo­da luon­non kan­nal­ta pa­rem­pi yh­teis­kun­ta?

Aulikki Piirainen

Jos oli­sin nuo­rem­pi, al­kai­sin opis­ke­le­maan ym­pä­ris­tö­tie­tei­tä muo­dos­sa tai toi­ses­sa. On mie­len­kiin­tois­ta poh­tia kes­tä­viä rat­kai­su­ja. Mi­nus­sa asuu pie­ni maa­il­man­pa­ran­ta­ja.

Ar­vos­tan sitä, et­tä suo­ma­lai­sis­sa kou­luis­sa to­teu­te­taan FEG (Fu­tu­re ener­gy skil­ls and ga­mi­fi­ca­ti­on) -han­ket­ta, jos­sa et­si­tään ta­po­ja ot­taa kes­tä­vä ke­hi­tys ja il­mas­ton­muu­tok­sen tor­jun­ta osak­si ope­tus­ta.

Hank­kees­sa kuu­tos­luo­kan op­pi­laat tut­ki­vat ym­pä­ris­tö­o­pin tun­nil­la ta­lo­jen eris­tys­tä ener­gi­an­sääs­tön nä­kö­kul­mas­ta. Pie­nem­mät op­pi­laat mit­taa­vat kä­sien­pe­suun käy­tet­tä­vän ve­den mää­rää ta­voit­tee­na mi­ni­moi­da ve­den­ku­lu­tus­ta. Luo­kat käy­vät vie­rai­lul­la yri­tyk­sis­sä, joi­den toi­mi­a­lo­ja ovat muun mu­as­sa kier­rä­tys ja ener­gia.

Minä tun­nus­tau­dun vi­he­rin­toi­li­jak­sii, jopa kuk­ka­hat­tu­tä­dik­si, jol­le luon­to ja sen suo­je­le­mi­nen on tär­ke­ää. Olen sitä ikä­luok­kaa, et­tä en pidä ny­kyis­tä hy­vin­voin­tia ja yl­tä­kyl­läi­syyt­tä it­ses­tään­sel­vyy­te­nä.

Ote­taan esi­mer­kik­si li­han­ku­lu­tus. Se on kol­min­ker­tais­tu­nut 50-lu­vul­ta läh­tien. Mi­nun lap­suu­des­sa­ni li­haa ei ol­lut lä­hes­kään joka päi­vä ruo­ka­pöy­däs­sä. Lei­vän pääl­le lai­tet­tiin pel­käs­tään ras­vaa. Ko­to­na­ni syö­tiin ar­ki­sin pot­tu­mai­toa, man­na­puu­roa ja talk­ku­naa.

Kyl­lä niil­lä eli. Sik­si ter­veh­din ilol­la li­han syö­mi­sen vä­hen­tä­mis­tä ja kas­vis­ten suo­si­mis­ta. Jos­pa vii­me vuo­si­kym­me­nien yli­ku­lu­tus­jak­so on vain ohi­me­ne­vä il­miö.

Aulikki Piirainen

Op­pi­sim­me­ko pär­jää­mään vä­hem­mäl­lä? Voi­sim­me­ko saa­da iloa per­he­kes­kei­sem­mäs­tä ko­tie­lä­mäs­tä? Ko­ro­na­ra­joi­tus­ten ai­ka­na olen pan­nut mer­kil­le uu­den ihas­tut­ta­van nä­ky­män: yh­des­sä ul­koi­le­vat per­heet ja lii­kun­ta­tun­tia viet­tä­vät pyö­räi­le­vät si­sa­ruk­set!

Ha­lu­an omil­la rat­kai­suil­la­ni ede­saut­taa sitä, et­tä tal­vi ja kesä, ke­vät ja syk­sy säi­lyi­si­vät. Toi­von, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa­kin oli­si met­sä­pol­ku­ja, joi­den kuu­sik­koon voi hu­kut­taa vä­sy­myk­sen ja pa­han olon. Ja et­tä mah­dol­li­sim­man moni joki sai­si vir­ra­ta va­paa­na aja­tus­ten juok­sua in­noit­ta­en.

Äs­ket­täin edes­men­nyt Pent­ti Lin­ko­la on jos­kus kir­joit­ta­nut, et­tä ih­mi­sen pi­täi­si op­pia naut­ti­maan hi­taas­ta sou­tu­ret­kes­tä lä­hei­seen saa­reen, jos­sa re­pus­ta kai­ve­taan ter­mos­pul­lol­li­nen kah­via ja ko­to­na lei­vot­tu­ja kor­va­puus­te­ja.

Ha­lu­an myös luo­da toi­von il­ma­pii­riä. Us­kon, et­tä ih­mi­nen voi tek­nii­kan avul­la rat­kais­ta ym­pä­ris­tö- ja il­mas­to-on­gel­mi­a­kin.

Sen li­säk­si, et­tä on tär­ke­ää omal­ta osal­taan pyr­kiä elä­mään kes­tä­väs­ti, meil­lä ih­mi­sil­lä on ru­kouk­sen lah­ja. Voim­me pyy­tää, et­tä Tai­vaan Isä siu­naa elä­mäm­me ja työm­me. Hä­nen kä­des­sään on luo­man­sa maa­pal­lon koh­ta­lo.

Aulikki Piirainen