JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kiitollisuus vahvistaa hyvää

3.3.2018 6.57

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180303065700

Mis­sä isä vii­pyy? On­ko hän saa­nut jon­kin koh­tauk­sen, on­ko hän hal­vau­tu­nut? Py­säh­dyn taas kat­se­le­maan ik­ku­nas­ta tiel­le ja pi­hal­le, joko ku­ma­rai­sen mie­hen hah­mo nä­kyy. Vii­mein var­jo häi­väh­tää pi­ha­po­lul­la, tut­tu hah­mo, isä!

Isä­ni sai­ras­te­li ko­vas­ti vii­mei­si­nä elin­vuo­si­naan. Sy­dän oi­reh­ti ja hä­nel­le teh­tiin sy­dä­men ohi­tus­leik­kaus. Myö­hem­min kau­la­val­ti­mo ah­tau­tui, sitä puh­dis­tet­tiin, min­kä seu­rauk­se­na puh­ke­si epi­lep­sia. Ve­ri­suo­net tuk­keu­tui­vat myös pään alu­eel­la, tuli ve­ren­vuo­toa, ja suo­nia hoi­det­tiin. Isä sel­vi­si kai­kes­ta täs­tä, toi­pui ih­meel­li­sel­lä ta­val­la lä­hes en­nal­leen ja pa­la­si ko­tiin. Sil­loin opin ko­ke­maan kii­tol­li­suut­ta ja sen tuo­maa on­nen tun­net­ta.

Erään ker­ran, kun isä oli vie­ty am­bu­lans­sil­la Ka­jaa­nis­ta Ou­luun, ih­met­te­lin omaa re­ak­ti­o­ta­ni. Vaik­ka it­kin huol­ta­ni ja pel­ko­a­ni, koin on­nel­lis­ta tun­net­ta. Mik­si olin on­nel­li­nen, vaik­ka mi­nul­la oli huo­li isän ter­vey­des­tä ja en­nen kaik­kea sie­lun­ti­las­ta? Isä ei ol­lut us­ko­mas­sa. Oli­ko ti­lan­ne niin va­ka­va, et­tä ym­mär­sin, et­tei­vät ih­mis­voi­mat au­ta? Täy­tyi tur­vau­tua yk­sin Ju­ma­lan apuun, kuin lap­si.

Vuo­sia myö­hem­min tör­mä­sin Kai­sa Vuo­ri­sen ja Lot­ta Uu­si­ta­lo-Mal­mi­vaa­ran kir­jaan Huo­maa hyvä. Sil­loin ym­mär­sin, et­tä tuo tun­ne oli ol­lut kii­tol­li­suut­ta. Kir­jas­sa ku­va­taan kii­tol­li­suut­ta po­si­tii­vi­se­na tun­tee­na. Se vah­vis­taa hy­vää ja si­too ih­mi­siä yh­teen. Kii­tol­li­suus on sitä, et­tä ym­mär­tää, mitä hy­vää on saa­nut ih­mi­sil­tä ja elä­mäl­tä. Se li­sää on­nel­li­suut­ta ja vah­vis­taa ra­kas­te­tuk­si tu­le­mi­sen tun­net­ta. Kii­tol­li­nen ih­mi­nen pi­tää elä­mää lah­ja­na, ei it­ses­tään sel­vyy­te­nä. Hän on kii­tol­li­nen sii­tä, mitä on. Kii­tol­li­suus myös vä­hen­tää ah­dis­tus­ta ja ka­teu­den tun­net­ta.

Kii­tol­li­suut­ta voi ko­kea pie­nis­tä­kin asi­ois­ta ja eh­kä juu­ri niis­tä sitä kan­nat­taa­kin et­siä. Seu­raa­va ko­ke­mus on eh­kä hu­vit­ta­va, mut­ta mi­nul­le tot­ta. Vii­me ke­sä­nä mi­nul­la meni kor­va pa­has­ti tuk­koon. Ter­vey­den­hoi­ta­ja neu­voi os­ta­maan ap­tee­kis­ta kor­van­puh­dis­tu­sai­net­ta. Ti­put­te­lin sitä us­kol­li­ses­ti kor­va­käy­tä­vään, mut­ta ti­lan­ne vain pa­he­ni. Kun ase­tuin ma­kuul­le­ni, lump­sah­ti kor­va to­taa­li­ses­ti luk­koon. Oli han­ka­la ol­la pit­käl­lään ja unen­laa­tu kär­si. Ko­e­tin ti­put­taa kor­va­käy­tä­vään vet­tä­kin, mut­ta ei se ko­ti­kons­teil­la on­nis­tu­nut. Tätä jat­kui muu­ta­mia viik­ko­ja ja olin me­net­tää her­mo­ni, kun kor­va ei suos­tu­nut au­ke­a­maan. Vii­mein me­nin ter­veys­kes­kuk­seen kor­va­huuh­te­luun. Läm­min ve­si­suih­ku le­vi­si kor­va­käy­tä­vään, vaik­ku va­lui pois. Minä kuu­lin! Mon­ta viik­koa muis­tin päi­vit­täin kii­tol­li­se­na ter­vey­den­hoi­ta­jaa, joka sai vai­kun kor­vas­ta­ni pois.

Olen kova mu­reh­ti­maan lä­heis­te­ni asi­oi­ta ja elä­mää. Var­sin­kin yön elot­to­muu­des­sa huo­let vyö­ry­vät pääl­le, uni kar­kaa. Jos­kus olen ajau­tu­nut ah­dis­tuk­ses­sa­ni niin um­pi­ku­jaan, et­tei elä­mäs­sä­ni ole lain­kaan nä­ky­nyt hy­viä asi­oi­ta, vain pel­koa ja pi­meyt­tä. Mie­li on ol­lut pa­ko­tet­ta­va et­si­mään, mitä hy­vää mi­nul­la on. Vä­hi­tel­len po­si­tii­vi­sia asi­oi­ta on al­ka­nut löy­ty­mään. Kii­tol­li­suu­den ai­hei­den miet­ti­mi­nen on kään­tä­nyt aja­tuk­sia pois huo­lis­ta ja mur­heis­ta. Us­ko ja elä­mä tun­tu­vat suu­ril­ta Ju­ma­lan lah­joil­ta, eri­tyi­sil­tä kii­tok­sen ai­heil­ta.

Kii­tol­li­suut­ta ja si­ten myön­teis­tä tun­ne­ti­laa voi he­rä­tel­lä pi­tä­mäl­lä kii­tol­li­suus­päi­vä­kir­jaa tai yk­sin­ker­tai­sem­min il­lal­la vuo­tee­seen aset­tu­es­saan ru­kouk­sen ta­voin miet­tiä, mis­tä juu­ri tä­nään voi ol­la kii­tol­li­nen. Voi myös kir­joit­taa kii­tol­li­suus­kir­jeen tai -vies­tin ih­mi­sel­le, jota koh­taan tun­tee kii­tol­li­suut­ta.

Enää ei ole lä­hes kym­me­neen vuo­teen tar­vin­nut huo­leh­tia, tu­lee­ko isä ko­tiin. Hän on pääs­syt van­hurs­kas­ten le­poon, ja se on suu­ri kii­tol­li­suu­den ai­he.

Läh­de: Uu­si­ta­lo-Mal­mi­vaa­ra, L. & Vuo­ri­nen, K. (2017). Huo­maa hyvä.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Juhlapäivän valintoja

20.12.2021 7.00
AulikkiPiirainen

Mittee se eläkeläesmuori voes toimittoo

28.12.2020 13.20
AulikkiPiirainen

Lempeitä jäähyväisiä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ensihoitoa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syksykö on, vai kevät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Seurapenkissä jälleen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Arkisissa ajatuksissa kotisuviseuroissa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Toukokuinen läksiäispuhe kollegoilleni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pärjäisimmekö vähemmällä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pääsiäisajan valoa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etäopon työpäivä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avantoon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huoli muuttui kiitollisuudeksi

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Eksyksissä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain askel toiseen elämään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hyvästit kesälle

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syksyistä luontoa ja koskettavia hetkiä Ruotsin-matkalla

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Miten sen laulutuokion kanssa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pellon laidalla minäkin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Kesähelsinkiläinen vuosimallia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuoren opettajattaren pinhuusi

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pääsiäinen sävelin – uutta CD:tä kuuntelemassa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jäädäkö vai eikö jäädä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syrjästäkatsoja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meistä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuusi

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hillittyjä sävyjä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kytkin luistaa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syksyssä soi elämän hauraus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Virtaava vesi kutsuu mukaansa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yhteistä laulua laulamassa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pelkoja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Keväistä levottomuutta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Joulu on hiljaista hämärää, pääsiäinen kevyttä valoa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Ammatinvalinta, sattumaako?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Rukous on lahja

27.12.2017 6.14
9.11.2024

Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Room. 13:7

Viikon kysymys